Minulla on dementiaa sairastava äiti, joka alkaa olla jo niin huonossa kunnossa, ettei pysty elämään omillaan. Sisaruksien kanssa oltiin yhdessä sitä mieltä, ettei meidän äitiä laiteta laitokseen.
Siskollani on perhe, pikkuveljeni taas on itsekin avohoidossa.
Jotenkin tuntuu, että olen ainoa, joka muistaa, että äiti on elossa.
Asutaan nyt sitten yhdessä, mutta se on minulle henkisesti hyvin raskasta.
Minä olen niin sanotusti Yksinäisyyttä rakastava ihminen. Äidin kanssa ollaan koko ajan hoitoneuvotteluissa ja sun muissa. Minulla alkaa totisesti palaa pinna, kun minä yksin joudun äitiä auttamaan, sisarukset eivät tee mitään.
Se on heidän kiitoksensa ihmiselle, joka kasvatti heidät. Että ärsyttää!
Siskollani on perhe, pikkuveljeni taas on itsekin avohoidossa.
Jotenkin tuntuu, että olen ainoa, joka muistaa, että äiti on elossa.
Asutaan nyt sitten yhdessä, mutta se on minulle henkisesti hyvin raskasta.
Minä olen niin sanotusti Yksinäisyyttä rakastava ihminen. Äidin kanssa ollaan koko ajan hoitoneuvotteluissa ja sun muissa. Minulla alkaa totisesti palaa pinna, kun minä yksin joudun äitiä auttamaan, sisarukset eivät tee mitään.
Se on heidän kiitoksensa ihmiselle, joka kasvatti heidät. Että ärsyttää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Sisaruksien kanssa oltiin yhdessä sitä mieltä, ettei meidän äitiä laiteta laitokseen. " Silloinhan myös hoitovastuu täytyy olla yhteinen!
Itseasiassa mikä vika on laitoksessa? Eivät ne enää ole mitään "kunnalliskoteja". Oma dementoitunut äitini on vanhainkodin dementiaosastolla, eikäpä juuri parempaa vaihtoehtoa voisi olla!
Aina paikalla oleva henkilökunta antaa varmasti paremmat olosuhteet kuin kotona; varsinkin karkailevalle ja asioita unohtavalle vanhukselle turvallisuus on tärkeintä.
Muutto oli luonnollisesti vähän vaikeaa, mutta nyt hän tuntee paikan kodikseen ja haluaa heti takaisin "kotiin", jos hänet viedään kyläilemään esim. lasten perheiden luo.
ettei sinua äidin kuoltua syytetä hänen rahojensa väärinkäytöksistä.
Säästä kuitit ja valmistaudu selvittämään kaikki menot.
Kyllä ne sitten perinnönjaossa taas ilmestyy takaisin "riveihin" muistelemaan äitiä. Sellaista se on ELÄMÄ.
Näin meilläkin!!!