Homma on seuraava:
Tapailin pari kertaa erästä miestä työni puolesta, ja kuinka siinä kävikään, ihastuimme toisiimme, vaikka olemmekin molemmat varattuja. Kummallekin oli kuitenkin selvää, että juttu jää siihen, koska olemme molemmat varattuja.
Pidimme kuitenkin yhteyttä sähköpostitse, aivan kaveripohjalta, silloin tällöin. Aioimme piipahtaa kahvilla yhdessä, ja mies lähetti minulle kartankin paikasta, jossa oli puhe tavata, koska en tuntenut kyseistä paikkaa (olen muualta kotoisin ja hän paikkakuntalainen).
Seuraavana päivänä lähdin muutamaksi päiväksi lomalle. Olimme keskustelleet edellisenä iltana eräästä mielenkiintoisesta, molemmille tärkeästä harrastukesta, josta keskustelua oli tarkoitus jatkaa kahvilla (mies ehdotti kahvilla käyntiä). Lomalta palattuani kirjoitin miehelle tapani mukaan sähköpostia. Ei vastausta.
Lähetin sähköisen postikortin, ja kysyin, mitä hänelle kuuluu. Ei vastausta, vaikka luettu oli.
Olen ymmälläni. Mieshän olisi voinut sanoa minulle, jos ei halua enää pitää puolentoista vuoden kirjoittelun jälkeen yhteyttä? Miksi hän vaikenee? Eikö hän halua loukata, vai eikö meillä yhtäkkiä enää "synkkaakaan" puhtaasti henkisellä tasolla? En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, jonka kanssa intressit käyvät niin hyvin yksiin. Vai lukiko vaimo kenties sähköpostit, ja yhteydenpito loppui siihen?
Mieheltä en saa vastausta, vaikka olen asiaa kysynytkin. Lähettämäni joulukortinkin on kyllä avannut ja lukenut, mutta ei vastaa.
Miksi aikuisella miehellä ei ole pokkaa sanoa, että haluaa lopettaa yhteydenpidon?
Tapailin pari kertaa erästä miestä työni puolesta, ja kuinka siinä kävikään, ihastuimme toisiimme, vaikka olemmekin molemmat varattuja. Kummallekin oli kuitenkin selvää, että juttu jää siihen, koska olemme molemmat varattuja.
Pidimme kuitenkin yhteyttä sähköpostitse, aivan kaveripohjalta, silloin tällöin. Aioimme piipahtaa kahvilla yhdessä, ja mies lähetti minulle kartankin paikasta, jossa oli puhe tavata, koska en tuntenut kyseistä paikkaa (olen muualta kotoisin ja hän paikkakuntalainen).
Seuraavana päivänä lähdin muutamaksi päiväksi lomalle. Olimme keskustelleet edellisenä iltana eräästä mielenkiintoisesta, molemmille tärkeästä harrastukesta, josta keskustelua oli tarkoitus jatkaa kahvilla (mies ehdotti kahvilla käyntiä). Lomalta palattuani kirjoitin miehelle tapani mukaan sähköpostia. Ei vastausta.
Lähetin sähköisen postikortin, ja kysyin, mitä hänelle kuuluu. Ei vastausta, vaikka luettu oli.
Olen ymmälläni. Mieshän olisi voinut sanoa minulle, jos ei halua enää pitää puolentoista vuoden kirjoittelun jälkeen yhteyttä? Miksi hän vaikenee? Eikö hän halua loukata, vai eikö meillä yhtäkkiä enää "synkkaakaan" puhtaasti henkisellä tasolla? En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, jonka kanssa intressit käyvät niin hyvin yksiin. Vai lukiko vaimo kenties sähköpostit, ja yhteydenpito loppui siihen?
Mieheltä en saa vastausta, vaikka olen asiaa kysynytkin. Lähettämäni joulukortinkin on kyllä avannut ja lukenut, mutta ei vastaa.
Miksi aikuisella miehellä ei ole pokkaa sanoa, että haluaa lopettaa yhteydenpidon?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaimonpelko on viisauden alku, jopa vellihousuille.
Miksi ihmeessä mies on mielestäsi vellihousu?
Siksikö, koska hän on pitänyt aivan ystävänä yhteyttä toiseen naiseen? Onko naimisissa oleva mies vaimonsa omaisuutta, eikä saa olla edes ystävystynyt toisen naisen kanssa?
Mielestäni mies nimenomaan ei ole vellihousu, koska ei alkanut pelehtimään estottomasti toisen naisen kanssa.
Mutta ehkä kyseessä on sittenkin tuo mainitsemasi vaimonpelko.
Minullakin on naispuolisia ystäviä. Tosin vaimonikin on tavannut nämä ystäväni, koska minulla ei ole mitään salattavaa.
Miehellä ilmeisesti oli ja se todentotta on vellihousumaista touhua.
Vaimosi lienee suvaitsevainen ihminen, joka luottaa sinuun. Eli siinä mielessä tilanteesi on ihanteellinen.
Omalle miehelleni kerroin alkuaikana kirjoitelleeni joskus kyseisen miehen kanssa. Hän ei kuitenkaan kysellyt enempää, eikä asiasta enää puhuttu. En tosin usko, että hän aavistikaan, kuinka tiheää (ja kuinka kauan kestävää) yhteydenpitomme oli.
Miehen motiiveista en tiedä sen enempää. Hän on kertonut minulle olleensa aina uskollinen vaimolleen, minkä uskonkin. Mutta se, mitä olen rivien välistä lukenut, viittaa siihen, että vaimo on kovin omistuksenhaluinen.
Onko puolison siis pakko tietää kaikki asiat, jos mies pitää vain yhteyttä toiseen naiseen ystävänä? Kumppanuuden ja omaisuuden välinen raja voi olla hiuksenhieno.
Jep, minulla on käynyt hyvä "tuuri". Tosin varmistin sen kertomalla naispuolisista ystävistäni jo suhteemme alkumetreillä. Mustasukkaisempi nainen olisi sitten voinut heti alkuun tehdä asiasta omat johtopäätöksensä. Niinkin on joskus aikoinaan tapahtunut.
Kertomattajättäminen ei mielestäni ole suorastaan valehtelua, mutta en minä ainakaan hyväksyisi, että vaimo kavereeraisi selkäni takana vieraiden miesten kanssa. Avoimuus on hyvästä, vaikka joskus valkoinen valhe onkin paikallaan.
Minusta tuon miehen pitäisi ymmärtää, että jos on valinnut omistushaluisen vaimon, niin sitten asian kanssa on joko elettävä tai sitten erottava. Mies on tainnut valintansa tehdä.
Eikä tässä mistään valinnasta ole koskaan ollut kysymyskään, vaan pelkästä ystävyydestä.
Ja nyt olen iloinen, koska mieheltä nimittäin tuli juuri sähköinen joulukortti takaisin! Hän oli lähettänyt kortin mietittyään asiaa pari tuntia (sain pari tuntia sitten kuittauksen, että hän oli lukenut korttini).
Enkä aio enää edes ottaa yhteyttä mieheen eikä hänkään varmastikaan minuun. Mutta en tiedä, voitko kuvitella kuinka iloitsen siitä, että hän vastasi. Nyt tiedän, että ystävyytemme kuitenkin merkitsi hänellekin jotain, vaikka se ei näissä olosuhteissa olekaan moraalisesti hyväksyttävää.
Olen nimittäin miettinyt asiaa kauan, koska tässä välillä meni yli puoli vuotta! Nyt kuitenkin halusin toivottaa hänelle hyvää joulua, en muuta. Asia jääköön nyt siihen.
ala ottamaan tuota toisen naisen ajatusmallia... :/
Tuohon katoamiseen en osaa sanoa mitään, mutta yksi asia
minua askarruttaa. Tai voinhan minä siitä katoamisestakin
esittää sellaisen arvauksen, että jos mies jäi kumppanilleen
kiinni sinun kanssasi viestittelystä ja nainen sanoi että nyt
loppuu, tai hän lähtee?
Se kysymys: Jos päätit, että ihastumisesta huolimatta haluat
jatkaa nykyisen kumppanisi kanssa, niin miksi pirussa
jatkoit yhteydenpitoa, edes "kaveripohjalta"? Jos olitte
vasta muutaman kerran tavanneet, niin tuskin ystävyyskään
oli kovin syvää, joten eikö olisi ollut parempi hakea
ystävät jostain ihan muualta kuin miehestä johon oli ihastunut?
Tuskin kumppanisikaan ilahtuisi, jos kuulisi että kirjoittelet
miehen kanssa johon olit ihastunut kun vaikka
olit yhdessä hänen kanssaan?
Jotenkin kuulostaa vaan tarinalta, jonka olen kuullut
miljoonaan kertaan tuttujen naisien suusta. Ensin vakuutellaan
kumppanille että "ollaan vaan kavereita" jonkun miehen
kanssa ja vähän ajan päästä ollaankin muka ihan huomaamatta
korviaan myöten rakastuneita.
Eikö niitä kaverimiehiä voisi etsiä jostakin muualta
kuin niistä tyypeistä, johon ollaan ihastuneita?
Toki, toki niitä ystäviä voisi etsiä muualta. Mutta kas kun ystäviä ei yleensä etsitä, vaan vastaan vain joskus tulee ihmisiä, joiden kanssa ajatukset sopivat niin hyvin yhteen.
Ymmärrän kyllä pointtisi, emmekä kumpikaan olleet ylpeitä yhteydenpidostamme.
Ehkä mies sitten loppujen lopuksi oli fiksumpi kuin minä, ja lopetti vain yhteydenpidon.
Minulle kyseinen mies merkitsi todella paljon, ystävänä. Kirjoittelimme noin puolentoista vuoden aikana monta sataa viestiä toisillemme, keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä (paitsi tietystikään kumppaneistamme). Lapsistamme, töistämme, lomistamme, harrastuksistamme. Nauroimme yhdessä todetessamme, että aloitimme aivan sattumalta saman, uuden harrastuksen yhtä aikaa. Olimme katsoneet samat ohjelmat tv:stä, olimme jopa varanneet loman samaan kohteeseen, toistemme suunnitelmista tietämättä (tosin eri ajankohdaksi).
Ja koska pidimme vain sähköpostitse yhteyttä, ja olisimme tavanneet kahvin merkeissä kerran, kaksi vuodessa, niin onko se niin paha asia? Tarkoituksena ei ollut satuttaa tai loukata ketään, ja siksi pidimmekin asian salassa.
mieltä noista teidän salailuperiaatteistanne. Jos on puhtaat jauhot pussissa, niin kumppaneita (joista te ette puhuneet keskenänne..jostain syystä..) ja kahvitelusuunnitelmia ei ole mitään syytä pitää salassa muilta. Pikemminkin se herättää pelkkää epäilyä, kun olette salanneet noi hommat.
Kantsis varmaan lopettaa yhteydenpito tms vielä kun ootte tilanteessa, että voitte seivata homman tyylikkäästi kotiin...kumppaneitanne loukkaamatta (ja sen ankarammin tilille tekemisistänne joutumatta...arveluttaa minua sanoa näin mutta mutta..)
Niin, helpoltahan se kuulostaa sanoa, että toisen kanssa kahvilla käyntiä ei kannata pitää salassa. Mutta kun jokainen suhde ja kumppani voi olla erilainen.
Minulla on miespuolisia työkavereita ja muita tuttuja, joita tapailen aina joskus. Käymme kahvilla, juttelemme ja viestittelemme. En ikipäivinä voisi kertoa omalle poikaystävälleni, että olen käynyt jonkun heistä kanssa kahvilla. Siitä nousisi sellainen haloo ja mekkala, joka kestäisi seuraavat kaksi viikkoa.
En ole koskaan antanut poikaystävälleni aihetta olla mustasukkainen, enkä ole koskaan pettänyt, flirttaillut tms. toisen kanssa. Silti poikaystäväni on lähes sairaalloisen mustasukkainen. Siksi olenkin päättänyt, että kahvilla käynti tai yhteydenpito omiin ystäviini, olivat he sitten miehiä tai naisia, on minun oma yksityisasiani.
Ymmärsitkö? Sinun on helppo puhua, kun et elä mustasukkaisen tai omistuksenhaluisen kumppanin kanssa.
Alkuperäiselle vielä, että jos jatkatte yhteydenpitoa, selvitä ensin itsellesi, onko kyse edelleenkin ihastumisesta vai pelkästä ystävyydestä.
Hauskaa joulua kaikille!
Njoo, suhteet ovat tosiaan erilaisia. Mutta mutta, alkuperäisen
kirjoittajan tapauksessa oli sellainen ero, että kumpikin
oli ollut toiseen ihastunut, vaikka olivat omilla tahoillaan
suhteessa. Kyllä tuollaisessa tapauksessa olisi minusta
parempi vain lopettaa se yhteydenpito ajoissa, eikä viestitellä
sen entisen ihastuksen kohteen kanssa.