Joo siis täällä palstalla on tullut esille paljon se että monet sinkut ovat aivan "rikki" jos parisuhde on kaatunut ja sitten heti jo uutta kumppania etsitään ja sitä päivitellään sitten kun ei ole löytynyt heti sitä uutta kumppania ja joutunut olemaan yksin jo peräti "2 kuukautta" näitäkin on. Sitten on taas niitä sinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet eikä harrastanut yhden yön juttuja. Itse kuulun juuri tähän jälkimmäiseen kastiin ja silti elämä on ihan kondiksessa kaikin puolin. Ihmettelen siis juuri tätä että voiku ihminen olla noin läheisyydekaipuinen, no voi olla, itse en sitä tiedä kun ei ole kokemusta mutta kyllä elämä kuitenkin rullaa eteenpäin vaikka sitä kumppania ei olekkaan enkä tiedä tuleeko olemaankaan.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kirjoitin tohon aiemmin yksinäisyydestä ja siis kyllähän tämä elämä tässä menee, mutta ystävät jäi siis sen sileän tien kun erosin. Yksin olen ollut vuoden päivät, eikä ole ollut tarvetta etsiä ketään tilalle. Mutta tosiaan yksinäisyys vaivaa. Itse en olisi ikinä uskonut että näin käy itelle...mun elämä on töitä ja salilla/jumpassa käyntiä. Viikonloput on ihan tuskaa ne yrittääkin yleensä vain nukkua pois, koska on niin yksinäistä...ja olen siis tosiaan 26-v nainen!
Samaa olen miettinyt, ja sama on tilanteeni kuin sinulla.
Ilmeisesti jotkut (useimmat) ihmiset ovat niin aivopesty uskomaan siihen median luomaan kuvaan, että koko ajan pitäisi olla säpinää ihmissuhteissa. Sitten heille syntyy suorituspaineita yms.
Itse olen tosiaan ollut yksin koko elämäni, ja hyvin menee. En pysty mitenkään samaistumaan niihin ihmisiin, jotka ovat aloittaneet seurustelun 16-vuotiaana, eivätkä ole periaatteessa päivääkään olleet yksin.
...synkkään tapaansa, että parisuhteesta tulee pakkomielle niille jotka eivät ole tarpeeksi vahvoja seistäkseen omilla jaloillaan. Monta tapausta on tullut nähtyä mitkä on mieluummin onnettomassa suhteessa kuin yksin koska eivät kertakaikkiaan vaan pärjää omillaan. Yksi esim. dumppasi kaikki kaverinsa heti kun löysi uuden miehen, ja aika usein tuntuu käyvän niin että toinen osapuoli yrittää ikäänkuin elää toisen elämää hänen kauttaan koska ei osaa lainkaan rakentaa itselleen omaa erillistä elämää.
Surullisia tapauksia, ovat toisesta niin täysin riippuvaisia että mikä vaan kelpaa jos ei muuta ole tarjolla, eikä suhteesta voi edes lähteä jos uutta suhdetta ei ole varmistettu ennakkoon.
toi on niin totta! ITseäni ärsyttää niiden harvojen ystävieni "riippuvaisuus" puolisostansa, eli tarvii ensin varmistaa voiko lähteä minnekään ja varsinkin se kun niiltä kysyy, niin välillä tulee kommentti "voin tulla jos mieheni on töissä pitkään tänään"...Tai sitten lähdetään vain silloin kun mies on jossain muualla kuin kotona. Olen siis ikään kuin "varalla" heille, et kun heidän miehet on jossain muualla niin sitten seura kelpaa!
Olen kyllä sitä miettinyt, kun en itse vielä seurustellessani ollut tämmöinen, saatoin lähteä ulos tyttöjen kans silleen et ilmoitin vaan: "meil on muuten tyttöjen ilta tänään" ja samana päivänä. Mietin siis sitä et senkö takia omat suhteet eivät ole kestänyt kun on tavallaan elänyt siinä sivussa "omaakin" elämää...
> Mietin siis sitä et senkö takia omat suhteet eivät ole
> kestänyt kun on tavallaan elänyt siinä sivussa "omaakin" elämää...
Ehkä epäsuorasti, siinä mielessä että ihminen siirtyy helpommin eteenpäin jos ei ole mitään pakonomaista tarvetta jäädä. Parisuhteesta on usein vaikea siirtyä eteenpäin koska ei ole mitään mihin siirtyä; kaverit ovat unohtuneet kun ollaan aina vaan kahdestaan, eikä usein tosiaan enää edes ole omaa erillistä elämää.
Mielestäni on tärkeää että ihminen pitää myös jonkinlaisen oman elämän siinä parisuhteensa rinnalla, muuten voi löytää itsensä ansasta.