Vaikka lopputuloksen - ettei kelpaa mihinkään - jo arvaa yrittämättäkin. Opiskelin kolmannen ammatin, kun vanhoilla ei enää työtä saanut. Harjoittelin työntekoa palkatta puoli vuotta, tein työni niin hyvin kuin osasin, ja hakemuksia lähettelin, mutta palkallista työtä en saanut. Työhistoriani on surkea, vain pätkätöitä ja paljon työttömyysjaksoja. Harjoittelun jälkeen putosin takaisin kortistoon muiden työttömien joukkoon, josta töihin pääseminen on vielä vaikeampaa. Itsetunto on nollassa, rahasta aina puutetta ja häpeä omasta surkeasta tilasta jokapäiväistä. Mitä pitäisi tehdä että töitä vielä saisin?
Miten jaksaa hakea
työtä aina uudestaan?
211298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
etkö voisi alkaa itsenäiseksi yrittäjäksi
...Harjoittelin työntekoa palkatta puoli vuotta, tein työni niin hyvin kuin osasin, ja hakemuksia lähettelin, mutta palkallista työtä en saanut...
Juuri tuon vuoksi niitä palkallisia töitä ei saada, kun palkattakin saa hyviä työntekijöitä.
Tämä työelämä on mennyt ihan kummalliseksi. Ennen harjoittelijakin sai palkkaa, vähemmän ehkä, mutta kuitenkin...
Elämme markkinataloudessa ja markkinataloudessa kysyntä määrää tarjonnan. Kun työtä on vähemmän tarjolla kuin tekijöitä, laskee luonnollisesti työpanoksesta tarjottava hinta ja kun työtä on huomattavasti vähemmän tarjolla kuin tekijöitä, hinnat romahtavat eli työpanoksen saa työmarkkinoilla lähes ilmaiseksi.
Tähän yhtälöön kun lasketaan vielä mukaan nk. aktivoiva suomalainen "sosiaaliturva", joka tekee saajastaan aliravitun ja huonosti vaatetun työnteosta huolimatta (työtön siis tekee töitä, jotka eivät ole varsinaisesti töitä), ei kysyjän tarvitse kahta kertaa miettiä, miksi tilanne on se, mikä se on.
Milloin suomalaiset, ei vain työttömät, vetävät johtopäätökset nykytilanteesta ja laittavat tuulemaan? Tämä koskee kaikkia, lukuunottamatta talouseliittiä.
ranttaliksi vaan,aamulla 2 mäyräkoiraa lähimarketista:)
Siistejä toimistohommia? Vai kelpaako siivous tai varastohommat?
siivousta ja varastotyötä - en ole kuitenkaan tuo alkuperäinen. Kummastakin on työkokemusta ajalta, ennen kuin oli mitään koulutusta. Mutta kummasti on koulutus niiden saantia vaikeuttanut. Mutta ei varastotöihin ole helppo päästä, kaverin hommiin haki toistasataa hemmoa, valitsi yhden niistä, josta sai hyvin palkkatukea.
Joten tuskin niitä saisin vaikka hakisinkin. Harjoittelupaikassa töitä olisi siellä varastossa ollut ja sinne harjoittelun jälkeen hainkin, mutta en päässyt. Nyt siellä yllättäen harjoittelee trukinajoa uusi harjoittelija. Siivoustöitä olen myös silloin tällöin hakenut yhtä laihoin tuloksin.
Vaan kehittäkää itseänne olemassaolevassa ammatissa. Itse ainakin karsastan niitä henkilöitä valinnassa, ketkä ovat vaihtaneet ammattia. Itselläni ainakin tulee mieleen, että kyseinen henkilö ei ole tykännyt aikaisemmista ammateistaan, joten miksi hän tykkäisi nykyisestäkään.
ajattelukyvytön olet sinäkin. Moni joutuu sen ammatin valitsemaan pakon edessä 15-vuotiaana, ei silloin vielä tiedä mitä haluaa. Osa taas lähtee pakon edessä kouluun johon sattuu pääsemään. Usein ei alalle hakiessa tiedä ollenkaan, millainen työ alalla on. Nuori nimenomaan ei tiedä, minusta osoittaa nimenomaan sitkeyttä ja oppimiskykyä vaihtaa ammattia. Aika useinhan se ammatinvaihtamisen syy on irtisanomisuhka tai se, ettei töitä ole. Sinäkö tykkäisit ammatista, josssa saa tehdä kymmenen vuotta pätkätöitä ilman tietoa jatkosta?
Epäilenkin, että karsastat tyyppiä, joka ei jää huonosti työllistävälle alalle jotta tulisi sinulle ilmaiseksi töihin.
Ensimmäisen ammatin opiskelin 16-vuotiaana 16 vuotta sitten, mutta silloisesta lamasta johtuen en työelämään mukaan päässyt enkä päivääkään siten ole töitä alalla tehnyt. Sanomattakin lienee selvää että töiden hakeminen tältä alalta on ihan yhtä tyhjän kanssa. Niitä töitä en tule koskaan enää tekemään, se juna meni jo aikoja sitten. Seuraavan ammatin kanssa kävi kutakuinkin samalla lailla, koulutuksesta on tasan kymmenen vuotta ja kokemusta alalta vaivaisen vuoden verran. Eli sekin juna otti ja lähti, mutta minä putosin kyydistä jo ensimmäisessä mutkassa. Kolmannen ammatin kanssa näyttää valitettavasti käyvän yhtä hyvin/huonosti. Minä olen pitänyt yhtä paljon jokaisesta opiskelemastani ammatistani ja olisin niitä kaikkia halunnut työkseni tehdä, jos olisi edes yksi mahdollisuus annettu. Sen myönnän että en ole pystynyt paikkaani työelämässä ottamaan, mutta vaikka vain oman mielenterveyden kannalta olen ajatellut että opiskelu on tyhjäntoimittamista parempi vaihtoehto.
Kulta rakas, näin on näreet, kun niitä töitä ei yksinkertaisesti ole. Voit lohduttautua sillä, että kuulut siihen puolenmiljoonan suomalaisen muodostamaan pooliin, tai reserviin, jolla tämän maan pyörät pidetään pyörimässä. Sinä ja lukemattomat muut harjoittelijat teette kiltisti työtä ja pidätte työhön päässeet jatkuvasti varpaisillaan, jotta suomalaisten palkat eivät nouse ihan päätähuimaaviksi (ikään kuin ne joskus sitä olisivat olleet). Parasta olisi, jos työttömät aktivointien sijaan aktivoituisivat poliittisesti ja lähtisivät kaduille. Meitä on enemmän kuin sossuja, kepuleita tai kokkareita. Meillä on kaikki mahdollisuudet muuttaa tämä maa - se riippuu vain meistä itsestämme - toisin kuin se onneton työpaikkatarjonta.
toipa se just on et kun hoksattais se et aivan varmasti asiat muuttuu jos kaikki . . .
työttömiä on sen verta paljo et toi "Meillä on kaikki mahdollisuudet muuttaa tämä maa - se riippuu vain meistä itsestämme "
pitää tasan paikkansa
Itselläkin useampi ammatti, töitä ei ole kuin satunnaisesti parin vuoden välein joku vuoden pätkä siunaantunut.
Olen aina hoitanut työni parhaan osaamiseni mukaan, ja ollut kohtelias ja auttavainen työkavereille. Hakemuksia lähetän kuukaudessa keskimäärin 15 kappaletta.
Mihinkään palkkatöihin en näemmä kelpaa.
siis kaikki nuo kolme.
..jotta muut tietää minkä alan ammattilainen EI kannata olla.
minun 3. ammattiani ovat rakennuspuuseppä, visuaalinen markkinoija ja DI.
Kaikkia noita olen tehnyt työkseni - silti parhaat palkkani sain yövartijana ennen mitään koulutuksia.. kokemukseni mukaan siis ainakin ennenvanhaa kouluttamaton sai helpommin ja paremmin töitä kuin nykyisin koulutettuna.
puuseppä ( verhoilija), medianomi ja myyjä. Ja tosi hyvä myyjä olenkin, kun en saa edes itseäni myytyä kenellekään.
Olen huomannut että on turhauttavaa aina hakea työtä ja saada kielteistä päätöstä. Ammatin vaihtaminen on käynyt mielessä mutta tuntuu että kun on ikää auttaako sekään.
Olen yrittänyt saada helpompaa tietä nykyiseen ammatin eteenpäin viemiseen mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Sitäpaitsi nuorempia tulee pilvinpimein alalle.
Työn perässä muutettava ja kehityttävä moniosaajaksi
http://www.tyovoimaporssi.fi/TVP/index.php
Kaaleppi, et taida osata numeroita? viidessä vuodessa ehtii vaikka mitä...
vanhalla viestiketjulla taas spämmätään