Viimeisten kymmenen vuoden ajan aina vain enemmän on tuntunut siltä, että olen zombie. En elä lähelläkään tätä päivää, vaan ajattelen koko ajan, että jossain kaukana on paremmin. Säästän hullun lailla, mietin tulevaa lomaa, tulevaa remonttia, uutta autoa, matkaa jne.
Todelliseen tämän hetkiseen elämääni kuuluu vaimo, harrastukset, koti, työ ja tulevaisuuden miettiminen. Tuntuu kuitenkin siltä kuin elämässä ei olisi mitään sisältöä! Menen töihin, tulen töistä, käyn harjoituksissa, nukun ja sitten taas sama juttu, päivästä ja vuodesta toiseen. Lomat kuluvat mökillä, jossa en viihdy.
Koti tuntuu jotenkin tyhjältä ja tyhjänpäiväiseltä. Tiedän tarkalleen mitä odottaa illalta, viikonlopuilta, seksiltä.
Yksinkertaisesti kaipaan Elämää!
Kaipaan rakastumista, rakastetuksi tulemista, elämistä tässä hetkessä, nyt! Kaipaan lasta, joka elää luonnostaan aina tätä hetkeä, mutta sellaista en luultavasti koskaan saa.
Olen tullut siihen tulokseen, että on vain kolme vaihtoehtoa.
Voin jatkaa elämää kuten tähänkin asti, muuttamatta mitään ja toivoen, että en koskaan haluakaan mitään muuta. Että tämä ikäkriisi, tai miksi sitä sanoisi, menee itsestään ohi. Elämä olisi kuin mummon kutomassa villasukassa, pehmeää ja harmaata. Seksi vaimoni kanssa olisi edelleen kuin rakastelisi äidin kanssa. Katselisin elämäni loppuun asti miesmäisesti pukeutuvaa ja äitimäisesti käyttäytyvää naista, enkä koskaan saisi lasta. Elämän sisältö tulisi tulevaisuuden miettimisestä.
Voin aloittaa uuden suhteen, jossa hetken aikaa olen taas rakastunut. Tiedän varsin hyvin, että rakastuminen ei kestä kauaa. Voin etsiä naisen, joka on toista kuin vaimoni koskaan. Naisen, joka olisi kaunis, minua nuorempi, ei niin rajoittava ja määräilevä. Naisen, joka käyttäytyisi naisellisesti, pukeutuisi naisellisesti ja rakastaisi minua naisena, ei ystävänä. Naisen joka haluaisi kanssani lapsen. Haluaisin todella katsoa, seurata ja huolehtia itse aikaan saamastani elämästä. Pienestä ihmisestä, joka elää koko ajan tätä hetkeä ja vaatii minulta huolenpitoa. Tähän minulla on optio (ilman pettämistä) ja se onkin ehkä suurin syyllinen siihen, miksi tämä kriisi koskaan on päässyt pintaan. Toisaalta olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen siihen, että huomasin missä tilanteessa olen.
Voin koettaa rakastua vaimooni uudelleen. Yrittää saada hänet ymmärtämään mitä haluan ja saada hänet vielä kerran rakastumaan minuun. En varmasti ole enää sama ihminen, jonka kanssa hän meni aikoinaan naimisiin ja nykyisen kriisin jälkeen tuskin koskaan haluankaan palata vanhaan. Olen yrittänyt rakastua uudelleen viimeisen parin kuukauden ajan, ja olen ehkä osittain onnistunut.
En vain tiedä miten saisin vaimoni vakuutettua siitä, että nyt jos koskaan täytyy yrittää tosissaan. Jostain käsittämättömästä syystä hän on ollut erinomaisesti mukana, vaikka sanaakaan en ole näistä asioista sanonut. Seksi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia, katseessa on häivähdys vanhoista jo aikaa unohtuneista ajoista. Luultavasti hän ihmettelee viriilisyyden puuskaa, mutta ihmetelköön.
Nyt hänen täytyisi miettiä ihan oikeasti, haluaako hän minua, haluaako hän kanssani lapsen. Voiko hän muuttua niin paljon, että haluan vielä yrittää, vai voinko minä muuttua ja sopeutua niin paljon, että haluan palata vanhaan harmaaseen elämääni.
En ole uskaltanut puhua näistä asioista vaimolleni vielä mitään, sillä pelkään, että menetän rakkaimman ja parhaan ystävän, mitä minulla on koskaan ollut. En uskalla puhua, sillä en itsekään oikein tiedä mitä haluan. Pelkään menettäväni myös varman ja taloudellisesti turvatun elämän ja joutuvani aloittamaan alusta, joten kai minä jossain määrin haluan myös elämää villasukassa.
Olen siis tossun alla ja päällä…
Jesss... Olipa helpottavaa päästä kirjoittamaan tuntojaan, vaikka te viattomat sivulliset jouduttekin kärsimään.
Todelliseen tämän hetkiseen elämääni kuuluu vaimo, harrastukset, koti, työ ja tulevaisuuden miettiminen. Tuntuu kuitenkin siltä kuin elämässä ei olisi mitään sisältöä! Menen töihin, tulen töistä, käyn harjoituksissa, nukun ja sitten taas sama juttu, päivästä ja vuodesta toiseen. Lomat kuluvat mökillä, jossa en viihdy.
Koti tuntuu jotenkin tyhjältä ja tyhjänpäiväiseltä. Tiedän tarkalleen mitä odottaa illalta, viikonlopuilta, seksiltä.
Yksinkertaisesti kaipaan Elämää!
Kaipaan rakastumista, rakastetuksi tulemista, elämistä tässä hetkessä, nyt! Kaipaan lasta, joka elää luonnostaan aina tätä hetkeä, mutta sellaista en luultavasti koskaan saa.
Olen tullut siihen tulokseen, että on vain kolme vaihtoehtoa.
Voin jatkaa elämää kuten tähänkin asti, muuttamatta mitään ja toivoen, että en koskaan haluakaan mitään muuta. Että tämä ikäkriisi, tai miksi sitä sanoisi, menee itsestään ohi. Elämä olisi kuin mummon kutomassa villasukassa, pehmeää ja harmaata. Seksi vaimoni kanssa olisi edelleen kuin rakastelisi äidin kanssa. Katselisin elämäni loppuun asti miesmäisesti pukeutuvaa ja äitimäisesti käyttäytyvää naista, enkä koskaan saisi lasta. Elämän sisältö tulisi tulevaisuuden miettimisestä.
Voin aloittaa uuden suhteen, jossa hetken aikaa olen taas rakastunut. Tiedän varsin hyvin, että rakastuminen ei kestä kauaa. Voin etsiä naisen, joka on toista kuin vaimoni koskaan. Naisen, joka olisi kaunis, minua nuorempi, ei niin rajoittava ja määräilevä. Naisen, joka käyttäytyisi naisellisesti, pukeutuisi naisellisesti ja rakastaisi minua naisena, ei ystävänä. Naisen joka haluaisi kanssani lapsen. Haluaisin todella katsoa, seurata ja huolehtia itse aikaan saamastani elämästä. Pienestä ihmisestä, joka elää koko ajan tätä hetkeä ja vaatii minulta huolenpitoa. Tähän minulla on optio (ilman pettämistä) ja se onkin ehkä suurin syyllinen siihen, miksi tämä kriisi koskaan on päässyt pintaan. Toisaalta olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen siihen, että huomasin missä tilanteessa olen.
Voin koettaa rakastua vaimooni uudelleen. Yrittää saada hänet ymmärtämään mitä haluan ja saada hänet vielä kerran rakastumaan minuun. En varmasti ole enää sama ihminen, jonka kanssa hän meni aikoinaan naimisiin ja nykyisen kriisin jälkeen tuskin koskaan haluankaan palata vanhaan. Olen yrittänyt rakastua uudelleen viimeisen parin kuukauden ajan, ja olen ehkä osittain onnistunut.
En vain tiedä miten saisin vaimoni vakuutettua siitä, että nyt jos koskaan täytyy yrittää tosissaan. Jostain käsittämättömästä syystä hän on ollut erinomaisesti mukana, vaikka sanaakaan en ole näistä asioista sanonut. Seksi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia, katseessa on häivähdys vanhoista jo aikaa unohtuneista ajoista. Luultavasti hän ihmettelee viriilisyyden puuskaa, mutta ihmetelköön.
Nyt hänen täytyisi miettiä ihan oikeasti, haluaako hän minua, haluaako hän kanssani lapsen. Voiko hän muuttua niin paljon, että haluan vielä yrittää, vai voinko minä muuttua ja sopeutua niin paljon, että haluan palata vanhaan harmaaseen elämääni.
En ole uskaltanut puhua näistä asioista vaimolleni vielä mitään, sillä pelkään, että menetän rakkaimman ja parhaan ystävän, mitä minulla on koskaan ollut. En uskalla puhua, sillä en itsekään oikein tiedä mitä haluan. Pelkään menettäväni myös varman ja taloudellisesti turvatun elämän ja joutuvani aloittamaan alusta, joten kai minä jossain määrin haluan myös elämää villasukassa.
Olen siis tossun alla ja päällä…
Jesss... Olipa helpottavaa päästä kirjoittamaan tuntojaan, vaikka te viattomat sivulliset jouduttekin kärsimään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ainakaan ole mitään erityisempää hätää kriiseinesi sen voin sanoa. Erittelit tunteitasi tavalla, johon ei moni nainenkaan pysty :D. Tiedät mitä haluat ja keksit varmasti keinon, jolla voit ilmaista asiasi vaimollesikin, mahdollisimman fiksusti ja varoen.
Itse olen huomannut, ettei kerralla kannata ottaa puheeksi koko elämänsä niitä osa-alueita, joihin haluaisi muutosta. Yksikin asia jaetaan pieniin osiin, joita sopivissa kohdissa annetaan kumppanin pohdittavaksi. Jos pystyy käyttämään huumoria höysteenä niin aina paremmin pääsee toivottuun lopputulokseen.
Miksi muuten vietät lomat mökillä, jossa et viihdy? Sinulla ei ole taloudellisiakaan esteitä tehdä sitä mitä mieluummin haluaisit. Ainakin joskus.
Vaihtoehtoja on kaksi.Joko pidät asiat sisälläsi ja kovin suuria muutoksia, ei välttämättä ole odotettavissa.Jos se riittää, vaihtoehto on kelvollinen.Toisaalta jos koet elämäsi tylsäksi, niin kuin ymmärsin,etkö voisi yrittää puhua vaimollesi?Eihän sitä tarvitse täräyttää suoraan valmiita suunnitelmia, vaan voisit kertoa myös sen,että et oikein itsekkään tarkalleen tiedä, mitkä ovat ne muutokset joita haluat.(mieti myös mitkä ovat ne asiat elämässäsi, jotka haluat säilyttää)
Vaimosi saattaa ensin pelästyä jopa loukkaantua,mutta jos suhteellanne on hyvä pohja hän ymmärtää, vaikka se veisikin vähän aikaa.
Uusi ja tuntematon pelottaa useimmiten.Loukkaantuminenhan tulee helposti siitä,että toinen luulee asioiden olevan hyvin ja sitten paljastuukin,että toinen ei tunne samoin.
Toisaalta suhteenne voi paremmin jos myös sinä voit hyvin ja siksi vaimosi varmasti yrittää ymmärtää.Riippuu pitkälti siitä, miten asian esität.Verbaalisia kykyjä sinulla on, se näkyy kirjoituksessasi.Tarkenna ne asiat joihin haluat muutosta.
Jos esittää yleisesti, että haluan elämäni muuttuvan,se varmasti pelottaa, kun ei yhtään tiedä mitä toinen aikoo.Täsmennä,että et halua luopua vaimostasi,vaan teidän suhteen sisäisten asioiden muuttuvan.Muuttamalla joitakin asioita, voitte nähdä toisissanne ihan uusia puolia,jotka voivat herätellä niitä tunteita.
Lapsiasia onkin hankala juttu.Siihen on vaikea vastata, koska tausta on tuntematon.Oletteko sopineet,että ette tee lapsia vai että teette joskus?Voimia sinulle.
Oletko varma, ettei tilanteesi johdu vain yleisestä tyytymättömyydestä elämääsi tai itseesi ilman sen kummempaa syytä? Kanavoitkohan vain tyytymättömyytesi tiettyihin asioihin, kuten vaimoosi ja lapsenkaipuuseesi. Olisitko sitten tyytyväinen, jos saisit nämä asiat "kuntoon" elämässäsi? Toisilla ihmisillä vain on sellainen ominaisuus, että ei oikein koskaan olla täysin tyytyväisiä, tunne vain muuttaa muotoaan ja kohdettaan. Tämä tunne on saattanu aktualisoitua jonkin elämänmuutoksesi johdosta tai vain iän tuoman "kriisin" takia. Kehotan sinua kuitenkin vielä pohdiskelemaan tilannettasi tarkoin ennen kuin teet mitään radikaaleja päätöksiä, saattaahan olla, että jos saat lapsen alatkin kaivata taas vapauttasi tai jotakin muuta asiaa. Asiat eivät välttämättä vaihtamalla parane, joskus epätyydyttävä tilanne on ihmisen korvien välissä eikä ympäristössä. Tämä on vain yksi näkemys asiasta.
... Ensinnäkin huomaa, että olet miettinyt asiaa tarkkaan. Vai onko se "naisellinen optio" saanut pääsi niin pyörälle ja sujauttanut päähäsi nämä ajatukset? Oletko huonon omantunnon kanssa liikkeellä, kun olet yrittänyt rakastua vaimoosi uudelleen?
Kysymyksiä on monia, mitkä sinun tulisi itsellesikin selvittää. Mutta vanha hokema siitä, kuinka hyvä on puhua asiat puhki, pätee tässäkin.
Vaimosi ei pysty muuttumaan tai tekemään asioita, joita sinä toivot, ellet puhu niistä. Ja mistä tiedät, vaikka hän ajattelisi samalla tavalla, muttei uskalla näyttää sitä tai puhua asiasta?
Kyllä kuule se vanha harmaa villasukka on loppujen lopuksi lämpimin. Voihan sitäkin uudistaa! Neuloo vähän varteen lisää vauhtiraitoja...
Luin viestisi jo muutamia päiviä sitten ja se jäi vaivaamaan, koska itse olen samankaltaisessa tilanteessa. Halu muutokseen ja samalla pelko kaiken menettämisestä. Kun asiat ovat ulkonaisesti kunnossa, hyvä työ ja parisuhde, on vaikeaa hyväksyä omaa epäviihtymystään tai löytää sille sympatiaa ystäväpiiristä.
Joku vastasi viestiisi, että kyse voi olla siitä, että sattuu olemaan ihminen, joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään vaan haikailee aina sitä mitä ei ole. Toisaalta aina käsketään ihmisen ottaa vastuu elämästään ja tavoitella sitä mitä todella haluaa. Mutta mistä tietää,onko kysymys todellisesta muutoksen tarpeesta vai vain laiskuudesta nähdä oman elämän hyviä puolia?
Onko sinun päätöksesi mainitsemiesi vaihtoehtojen suhteen kypsynyt viime päivien aikana?
En ole osannut kallistua vielä oikein mihinkään suuntaan. Itse asiassa olen ollut uuden parisuhteen aloittamisen sekä vaimoni kanssa uudelleen yrittämisen välimaastossa jo kaksi kuukautta.
Aika rankkaa aikaa, vaikkei vaimoni sitä varmaan tiedäkään. En osaa vieläkään päättää, mutta näyttäisin kuitenkin kallistuvan vanhan suhteen puolelle. Sen verran muutosta hyvään suuntaan on viime aikoina ollut. Vaimoni huomioi minua yhä enemmän ja on todellakin muuttanut käyttäytymistään oikeaan suuntaan tietämättä nykyisistä ajatuksistani mitään. Tai ehkä olen sittenkin antanut hienovaraisia vihjeitä siitä, että muutosta kaipaan.
Olen kieltämättä ihminen, joka on periaatteessa joskus vähän turhan tyytymätön nykyiseen ja kaipaan sitä mitä en pysty saamaan. Silti olen kyllä sitä mieltä että vihreää ruohoa löytyy tältäkin puolelta.
Lääke muutoksen tarpeeseen löytyy varmasti siitä, että antaa aikaa tilanteelle... Se parantaa kaikki huonot ideat ja ajatukset! Jos vielä syksyllä olen pettynyt nykyiseen tilanteeseen, ryhdyn toimenpiteisiin. Siihen asti yritän epätoivoisesti parantaa nykyistä tilannettani vaimoni suhteen.
Toivottavasti tämä toimii sinunkin suhteesi.
Mukavaa keväänjatkoa kaikille.