Kokemuksesta tiedän, miehet joista kiinnostun, eivät koskaan ole kiinnostuneita musta. Ja En etsi mitään kaupungin komeinta alfaurosta.
Mulla on paljn kavereita ja monesti saan kuulla kuin mukava ja ihana ihminen ja ystävä olen. Uusiin ihmisiin tutustuminen onnistuu helposti, koska nauran paljon ja olen (tähän asti ollut) semmonen iloinen tyttö.
Itsetunto mulla ei koskaan ole ollut hyvä oman ulkoisen olemukseni suhteen. Oon urheilullinen ja kroppa ja vaatteet on kunnossa. Tä on tä pärstä mikä tässä vetää tipan silmäkulmaan. Toivoisin niin että olisin samoin kuin muut naiset, normaalin nätti nainen. ( mitat on 170, 58 eli ihan normaali kokoinen nainen olen)
Mikä muukaan se syy voi olla että miehet eivät kiinnostu kuin tämä ulkonäköni? Jos kerran olen tosi mukava ja kiva jne. saan kundeistakin tosi helposti kavereita jne.
Muilla kavereilla on paljon enemmän aina vientiä, aina baarista ja muista bileistä löytyy seuraa ja uusia tuttuja ( ei mitään yhden yön juttuja vaan ihan oikeita suhteita ) Arvatkaa oonko kateellinen! Mä oon kaveriporukasta aina se joka jää lopulta yksin yökerhoon kiertelemään kunnes katson parhaaksi häipyä paikalta yksin.
Joo ja tapaahan ihmisiä muuallakin kuin baareissa..( käydään bilettämässä ehkä kerran kuukaudessa) luennoilla ja kesätöissä, harrastuksissa jne. Mutta musta kukaan ei koskaan kiinnostu muuten kuin vaan kaverina.
Ja kuuntelen kateellisena kun kaverit selittää kuin ovat jossain harrastuksissa tai luennoilla flirttailleet kiinnostavien tyyppien kanssa. Nykyään mä olen jo niin häpeissäni tästä ulkonäöstäni, etten kehtaa edes katsoa ihmisiä silmiin aina. Tekisi mieli vaan vetää aina joku paperikassi päähän kun lähden ulos. Näyttäisi tä pää paremmalta niin.
En oikeen jaksa enää..mitään. Kauneusleikkaukseenkaan ei ole oikeasti varaa. Tai no voishan sitä lainaa ottaa ja maksella sitten pikkuhiljaa pois...
Inhottaa vaan kuinka kaikki pyörii mun omassa päässä tän ulkonäön ympärillä. Tuntuu että en ole hyvä ihminen kun en näytä hyvältä. En haluaisi ajatella näin, mutta en vaan voi omille ajatuksilleni mitään. Ja nyt oon jo aijautunut pienimuotoiseen syömishäiriöönkin näiden ajatusteni takia...tai siis kokemuksethan ajatuksia ja omakuvaa muokkaavat..
Niin ja on mulla muutamia seurusteluyritelmiä ollut, mutta eipä niistä mitään ole tullut koska oon niin epävarma itsestäni enkä pysty päästämään ketään oikeen lähelleni. Tunnen itseni seksikkääksi kuin pölynimuri.
Jos jollain on samanlainen tilanne läpikäytynä niin kiva jos jakaisit kokemuksesi. Jospa niistä saisin vinkkiä ja neuvoa mitä tehdä.
Mulla on paljn kavereita ja monesti saan kuulla kuin mukava ja ihana ihminen ja ystävä olen. Uusiin ihmisiin tutustuminen onnistuu helposti, koska nauran paljon ja olen (tähän asti ollut) semmonen iloinen tyttö.
Itsetunto mulla ei koskaan ole ollut hyvä oman ulkoisen olemukseni suhteen. Oon urheilullinen ja kroppa ja vaatteet on kunnossa. Tä on tä pärstä mikä tässä vetää tipan silmäkulmaan. Toivoisin niin että olisin samoin kuin muut naiset, normaalin nätti nainen. ( mitat on 170, 58 eli ihan normaali kokoinen nainen olen)
Mikä muukaan se syy voi olla että miehet eivät kiinnostu kuin tämä ulkonäköni? Jos kerran olen tosi mukava ja kiva jne. saan kundeistakin tosi helposti kavereita jne.
Muilla kavereilla on paljon enemmän aina vientiä, aina baarista ja muista bileistä löytyy seuraa ja uusia tuttuja ( ei mitään yhden yön juttuja vaan ihan oikeita suhteita ) Arvatkaa oonko kateellinen! Mä oon kaveriporukasta aina se joka jää lopulta yksin yökerhoon kiertelemään kunnes katson parhaaksi häipyä paikalta yksin.
Joo ja tapaahan ihmisiä muuallakin kuin baareissa..( käydään bilettämässä ehkä kerran kuukaudessa) luennoilla ja kesätöissä, harrastuksissa jne. Mutta musta kukaan ei koskaan kiinnostu muuten kuin vaan kaverina.
Ja kuuntelen kateellisena kun kaverit selittää kuin ovat jossain harrastuksissa tai luennoilla flirttailleet kiinnostavien tyyppien kanssa. Nykyään mä olen jo niin häpeissäni tästä ulkonäöstäni, etten kehtaa edes katsoa ihmisiä silmiin aina. Tekisi mieli vaan vetää aina joku paperikassi päähän kun lähden ulos. Näyttäisi tä pää paremmalta niin.
En oikeen jaksa enää..mitään. Kauneusleikkaukseenkaan ei ole oikeasti varaa. Tai no voishan sitä lainaa ottaa ja maksella sitten pikkuhiljaa pois...
Inhottaa vaan kuinka kaikki pyörii mun omassa päässä tän ulkonäön ympärillä. Tuntuu että en ole hyvä ihminen kun en näytä hyvältä. En haluaisi ajatella näin, mutta en vaan voi omille ajatuksilleni mitään. Ja nyt oon jo aijautunut pienimuotoiseen syömishäiriöönkin näiden ajatusteni takia...tai siis kokemuksethan ajatuksia ja omakuvaa muokkaavat..
Niin ja on mulla muutamia seurusteluyritelmiä ollut, mutta eipä niistä mitään ole tullut koska oon niin epävarma itsestäni enkä pysty päästämään ketään oikeen lähelleni. Tunnen itseni seksikkääksi kuin pölynimuri.
Jos jollain on samanlainen tilanne läpikäytynä niin kiva jos jakaisit kokemuksesi. Jospa niistä saisin vinkkiä ja neuvoa mitä tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun kirjoituksestasi huokui selkeästi viesti, joka karkoittaa nämä potentiaalit ympäriltäsi. Olet mielestäsi niin epäkiinnostava ihminen, ettei sinuun loppujenlopuksi kukaan halua tutustuakaan.Itsetuntosi on siis tässä se ongelma. Jos katsot ympärilläsi olevia pariskuntia tosielämässä, myös näillä ei niin kauniilla on puolisot. Miksiköhän? Koska pohjalla on tosi kultaisia ihmisiä., Eli ei se ulkonäkö ole pääasia, jollekin toki voi jotain merkitäkin.Kunhan tyydyt siten itsekin normaalin näköisiin.
Eli itsetunnonkohennnus projektiksi!
Päivää sullekin!
Joo no ton mä tiedänkin että itsetunto tarvis kohennusta. Mutta kai mä sen kohentaisinki tai ei kai se alhaalla olis, jos itselleen sais noin vaan hyvän itsetunnon!
Ja katson pariskuntia joka pulella..kaikki muut ihmiset on paljon nätinpiä ja kauniinpia kuin mä. Kaikilla on silmät sopivan kaukana toisistaan, hiukset on luonnostaan kauniit, nenä on pieni ja suora ja se sopii kasvoihin, kasvoissa on poskipäät, vain erittäin ylipainoisilla on kaksoisleuka, silmäluomet ei roiku silmien päällä, hiusraja ei lähde jostain kummallisesta kohtaa, kaikki muut tytöt ja naist voi vetää hiukset reenosti pampulalle ja he näyttävät sitli kauniilta.
Mulla on se ongelma, että vaikka käyn suihkussa päivittäin ja hiukset on puhtaat ja meikki luonnollinen, niin näytän tosi kummalliselta ja epäsiistiltä kasvoista, koska mun kasvot on niin typerän näköiset.
En ole ihan oikeasti nähnyt näin rumaa ihmistä kuin mitä itse olen. Kaikissa ihmisissä on nimittäin aina jotain kaunista kasvoissa ja viimeistään meikillä se saadaan esiin, mutta mä olen tämmönen poikkeustapaus.
Häpeän oikeasti tosi paljon itseäni ja nykyään on alkanut olla jo jonkin verran itsetuhoisia ajatuksiakin tästä johtuen. En oikeen tiedä enää kuinka voisin jatkaa tästä eteenpäin...
Meillä jokaisella on oma ristimme kannettavana, niiden kanssa on vaan opittava elämään. Enkä usko ollenkaan, että olet kasvoiltasi noin epämuodostunut kuin annat ymmärtää. Enimmäkseen tuollaiset jutut ovat oman pään sisällä ja se on huonompi juttu. Sieltä ne nimittäin heijastuvat ulospäin ja heikko itsetunto tekee kauniistakin ihmisestä luotaantyöntävän.
Itse olen mies 31v ja ongelmani oli liian heiverö varsi (177 cm, 65 kg). Oman pääni sisällä tästä pääsi muodostumaan ongelma, sillä kuvittelin että kukaan nainen ei voi olla kiinnostunut tällaisesta kukkakepistä ja naismaisista käsivarsista. (Seurustelukokemuksia ei tuohon kolmenkympin ikään mennessä ollut mahtunut yhtään.) Tiesin kyllä että ongelmaan on ainakin jonkintasoinen fyysinen ratkaisu, eli salilla käynti ja ruoka-annosten kasvattaminen, jopa steroidit olisivat voineet olla osa ratkaisua. (Luontaisesti hoikkaan kroppaan kun niitä lihaksia ei välttämättä kaurapuurolla saa.)
Hiukan omalla yrittämisellä ja hiukan onnella sain kuitenkin tuossa vuosi sitten aikaan jonkin tason suhdeviritelmän ja jo se nosti itsetuntoani reilusti. Samoin aloitin urheiluharrastuksen, joka ei kylläkään ole mikään lihasten kasvatuslaji, ja taas itsetuntoni koki kohoamisen. Nykyään varteni on ihan sama, mutta moiset raudanpumppaus ja napinpopsimisajatukset olen hylännyt täysin ja olen tyytyväinen tähän kokooni, onhan se ainakin terveellinen ruumiinrakenne.
Itsetuntoni ei vielä ole mikään valtava, mutta pärjään jo ja uskon itseeni jopa naismarkkinoilla, vaikka se vuodentakainen juttu lässähti yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Tarkoitukseni oli siis antaa uskoa ja toivoa tulevaan. Et uskokaan kuinka pienet jutut voivat saada itsetuntosi taas noususuuntaan ja silloin sen kulkua on vaikea pysäyttää. Alat taas näyttää omalta itseltäsi eli persoonalliselta kauniilta nuorelta naiselta.
Kiitos sulle viestistäs. Tuntuu että tajuat mistä puhun. Ja kiva kuulla että joku on päässyt huonosta itsetunnosta eroon ja oppinut hyväksymään itsensä ja näkemään itsensä hyvänä.. Jospa mullakin olisi toivoa :)
Joo siis mä kyllä tiedostan kans että ehkä tässä on osaksi sitä että tä mun mielikuva itsestän on ehkä jollain tavalla vääristynyt...mutta tuntuu vaan että kun katsoo peiliin, niin sieltä ei koskaan katso takaisin semmoinen tyttö jonka haluaisin nähdä.. Ja mä toivoisin että oppisin hyväksymään itseni ihan tämmöisenä..mutta en tiiä..tuntuu vaan niin pahalta olla tämmöinen peikko.. Pahalta tuntuu just se kun näen itseni ihan kummallisen näköisenä..näytän mielestäni ihan typerältä.
toivoa. Ei siihen itsetunnon kohoamiseen ihmeitä tosiaan tarvita. Yksikin positiivinen kommentti mukavalta pojalta voi kääntää kelkkasi. Tekstisi perusteella olet mukava, ajatteleva ja herkkä nuori nainen, vieläpä älykäskin, jolla on vain hetkellisesti mieli vähän matalalla. Ajattele positiivisesti, pienestä se alkaa.
vikaa?vaikea akne,huulihalkio.yms.vai oletko perässäroikkuja?vai muuten yksinkertainen.
Onneks saunan takana on jo ihan täyttä... Vaihtoehtona voin tarjota noin kypsän kommentin kirjoittajalle kaivoonheitto vaihtoehtoa. Ei ap.
kaivoonheittoa!kaiken maailman luuserit ne tänne kirjoittaa.taidat olla ruma ja haiseva!
Kelaappa nyt hetki omaa kommenttias ja iptrackeria... pahvi. Sä näät esi-isäs ennenkuin arvaatkaan. voi ristus.... vitun höhlä...
Itse olen sairastanut lääkkeillä parantumatonta aknea varhaisnuoruudestani lähtien enkä siis reilun parinkymmenen vuoden ikäisenä ole koskaan saanut minkäänlaista kiinnostuksen osoitusta naiselta ja omani (muutamia kymmeniä) on torjuttu.
Se, että ulkonäkö on ratkaisevassa asemassa seksuaalisessa valinnassa on vain luonnon tapa estää epäonnistuneiden perintötekijäyhdistelmien leviäminen eteenpäin. Toisinaan omalla kohdallaan toivoisi, että se olisi pysähtynyt jo omaan vanhempaansa, mutta muuten täytyy vain hyväksyä, että joiltakuilta ihmisiltä on evätty rakkaus aivan kuten joiltakuilta on evätty kävely- tai puhekyky tai ovat syntyneet vakavasti sairaina. Elämä ei ole oikeudenmukaista, mutta ihmisen keskushermosto on armelias kroonisen kärsimyksen suhteen.
Jos kasvojesi epäkohdat ovat korjattavissa kauneusleikkauksella, kannattaa sen vuoksi harkita lainanottoa, jos tietää sellaisesta tulevaisuudessa selviävänsä. Paljon mitättömämpienkin asioiden (esim. autojen tai huonekalujen) vuoksikin ihmiset ottavat lainaa.
Hyvä itsetunto auttaa vain, jos keho on ensin kunnossa.