Voi jos elämä olisi sellaista että ottaisimme toisemme huomioon ja toistemme tarpeet.Meillä minä olen seksuaalisesti aktiivisempi ja teinkin aloitteita usein.Mutta nyt en enää jaksa kyselin aluksi mikä minussa on ettei hän halua minua ja kiukuttelin ja yritin pukeutua eroottisesti mutta minä en enään sytytä häntä.Nyt hän kerran teki aloitetta mutta en tie mikä minuun on menny en halunnut ja keksin vain syyn.En halua loukata häntä rakastan niin paljon olen päättänyt että meidän parisuhteen pitää pärjätä ilman seksiä.Jos itselleni tulee tiukkaa on itselläni keinot siihen. En vain ikinä olisi halunnut tälläistä etten saa sitä mikä parisuhteessa on normaalia.
Näin minulla
kriisi
12828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sulla on paljon kohtalotovereita.Minä olen tullut siihen tulokseen että ns. haluttomat osapuolet ovat aika usein myös hyvin haluttomia puhumaan koko asiasta.Heiltä puuttuu hyvin usein myös halu tehdä kompromisseja.Pahimmillaan sanotaan suoraan että tälläinen olen ota tai jätä.Kyky asettua periaatteessa rakkaan ihmisen asemaan eikä nähdä toisen suoranaista tuskaa ollenkaan.Omin käsin onneen se on tilanne monessa avioliitossa tänä päivänä.
Ihan totta. Ja kun olen lukenut näitä juttuja täältä niin aika usein tämä puutteessa elävä onkin nainen? Onko roolit jotenkin kääntyneet toisinpäin, vai onko miehillä yleensä tapana pettää enemmän eli ei tarvitse eikä halua seksiä kotona. Vaikka vaimo yrittää kaikki konstinsa.
Ja siinä on paljon perää, että tämä haluton osapuoli ei halua puhua asiasta. Meilläkin suututaan, jos teen aloitteen. Silloin mies EI AINAKAAN halua. Onko vielä olemassa ns. vanhanaikaisia miehiä, joiden päähän on iskostunut periaate, että vain huorat tekee aloitteen ja ovat seksissä aktiivisia.
Kuka näitä maksullisia naisia sitten tarvii, jos naiset Suomessa enenevässä määrin elävät puutteessa seksin suhteen.
Mieletön juttu!!!!!!
Tämä helpottaa paljon kun täällä voi jutella ja on ihmisiä joittenka kanssa jakaa huoliansa.Minä olen löytänyt täyteohjelmaa elämääni muualta uin,käyn rivitanssissa,jumpaan ja laulaa lurittelen silloin tällöin karaokea.Näihin puran kaiken sen mitä en voi saada ja tietenki niihin yksinäisiin hetkiin.Osuit oikeaan kuin puhuit puhumattomuudesta meillä on siinä ongelma minä puhun hän ei.Mutta olen tehnyt sen mitä minä voin siinäkään ei ole järkeä että yrittää toista väkisin avautumaan jollei hän saa itsestään ulos.Jään odottelemaan koska hän itse kyllästyy siihen ettei saa elämältään sitä mitä on paitsi.Mutta pelkään et koska se tulee ja pysynkö varautumaan siihen koska rakastan häntä paljon ja olen valmis luopumaan tästä osaalueesta parisuhteessamme jos hän sitä haluaa.Yksi vinkki miehille siis niille joilla on vaikeuksia puhua. Yrittäkää ettei vaimonne hae syitä itsestään koko ajan jos syy ei niissä ole ja jos on niin siitä pitää puhua vaikka sattuiski se helpotta kuitenki ja on ainaki syy mitä lähteä korjaamaan.
Meillä ei mies anna.piste. Yleensä minä olen ollut se aloitteen tekijä, jo vuosia ja niinä kertoina kun mies on tehnyt aloitteen, en ole voinut menkkojen vuoksi tai olen ollut kipeänä.
Kun minua haluttaa mies torjuu minut, olen kyllä yrittänyt kaikkea, olen vaiennut, olen yrittänyt keskustella, olen laittautunut, järjestänyt romanttista illallista kynttilöineen. Ja itkenyt hellyyden puutteessa itseni useasti iltaisin uneen. olen tyydyttänyt itseni itse ja itkenyt senkin vuoksi. Ulkonäössänikään ei ole vikaa. Ei mieheni halua edes keskustella asiasta.
En pystyisi pettämäänkään miestäni, rakastan häntä niin paljon. Eli on vain opittava elämään ilman suudelmia, halauksia, läheisyyttä ja sitä seksiä.
...porno. Se on toinen aihe josta täällä on paljon(jo vähän liikaakin) keskusteltu, mutta siinä roolit on jotenkin toisinpäin. Kiinnostaa miehiä mutta ei niin paljon/usein naisia.
Kaikki toki väittävät, että porno on vain viihdettä, eikä vaikuta parisuhteeseen, mutta miten sitten porno on monille miehille niin luonnollinen harrastus (usein salaa) ja monet naiset valittavat samaan aikaan seksin puutetta!
Minä luulen - toivottavasti olen väärässä - että nyt kun miehille on koko maailma tulvillaan seksiä ja naisia objekteina, niin seksin ja rakkauden välinen yhteys alkaa kadota... Ja jos seksi ei liity rakkauteen, ei oma tuttu vaimo tunnukaan enää tarpeeksi kiihottavalta.
Niin että joillekin oma vaimo ei riitä, kun viihde tarjoaa enemmän ja jotkut ovat vaan saaneet tarpeekseen koko seksin ylitarjonnasta!
Meillä homma on mennyt siihen että seksiä saa vasta valomerkin jälkeen eli vasta kun mennään nukkumaan. Itse en pidä "rutiinin" omaisesta seksistä vaan siinä pitää olla jotain spontaania. Hauskinta on että ko. nainen pitää seksistä kovasti ja haluaa sitä aina kun vietämme yötä yhdessä mutta tavallaan aloitetta hän ei tee. Homma alkaa siten että kun valot sammuu hän kääntyy minuun päin ja virnistää veikeesti, siinä aloite...Loput jää minulle.
Kuulostaa siltä kuin olisit mieheni. HÄN tekee aloitteen vasta kun valot sammuu ja varsinkin perjantai-iltaisin valvomme aika myöhään, joten siinä vaiheessa ole aivan poikki ja väsynyt. Esileikki on rahnuttamista hiukan aikaa ja mun pitää päätellä, että jos käsi menee hiukan alemmas niin minäkin voin alkaa tehdä jotain. (Siis meillä en minä saa tehdä aloitetta).
Saatana, että joskus v.....aa. Saan tehdä salapoliisin työtä siinä, että saisin selville haluaako hän vai ei?
Ja loppujen lopuksi hän ei ole kovinkaan innostunut rakastelun aikana. Olenkin päätellyt että hänellä on toinen nainen.
Toistan tämän, jonka jo joku sanoi. Puhukaa miehet, ettei rakastuneen vaimon tarvii miettiä, oletko ollut uskoton, onko vika minussa vai mikä mättää.
Tarkoitit varmaan että naiseni on kuin miehesi... Itseäni ärsyttää "odottelu" ja spontaanisuuden puute.
Tarkoitit varmaan että naiseni on kuin miehesi... Itseäni ärsyttää "odottelu" ja spontaanisuuden puute.
Kun tätäkin keskustelua seuraa, tuntuu kuin kaikki halukkaat miehet ja kylmät naiset olisi kierosti sovitettu yhteen ja päinvastoin.
Oma ongelmani on se, että saan tai sain muutakin kuin kerran viikossa saunan jälkeen, mutta minulle annettiin vain velvollisuudesta. Viimein päätin jättää vaimoni rauhaan ja nyt meillä on satunnaisia hetkiä, jotka edelleen ovat väkinäisiä, mutta kun ei viitsisi vieraisiinkaan lähteä. Joskus on kuitenkin saatava helpotusta.
Pahimpia miesten seksiin liittyviä perisyntejä minulla ei ole. Rakastan esileikkejä ja olen valmis tuottamaan naiselleni nautintoa kaikin mahdollisin keinoin. Olen valmis puhumaan asioista ja olen ehdottanut keskustelua.
Vaimo ei kuitenkaan halua eikä halua puhua haluttomuudestaan tai toiveistaan seksin tai oikeastaan minkään muunkaan suhteen. Hän mieluummin antaa velvollisuudesta kuin ottaa vastaan nautintoa. Ongelmana ei ymmärtääkseni ole ulkonäköni, sillä ottajia minulla tuntuisi löytyvän. En juo liikaa, pidän itseni siistinä ja tuon rahaakin kotiin kohtuullisesti. Jotain minä vaan teen väärin.
Olen yrittänyt kysyä, rakastaako hän minua. Ja hän vakuuttaa rakastavansa. Ja jotenkin minä sen uskonkin, sillä hän pyrkii kuitenkin pitämään minut tyytyväisenä, antamalla vaikka ei haluakkaan. Nyt siis päätin jokin aikaa sitten, että pyrin jättämään hänet rauhaan ja tarjoan vain hellyyttä ja lähellä oloa, mutta tuntuu kuin sekään ei enää kelpaa tai aina on epäilyksenä se, että pyrin pääsemään pöksyihin. Olenkohan ymmärtämättömyyttäni käyttänyt liian kauan hyväksi hänen velvollisuuden tunnettaan ja saanut hänet inhoamaan jo pelkkää kosketustani. Mitään epäilyjä vieraissa käynnistä eikä muustakaan ole eikä oikeastaan voisikaan olla.
Kai tällaisiin ongelmiin joku muukin ratkaisu on kuin eroaminen, vieraissa käyminen tai joku muu konsti, jolla ongelma kierretään. No kun tätäkin keskustelua seuraa, tuntuu kuin ei olisi, paitsi ehkä se, että parit jaetaan uusiksi! Ne jotka haluavat, paritetaan yhteen ja haluttomat niinikään keskenään ;-) ( ei tähän kyllä hymiötä kuuluisi laittaa, mutta pidän ironiasta )
Jospa vaimolla olisi sen verran yhteistyöhalua, että lähtisi seksiterapiaan. Keskustelu saattaisi auttaa, mutta ilman ulkopuolista johdattelijaa se ei useinkaan onnistu.
Epäilen kuitenkin, että ainakin toistaiseksi vaimon mielestä meillä ei edes ole mitään ongelmaa,vaikuttaa jopa tyytyväiseltä, kun olen antanut vähän rauhaa ja tilaa. Täytyy nyt katsoa,mihin suuntaan homma eteenee! Jos parempaa ei näy, voisihan sitä kokeilla terapiaakin.