rakastan miestäni erittäin paljon, mutta ongelmamme on se että minun on ERITTÄIN vaikea puhua asioista enkä kerro hänelle koskaan tarpeistani koska minulla ei ole koskaan ollut sellaista ihmistä joka olisi aidosti kiinnostunut hyvinvoinnistani.. mieheni on hyvin energinen ja tykkää olla kavereiden kanssa ja mielestäni se on hyvä asia mutta hän on sanonut että minun pitää sanoa hänelle jos tahdon hänen olevan illan kotona kanssani.. koskaan en sitä hänelle sano koska mielestäni hän jäisi kotiin jos haluaisi viettää aikaa kanssani.. jatkuvasti hän kuitenkin sanoo välittävänsä ja rakastavansa minua.. meillä on 10 vuotta ikäeroa ja mieheni taas pelkää etten ole tosissani hänen kanssaan.. hän on minulle hyvin tärkeä mutta joskus mieten josko tästä tulee mitään, hän olisi jo valmis menemään kihloihin ja minä vielä mietin että pystynkö oikeasti elämään onnellisesti hänen kanssaan.. kommentteja kiitos???
miehet hei kertokaa
xxkissaxx
7995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
opetella sinun puhumaan sille miehellesi.
Ilmaista toiveitasi jne, tietenkin sillätavalla sopivasti ettei mene yli.
Kyllä se miehesi välittää ja kuuntelee
- jos välittää..
kyl se kuuntelee kun olen pari kertaa suuni uskaltanut avata... olis joskus vaan kiva kuulla et se sanois "et ei nyt kaverit kiinnosta vaan haluan sun kans olla kerrankin"
Heh, jos on tottunut siihen ettei toiveista, tarpeista jne. keskustella avoimesti, syntyy helposti harhaluulo että oikea rakkaus on "ajatusten lukemista" - näin ei kuitenkaan voi olla, ihan persoonallisista syistä johtuen. Ihmiset ovat erilaisia ja toiset ajattelevat luonnostaan eri kautta asioita. Jos yrittää arvailla kaikkia toisen mielenliikkeitä, ollaan lähellä vainoharhaisuutta, terve aikuinen ihminen saa odottaa toiselta että tämä kertoo toiveistaan ja kertoja puolestaan saa odottaa tulevansa kuunnelluksi ja kunnioitetuksi.
Jos suhteen osapuolista toinen pitää luonnollisena että toiveista puhutaan, toinen odottaa ajatustenlukua, on helppo joutua kierteeseen, jossa toinen ajattelee "Kyl se on ihan tyytyväinen, ku se ei sano mitään" ja toinen katkeroituu kun ei huomioida - siis huomioida toiveita joita ei koskaan saanut tietää.
Eri asia on tietenkin jos toisella ei oikeasti ole kykyä huomioida toista ihmistä, mutta se ei selviä kuin kokeilemalla. On totta että jossain määrin oma-aloitteista huomiotakin saa odottaa ja toivoa, mutta jos muutaman kerran ehdotat koti-iltoja, miehellesikin tulee paljon selvemmäksi että pidät niistä.
olen hänelle jo monta kertaa maininnut asiasta että haluaisin hänen myös viettävän aikaa kanssani ja kun sanon on hän seuraavan illan kotona , mutta sitten ei ole taas pitkään aikaan ellen pyydä, en haluaisi jatkuvasti pyytää ja olisikiva jos hän oma aloitteisesti haluaisi viettää aikaa kanssani
Ok, sain väärän käsityksen viestistäsi, luulin että olet puhunut 0-1 kertaa asiasta. Nyt en omilla tiedoillani osaa sanoa enempää...
mahdollisuuksien mukaan "omaa elämää", tarkoitan menoja ja harrastuksia, etkä eläisi miestä varten kotona odotellen? Alota puhuminen joka tapauksessa, vaikka pienistä asioista. Et sinä siitä säry vaan huomaat rohkaistuvasi, ja pian ihmettelet mennyttä umpimielisyyttäsi!
Aloita tänään! Elämä on vuorovaikutusta ja yks sen osatekijä on kommunikaatio!
mitäs jos sitten kertoisit hänelle sen, että toivoisit hänen oma-aloitteisesti haluavan joskus viettää aikaa kanssasi, ilman sinun pyyntöäsi?! Sehän tässä se sinun perimmäinen toiveesi on!