tuli loistavasti esiin tossa aiemmassa naisiin kohdistuvassa väkivallasta kertovassa tekstissä.
Alettiin heti kohta puhumaan siitä kuinka nainen lyö.
Pääsipä unohtumaan että lyöjistä on 90% MIEHIÄ.
...ihan nauratti lukea.
Alettiin heti kohta puhumaan siitä kuinka nainen lyö.
Pääsipä unohtumaan että lyöjistä on 90% MIEHIÄ.
...ihan nauratti lukea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...Suomi lienee muihin maihin verrattuna aika epätavallinen tapaus:
http://www.amen.ie/Papers/15270.htm
Vaihtavat puheenaihetta koska eivät kärsi puhua asiasta. =naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
aihe tuntuu olevan todella tabu.
Suomalaisen miehen itsetunto on niin heikko että tarvii kääntää asiat päälaelleen ja alkaa syyttämään uhreja.......
näinhän se menee, ja sitähän se väkivalta on.
Alkup. viestin ainoa todellinen argumentti oli virheellinen tilastotieto, johon siis puutuin.
Sinun tilastostasi jotenkin -oikeemman?
Saahan sitä väittää vaikka vettä kiveksi, totuus vain on että miesten käyttämä väkivalta on yleisempää kuin naisten.
Itseä taas naurattaa se kuinka ihmiset innoissaan tunkevat herneitä nenään näissä väit.... siis keskusteluissa.
Syyn on aina ja vain oltava joko miehessä tai naisessa. Naisten väkivalta ei muka ole oleellista kun sitä on "vähän" - demokratiassahan ei vähemmistöjä tueta... Vähemmistön huomaavat ovat muka automaattisesti huonoine itsetuntoineen väittämässä että miehet eivät löisi (Vaikka eivät ole tähän välttämättä ottaneetkaan kantaa).
Ilmeisesti lähes kaikki ihmiset omaavat George Bush ajattelumallin täydellisesti. "If you are not with us, you are against us".
Länsimäinen tapa ratkoa / puhua ongelmista: Tärkeintä on löytää "syyllinen" (ei ratkaisu).
Ei sellaista asiaa olekkaan mitä ei voisi ottaa henkilökohtaisesti.....
P.S. Jos miehiä haluaa piikitellä paremmin - munan pituus toimii parempana kohteena kuin itsetunto ... Ugh olen puhunut.
Miehet myöskin varmaan valehtelee, että nainen lyö. Minun mies ainakin niin teki. Kaikki tutut nauroi, kun tiesivät. Juttuja on monia.
Minunkin ex-miesystäväni väitti, että löin häntä. Tosiasiassa olin läpsäissyt tai tönäissyt häntä kevyesti pari kertaa itsepuolustukseksi tai estääkseni häntä kännipäissään huutamasta, riehumasta ja juomasta lisää, en edes yrittänyt satuttaa. Ja olin itse silloin täysin selvin päin, eikä puhe valitettavasti saanut häntä rauhoittumaan. Pelkäsin tosissaan saavani lopulta häädön vuokra-asunnostani hänen riehumisensa takia.
Itse hän oli lyönyt ja töninyt minua voimallisesti ja satuttamistarkoituksessa muutaman kerran, niin että minulle tuli ruhjeita ja mustelmia ja vaatteeni repeytyivät ja kaulassani olleet korut hajosivat. Hän oli myös heitellyt esineitä asunnossani ja rikkonut niitä. Kun yritin keskustella asiasta hänen kanssaan, hän käänsi keskustelut yleensä niin päin, että minähän se häntä pahoinpitelen.
Sama mies kertoi muutamalle tutulleen, että petän häntä toisen miehen kanssa, mikä herättikin pahennusta (ihmisten parissa, jotka eivät minua tunteneet ja tienneet erostamme) ja toi hänelle sympatiaa. Se, minkä hän "unohti" kertoa oli, että olimme pari kuukautta aiemmin eronneet, ja uusi mies tuli kuvioihin vasta sen jälkeen.
Nyt, useiden vuosien jälkeen ja juomisen lopettaneena, exäni sentään on jollain lailla pystynyt myöntämään minulle, etten tosiasiassa pahoinpidellyt tai pettänyt häntä. Täysin hän ei kuitenkaan ole narsismistaan päässyt, vieläkin hänellä on taipumusta vääntää asiat päälaelleen ja etsiä syytä ongelmiinsa aina muista.