Niinpä niin...minäkin täytän kohta 21 ja sinkku olen . Ei päivääkään ettei miettisi että mikäköhän vika minussa on. Ihan normaalin näköinen ja vartaloinen sosiaalinen ja energinen ihminen. Kaduttaa kun ei seurustellut silloin aikoinaan lukiossa kun oli mahollisuus ( kärsin silloin masennuksesta )Onneksi nyt kaikki hyvin mutta vain se yksi asia puuttuu ja kolmekymppiä päin mennään . Oikein hävettää...
YMMÄRRÄN..
yksin#
7789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tää on nyt vähän vanhan toistoa mutta sä oot oikeesti niin nuori vielä että sul ei oo mitään hätää. Sä kerkeet hioon vielä sosiaalisia taitojas vuosia ennenkuin lähiomaiset rupee kettuilemaan sun sinkkuudestas joka juhlapyhä. Sitäpaitsi oot ehkä säästynyt monelta harmilta ja raastavalta sydänsurulta ku et oo urakalla seurustellut. Itsellä ainakin teini-iän seurusteluhässäkät aiheuttivat ne pahimmat arvet sieluun. Vanhemmiten sitä oppii vankemmaksi jottei heittäydy heti täysillä suhteeseen.
Itse en ole koskaan seurustellut ja syvimmät henkiset vammat on jättänyt juuri se, että en 12-16-vuotiaana pitänyt naista, joka ei olisi omaa sukua, edes kädestä. Päällimmäisenä syynä on ollut akne eikä oma tahto. Toki nuoruuden typeryydelläkin oli osuutensa asiaan, kun useamman vuoden söin julkisen terveydenhuollon edustajien suosittelemia tehottomia antibiootteja. Toisaalta myöhemmin "markkinoiden vahvin" lääke ei ole liioin tehonnut myöskään.
Menetetty nuoruus takanaan ei ole miellyttävää myöhemminkään lähestyä ikäisiään naisia, joilla on aktiivista sukupuolielämää takanaan jo parhaimmillaan yli kahdeksan vuotta ja joiden tunteet ovat sen myötä viilentyneet ja muuttuneet laskelmoiviksi ja omaa etua tavoitteleviksi.
Tällä sivulla voi lukea myös päälle parikymppisistä naisita, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olen, mutta heitä on lienee korkeintaankin vain yksi sadasta ja vielä harvempi vapaaehtoisesti lähtisi seurustelemattoman miehen matkaan, sillä sitkeässä on harhaluulo, että toista voisi rakastaa vain kun on riittävästi kokemusta toisista naisista takana. Ja joka tapauksessa jokaisessa ikäluokassa (ja etenkin 20 ikäluokassa) on enemmän seurustelemattomia miehiä kuin naisia, joten joku jää pakostakin ilman.
Tilanteessani olevalle miehelle ei ole muu neuvoksi kuin pyrkiä tuottoisaan ammattiin, jotta on varaa käydä edes huorissa.
kohta 22 ja sinkku. Enään reilu 40 vuotta ja elekkeelle, kerkeeköhän sitä vanhusten talolla?
Hehhee joo ikää 21½ ja yksi kahden viikon säätö takana. Jotenkin yrittäminen on päässyt vähän loppumaan haaveilun ohella.
En millään viitsisi paukutella päätä seinään parikymppisten Paris Hiltoneiden ja Viivi Avellanin kopioiden kanssa. Toisaalta en haluaisi löytää itseäni neljäkymppisenä kiroamasta että perkeles väärä valinta tuli tehtyä.
Tuntuisin olevan jo pahasti jäljessä muista ikäisistäni.
täällä täytetään kohta 29 ja myös sinkkuna, mikä on toisaalta ihan ookoo, mutta sitten taas ei kun rupee lähestymään kolmenkympin "kriisiä" joten ketuttahan se välillä aika pahasti
Noo, take it easy. Ei se helppoa ole, itekkin oon nyt sinkkuna ja ahistaapi. Ainoa seurustelusuhteeni oli kyllä vuosia kestävä, eikä alkanut vielä kaksykkösenä. Joskus ennen kaksvitosta kylläkin. Kai se ois olennaista onnistua taas saavuttamaan sellainen rento tila ja omata jotain porukkaa ympärillänsä ja tutustua ihmisiin. Omat mahkut nyt aika hatarat, ei oikein osaa lähteä yksin baariinkaan, kun ei baarit ole ikinä omia paikkoja olleet. Toivotan onnea sulle. Paljon vittumaisemmalta ahistava sinkkuus tuntuu seurustelun jälkeen... liekkö syy siinä että onnistuin onneton tottumaan sellaiseen suloiseen yhdessäoloon. Onneksi naiset on niin mahdottomia että jäi myös huonoja muistoja.
Olen ollut kahdessa vakavassa suhteessa, joten tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat.