rekrytointiin satsaaminen, jos työntekijöistä on kerran pulaa.
Miksi työnantajia ei tunnu
kiinnostavan
4321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
60-luvulla, mennessäni Ruotsiin, sain matkalitterat, ensimmäiseksi yöksi oli varattu hotellimajoitus.
Sen jälkeen OK:n yläkerta kohtuvuokralla.
Työmatkakuljetukset maksuttomia ja ensimmäinen päivä palkallisena yleistä taloontulo-opastusta.
Menin tinaamaan jäähdyttimiä sarjatyönä.
70-luvun alkupuolen Suomi.
Työpaikkahaastattelupäivältä sai normaalin päivärahan matkakorvaukset.
Työnantaja järjesti maksuttoman muuttokuljetuksen ja kamojen kantamiseen kaksi apumiestä.
Työsuhdeasunto oli valmiina. Vuora verotusarvon kokoinen.
Tulin nuoreksi toimihenkilöksi.
Mikä lienee tilanne työvoimapulaa potevassa nykysuomessa?
1988 luvulla kävin haastattelussa, en saanut paikkaa. Mutta työnantaja maksoi taksin keskustaan 4 km ja junamatkat. Toisessa paikassa 1985, mihin kävin kouluttautumattomana vielä, työnantaja tarjosi matkat junassa ykkösluokassa ja ruuat sekä kahvit, tämän paikan olisin saanutkin, mutta pääsin kouluun samana syksynä.
Firmoja on tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Firmat kilpailevat toisiaan vastaan verissäpäin ja katteet revitään duunarin selkänahasta.
Lieneekö syynä se, että mahtavaa itänaapuria ei ole enää olemassa? Ihmeellistä kyllä, mutta eikös ne huononnukset palkoissa, työntekijöiden oikeuksissa ja palveluissa alkaneet juuri 90-luvun alkupuolella ihan maailmanlaajuisesti :) Nyt tämä maailman on vähintään kaksinkertaisesti rikkaampi, vaan eipäs se näy missään.