Onkohan kellään samanlaisia kokemuksia... Päätin viime keväänä pitkän, useita vuosia kestäneen paisuhteen, ja nyt olen tapaillut kaikin puolin ihanaa miestä kolmisen kuukautta. Olen huomannut rakastuneeni jo. Tämä mitä kutsun sitoutumiskammmoksi ilmenee siten, että katselen muita miehiä, haaveilen niistä seksin aikana ja kieltäydyn ajattelemasta/ suunnittelemasta tulevaisuutta miehen kanssa jota tapailen. Samoin huomaan oikein etsiväni miehestä piirteitä, joista muka en pidä ja jotka ärsyttävät minua.
MIten tällaisesta pääsee eroon? Onko vain aika joka parantaa haavat, vai pitäisikö mennä terapiaan?
On todella surkeaa, että käyttäydyn näin, sillä tämä kyseinen mies on kaikin puolin ihana ja täydellinen, kaikkine pikku vikoineenkin, tietty.
Olemme puhuneet tästä minun sitoutumiskammostani, ja mies on ollut kärsivällinen ja ymmärtäväinen, ja kaikki tuntuikin menevän taas hetken aikaa hyvin kun emme puhuneet tulevaisuudesta yms. Nyt juurikin eilen meillä oli todella romanttista ja ihanaa, ja oikein tunsin sydämessäni kuinka paljon häntä rakastan. Tiedättekö sellainen lämmin värisevä onnen tunne?
Se tunne pelästytti minut oikein kunnolla. En osaa tarkkaan selittää, mutta jotenkin vihaan itseäni sen takia, että rakastan häntä. (!?) Älytöntä, etten sanoisi:/
Tiedostan sen, että pelkään hänen menettämistään jo nyt. Jotenkin aina kun olen rakastunut ja aloittanut ihmissuhteen, alan samantien odottaa sitä koska tuo suhde loppuu, ja ko. ihminen katoaa elämästäni. Alan ikäänkuin valmistautua sitä kipua varten mitä tunnen sitten kun suhde loppuu.
Noh, tämä meni nyt tällaiseksi paatokseksi, mutta onko kellään hyviä neuvoja?
MIten tällaisesta pääsee eroon? Onko vain aika joka parantaa haavat, vai pitäisikö mennä terapiaan?
On todella surkeaa, että käyttäydyn näin, sillä tämä kyseinen mies on kaikin puolin ihana ja täydellinen, kaikkine pikku vikoineenkin, tietty.
Olemme puhuneet tästä minun sitoutumiskammostani, ja mies on ollut kärsivällinen ja ymmärtäväinen, ja kaikki tuntuikin menevän taas hetken aikaa hyvin kun emme puhuneet tulevaisuudesta yms. Nyt juurikin eilen meillä oli todella romanttista ja ihanaa, ja oikein tunsin sydämessäni kuinka paljon häntä rakastan. Tiedättekö sellainen lämmin värisevä onnen tunne?
Se tunne pelästytti minut oikein kunnolla. En osaa tarkkaan selittää, mutta jotenkin vihaan itseäni sen takia, että rakastan häntä. (!?) Älytöntä, etten sanoisi:/
Tiedostan sen, että pelkään hänen menettämistään jo nyt. Jotenkin aina kun olen rakastunut ja aloittanut ihmissuhteen, alan samantien odottaa sitä koska tuo suhde loppuu, ja ko. ihminen katoaa elämästäni. Alan ikäänkuin valmistautua sitä kipua varten mitä tunnen sitten kun suhde loppuu.
Noh, tämä meni nyt tällaiseksi paatokseksi, mutta onko kellään hyviä neuvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tiedostan sen, että pelkään hänen menettämistään jo nyt. Jotenkin aina kun olen rakastunut ja aloittanut ihmissuhteen, alan samantien odottaa sitä koska tuo suhde loppuu, ja ko. ihminen katoaa elämästäni."
Sinulla ei ole sitoutumiskammoa (joka liittyy enemmänkin "haluan olla vapaa ja tehdä mitä haluan" -ajattelutapaan) vaan menettämisen pelko. Et luota siihen, että suhteesta voisi ikipäivänä tulla mitään pysyvää. Ei siitä tulekaan, jos aina ajattelet niin.
Nyt sinun pitäisi vain tsempata. Nipistät itseäsi, jos hakemalla haet miehestä huonoja puolia. Kun teillä on ihanaa ja tunnet rakastavasi, sanot sen. Et menetä siinä mitään. Mikäli sitten eroattekin joskus, niin rakastamista ja kivaa suhdetta ei pitäisi katua. Surra voi aikansa, mutta kaikella on aikansa. Erilaisten tunteiden tunteminen on elämän suurin rikkaus. Suru, tuska, epätoivo; ne ovat suuria tunteita. Kaikki eivät tunne niitä yhtä voimakkaasti. Mitä voimaakkaammin tuntee, sitä parempi kuitenkin :).
Mitäköhän mun sitten pitäisi tehdä? Kun vaikuttaisi siltä että nykyinen kumppanini pelkää sitoutua. Kyllä se ihan muhun keskittyy seksin aikana, mutta muuten vaikuttaisi siltä, että aina kun menisi jotenkin tosi kivasti, se rupee ikäänkun vakuuttelemaan mulle tai ehkä enemmän itselleenkin, että ei tässä nyt olla naimisiin menossa tai mitään.
Pitäisikö mun pitää tiettyä etäisyyttä asioissa istekin, vai jollain tavalla pyrkiä saada se näkemään ettei tässä mitään pelättävää ole. Nyt kun ollaan reilusti yli puoli vuotta kuitenkin viihdytty yhdessä.