Olen tutustunut ihanan luonteen omaavaan mieheen;hän on juuri sellainen ajatuksiltaan,tunnemaailmaltaan ja käytökseltään,jollaisesta olen aina haaveillut.Pidän hänestä erittäin paljon.Hän ei ulkoisesti vastaa miesmakuani ja siksi varmaan ihastumisen tunteet loistavat poissaolollaan.Tämä tilanne on erilainen verrattuna aiempiin suhteisiini,jolloin ihastuin ja aloin seurustella.En ymmärrä itseäni-tässä minulla on itseeni ihastunut mies,jonka kanssa minun on todella hyvä olla ja meillä on hauskaa yhdessä,mutta myös syvällisiä keskusteluja.Hän on luotettava,fiksu herrasmies.Ystävyytemme on syventynyt viime aikoina;hän olisi jo valmis ottamaan askeleen seurustelun suuntaan,mutta itse emmin voinko vielä tehdä niin,vaikka olen häneen syvästi kiintynyt.Toki on niin,että ystävyys voi muuttua rakkaudeksi,vaikken mitään ihastumisen tunnetta koekaan.En tiedä mitä tehdä..en missään tapauksessa halua luopua hänestä,mutta en tiedä voinko alkaa seurustella ilman selvää rakastumisen tunnetta?Mikä minua vaivaa?Jos jotkut on kokeneet samaa,kertokaa..
Ei kolinaa
sydämen ääni
2457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
varmasti vastauksen
kävi niin että tutustuin chatissa mieheen ja tuntu niin ihmeelliseltä kun viestittely oli niin vaivatonta hänen kanssaan ja jutut kävi niin yksiin. Sitten tapasimme ja en ensin ihastunut hänen ulkonäköönsä. Suostuin kuitenkin tapaamaan uudelleen ja kävikin niin että aloimme seurustelemaan. Hän alkoi näyttämään silmissäni maailman komeimmalta mieheltä sitä mukaa mitä tunteeni syvenivät,olin varma että hän on minulle se oikea. Valitettavasti tällä tarinalla ei ollut onnellista loppua,hän jätti minut reilun 2v seurustelun jälkeen. Mutta neuvoksi sinulle,tutkaile tunteitasi,et voi pakottaa itseäsi rakastumaan. Tiedä häntä sitten oliko tästä mitään apua..