Joo-o. Viikko sitten pikkujouluissa pääsi lipsahtamaan työkaverin kanssa ns. loppuun saakka. Vaimon kanssa ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja kaksi lasta. Suoraan sanottuna en olisi itsestäni uskonut että annan tilanteen mennä niinkuin meni..Nyt on ihan vitun kova morkkis ja katumus päällä ja tuntuu että en osaa olla oma itseni enää ollenkaan. En tiiä
miten tästä eteenpäin; olo on kuin itse petetyksi tulleella. Miten edetä että elämä taas voittaisi?
miten tästä eteenpäin; olo on kuin itse petetyksi tulleella. Miten edetä että elämä taas voittaisi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
ja pyydä anteeksi, äläkä koskaan enää tee vastaavaa!!!
kertoo. Ihan tosissaan!
Mieti ensin kerrotko siksi, että saat omatuntosi paremmaksi ja rikot kenties vaimosi sydämen vai kerrotko jostakin muusta kenties epäitsekkäästä syystä.
Jos asia ei koskaan voi paljastua, niin itse olisin ainakin loukkaamatta toista ja hakisin apua. Pettäminen on aina merkki jostakin.
Olen itse pettänyt entistä miestäni kerran, enkä kertonut asiaa hänelle. Tulin lopulta siihen tulokseen, että en jatka suhdettamme kauempaa, koska pettämiseni johtui siitä, etten rakastanut häntä enää. Jos olisin jättämisen lisäksi vielä puhdistanut omatuntoani kertomalla pettämisestäni, niin olisin saanut aikaan hirveitä asioita. Välitän entisestä miehestäni edelleenkin ystävänä/kaverina, enkä halua todellakaan rikkoa häntä enempää, kun asia ei koskaan kuitekaan paljastu. Minun on itse kestettävä tekoni ja elettävä sen kanssa. En kaipaa anteeksiantoa. Tiesin mitä tein ja mitä se voi saada aikaan, joten olin julma ja kylmä ihminen toista kohtaan. Olisi vain pitänyt miettiä rakastamattomuuttani aikaisemmin, eikä päästää sitä niin pitkälle.
Tässä yksi mielipide muiden joukkoon!
Noin minäkin sen jutun ajattelen. En ole pettänyt, eikä ajatuksissa ole pettää. En ole edes (tietoisesti) tullut petetyksi, mutta jos näin kävisi olisi tuo inhimillinen tapa selviytyä tilanteesta. Tarpeetonta surua.. tieto siitä että tunteet on muuttuneet, ettei toinen rakasta on jo tarpeeksi. Sen lisäksi vielä jos on pettänyt luottamuksen, maailma ei ole entinen.
ja puolisoni ei kertonut ja jatkoi ns. valhetta vuosia. Sain tietää asiasta muualta ja pidin kaikista pahimpana sitä, että hän oli valehdellut minulle. Nyt emme enää ole yhdessä
Nyt vaan unohdat tapahtuneen. Älä vaan missään tapauksessa ala ripittäytymään vaimollesi! Kärsit nyt vaan asian omissa nahoissasi.
Ajattele, vaikka asiaa näin, että sait läheisyyttä ja sehän on mukava asia. Otat nyt vaan siitä tsemppiä ittelles, muistele mielummin hymy huulilla.
tulee ennemmin tai myöhemmin selville ja siinä tapauksessa tämä ap on tosi kusessa eli vaimo jättää 100%:sti. Mikäli hän nyt tekisi asiasta selvityksen, niin tuskin vaimo vielä laittaa häntä kiertoon
...tietysti, enkä tosiaan uskaltas kertoa, vaikka tavallaan mieli tekisi oman mielenrauhan kannalta. Tuntuu vaan niin pelottavalta että kaikki roikkuu tämän jälkeen hiuskarvan varassa; jääkö joskus kiinni vai ei. Lisäksi tekis pirusti mieli puhua asiasta jonkun kanssa, mutta ei uskalla kun kehenkään ei tämmöisessä asiassa voi luottaa sataprosenttisesti, tulee tavallaan ehkä ylivarovaiseksi.
Anna ittelles nyt vaan aikaa. Kyllä se kohta helpottaa. Usko vaan. Tehty mikä tehty. Kertominen vaan pahentaa sun fiiliksiä. Sun on pakko unohtaa. Kyllä se parin päivän päästä helpottaa. Usko vaan. Tsemppiä!
kuin pahimmissa painajaisissa voisi. Meni aikaa jopa vuosia ja sitten ilmeni, että toinen oli pettänyt ja tietenkin jättänyt kertomatta tai sanotaan, että vielä jopa valehdellut asioita vuosia.
Voit arvata kuinka siinä lopulta kävi. Laitettiin toinen kiertoon
Tuntuu että näissä asioissa mielipiteet jakautuu aikalailla kahtia: kertoa tai ei. Itse tuskin meinaan tunnustaa, siltä nyt tuntus. Liian paljon pelissä. Syvällinen itetutkiskelunpaikkahan tämä kyllä on, mutta hemmetin vaikeaa itsekkään enää luottaa itseensä vaikka on luullut tuntevansa itsensä; alkoholi saa ihmeitä aikaan. En todellakaan suhteemme aikana, jos ulkona on tullut käytyä, ole oma-aloitteisesti naisia metsästänyt. Nyt kun vastapuoli sattui olemaan aktiivisempi osapuoli, olin täysin vietävissä ilman minkäänlaista harkintaa. Tuntuu siltä että uskallanko enää lähteä "vapaalle" ollenkaan tiedostaessani itsessäni tämmöisen puoleni.
...ne jotka luulee että totuus korjaa tilanteen, ja ne jotka on oikeesti kokeilleet ja oppineet karvaasti että nainen ei IKINÄ unohda.
koskaan unohda, mutta voi antaa anteeksi ja näin käy kyllä useimmiten siis eka mokan jälkeen.Mieti sitä että mikäli tämä ap jää myöhemmin tästä kiinni (vuosien jälkeen). Mitä sitten tapahtuu?
Voin kokemuksesta sanoa, että silloin ei edes harkita jatkoa tai anteeksi antoa, vaan laitetaan omaisuus jakoon
...on joo, mutta vaikka nainen antaisikin tempun anteeksi niin suhde ei kyllä silti enää toimi koska luottamus on mennyttä. Omaisuus jakoon vois olla parempi vaihtoehto että pääsis suoraan siirtymään eteenpäin kun siihen suhde kuitenkin päätyy ennenpitkää.
niin miksi sitten pilataan ehkä hyvä liitto ja lähdetään pettämään toista? Eikö olisi parempi, että ensin tehtäisiin asiat selviksi kotona ja vasta sitten vieraita pyydystämään
Kerro, vaikka se tekis kuinka kipeää, pahinta on saada tietää se myöhemmin..
...pidät sitten visusti suus kiinni.
neuvo, vaan pitemmän päälle tosi huono. Liitto pitäisi perustua avoimmuudelle ja rehellisyydelle. Anteeksi asioita voidaan antaa, jos toisesta todella välitetään, mutta valehtelua ei kukaan koskaan tule sietämään läheiseltään
Miksi mennä kertomaan ja aiheuttaa enemmän pahaa oloa?? Älä ole niin typerä!! Parempi kun yrität vaan unohtaa, kyllä se sitten aikanaan unohtuu.
Kunhan muistat vastaisuudessa ettet enään tee niin.
muutakin, kuin oma perhe? Unohtui se toinen osapuoli, joka oli se aktiivi, entäs jos aktiivisuus jatkuu? Ottaa yhteyttä ja haluaa edelleen...
ihmiset näkee ja puhuu sekä jää muita jälkiä, jotka jälkeenpäin tulee ehkä ilmi
Tilanteessasi kehottaisin todellakin olemaan vain hiljaa ja ajan kanssa painaa asian pikkuhiljaa lähes unohduksiin. Kyllähän se mieltä alkuun varmasti raastaa, mutta kyllähän tuosta teosta jokin seuraamus täytyy ollakin. Se seuraamushan täytyy nimenomaan tulla sinulle, ei vaimollesi.
Jos olet ollut vaimollesi kymmenen vuotta uskollisena niin et kyllä taida oikeasti olla mikään "pettäjämies". Petoshan tuo oli, sitä en sano, mutta en usko että se kohdallasi jatkuu, vaikka lähtisitkin ns. "vapaalle". Jo se, että vaivaudut asiasta tänne kirjoittamaan ja että sinä podet asiasta huonoa omaatuntoa ja haluat pohdiskella tekoasi osoittaa sen, että otit tekosi raskaasti ja et halua toistaa sitä. Ihminenhän on erehtyväinen, kerta tässäkin sallittakoon. Tunnustamisen jälkeen suhde ei koskaan enää ole ennallaan.
Kirjoitan tässä naisena, joka myös tullut petetyksi ja jonka mies jäi kiinni sen jälkeen hyvin pian. Suhdetta oli meillä takana 3 vuotta ja olin raskaana. Jos en olisi ollut, mies olisi ollut minulle historiaa. Nyt siitä kulunut 4 vuotta, yhä yhdessä ja suhteemme voi ihan hyvin, vaikka aina on se pienen pieni epäilys. Toista kertaa en armahda, jos siis jää kiinni :)
Mee puhu vaikka papille, jos sellanen luotettava löytyy!
Tulee todellakin joka kerran oleman "testi" kun lähdet vapaalle, sillä kun raja kerran on ylitetty, sitä voi olla vaikea(vallankin alkoholin vaikutuksen alaisena) löytää uudelleen.
Ja onhan mahdollista, että jo käyttäytymiselläsi paljastat itsesi...? Voi teitä, miehet!
Mä petin miestäni alkoholin vaikutuksen alaisena ja en myöskään ymmärrä miksi tein niin..Olen aina ollut "kiltti" ja en ymmärrä käytöstäni ja kadun tekoani. Kerroin asiasta miehelleni ja erottiin hetkeksi. Nyt kuitenkin ollaan palattu yhteen ja olen saanut toisen mahdollisuuden. Luottamus ei tietenkään ole enää samanlaista kuin ennen mutta katsotaan mitä tästä tulee ja ehkä vielä jonain päivänä myös luottamus palautuu. Neuvoni siis on, että kannattaa kertoa mutta loppujen lopuksi teet itse ratkaisun.
Et tarvitse minulta synninpäästöä ja armahdusta.
Vaan arvaatko jo keneltä?