Siis vituttaa niin ettei veri kierrä. Kaksi vuotta ollaan seurusteltu, ja olen hänelle ilmeisesti ihan ilmaa tai ainakin yksi paskan maku.
Minä annan hänen pestä pyykkinsä täällä ilmaiseksi. Annan hänen saunoa kämpilläni. Teen ruokaa. Autan siivoamaan hänen kämppäänsä sen enempää suostuttelematta. Seksiä harrastetaan silloin kun hän haluaa. Nähdään silloin kun hänelle sopii (yleensä hän katsoo kalenterista, milloin sopisi olla minun kanssani). Ostetaan sitä ruokaa, mitä hän haluaa. Mennään sinne, minne hän haluaa.
Ja kun minä, ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana pyydän jotain itselleni, niin ei. Ei käy. Ja pyysin niinkin paljon, kuin autokyydin (35 kilometriä) ystäväni luokse, ettei lahja rikkoontuisi julkisella kyydillä.
Miksei mies osaa arvostaa tippaakaan sitä, mitä on? Miksi kaikki pyörii hänen ympärillään, hänen valinnoissaan, hänen aikataulujensa ja halujensa mukaan??
Minä annan hänen pestä pyykkinsä täällä ilmaiseksi. Annan hänen saunoa kämpilläni. Teen ruokaa. Autan siivoamaan hänen kämppäänsä sen enempää suostuttelematta. Seksiä harrastetaan silloin kun hän haluaa. Nähdään silloin kun hänelle sopii (yleensä hän katsoo kalenterista, milloin sopisi olla minun kanssani). Ostetaan sitä ruokaa, mitä hän haluaa. Mennään sinne, minne hän haluaa.
Ja kun minä, ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana pyydän jotain itselleni, niin ei. Ei käy. Ja pyysin niinkin paljon, kuin autokyydin (35 kilometriä) ystäväni luokse, ettei lahja rikkoontuisi julkisella kyydillä.
Miksei mies osaa arvostaa tippaakaan sitä, mitä on? Miksi kaikki pyörii hänen ympärillään, hänen valinnoissaan, hänen aikataulujensa ja halujensa mukaan??
Vastaukset 11
Vanhimmat
...se näyttää toimineen ihan hyvin tähänkin saakka.
Kuulostaa kyllä ihan nykynaiselta
sen miehen, niin hän voi myös tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Mitä järkeä tuollaisessa yksipuolisessa holhoamisessa on? Haluatko elää loppuelämän kodinhoitajana ilman palkkaa? Kunnallisena kodinhoitajana saisit sentään vähän palkkaa ja älä jaksa sanoa, että rakastat, en usko kuitenkaan.
... siksi homma toimii noin, kun annat sen toimia! Mitäs mies viitsisi ponnistella, kun ei kerran tartte. Sinä suostut kaikkeen!!
Hei, nainen - älä anna toisten ihmisten käyttää itseäsi. Vedä rajat ja pidä niistä kiinni. Vain sillä tavalla voit kunnioittaa ja rakastaa itseäsi - ja sitten vasta jotakuta muuta...
Olet hyvässä parisuhteessa, kun:
* ilmaistaan rakkautta sekä sanoin että teoin
* vallitsee keskinäinen kunnoitus
* tasavertainen kummankin tarpeiden huomioiminen
* välittäminen
* tyydyttävä seksielämä
* fyysinen ja henkinen läheisyys
* keskustelutaito
* elämän ja asioiden jakaminen
* sitoutuminen suhteeseen
* uskollisuus
koska sinä annat pyöriä vaan hänen ympärillään.
Tahatonta komiikkaa?
Kaksi vuotta.
Paljon on antanut, vähän on saanut.
Ja nyt vasta suututtaa.
Ilmeisesti se on sitten pakko juuri tuon miehen kanssa viettää aikaansa. Onneksi maailma on tehty meille niin helpoksi, ettei ole annettu minkäänlaista vaihtoehtoja. Vai olisiko sittenkin...
Mitä jos sanoisit "ei" siivoamiseen, saunomiseen, seksiin, tapamisiin yms. ellei sinulle sovi, ellei huvita????? Yksinkertaista. Katsos ihmissuhteissa tarvitaan vastavuoroisuutta.
en minä tätä mukisematta ole niellyt, vaan räjähtänyt kyllä useammankin kerran, koettanut lakkoa, kuten edellinen ehdotti, mutta ei tunnu toimivan. Ja en rakasta, tiedoksi jollekulle tuolla aiemmin kommentoineelle.
Suhteesta lähteminen vain ei ole niin helppoa, koska kyllä kai kaikkensa pitää yrittää, jos kuitenkin jonkinlainen suhde on olemassa. Eipähän ainakaan hakkaa :D Siitäkin kai pitää olla tänä päivänä onnellinen.
En usko viihtyväni yksinkään, mikä myös pitää kiinni tässä suhteessa. Ystävät kun ovat niin kiireisiä, etteivät jouda näkemään, ja uuden miehen löytäminen olisi varmasti niin kiven takana, että en kehtaisi yrittääkään. Jos naama on kuin norsun peräpää, niin siinä tuskin mikään sisäinen kauneus auttaa...
Mutta kiitos "neuvoista", aina saa uusia kokemuksia keskustelupalstoilta :D
Kai tuo "toimiikin", koska et rakasta... Sinuna kyllä miettisin tarkemmin tuhlaisinko kenties vuosia suhteessa, jossa ei näytä olevan keskinäistä arvostusta ollenkaan. Pidemmän päälle se syö myös itsetuntoasi :(. Jo nyt sanot "uuden miehen löytäminen olisi varmasti niin kiven takana, että en kehtaisi yrittääkään." Hitsi vieköön - aina kannattaa yrittää. Täytyy yrittää! Voisit jo nyt heti laittaa vaikkapa nettiin ilmoituksen "etsitään epäitsekästä miestä rakastettavaksi" tai jotain siihen suuntaan :)... Aivan varmasti saisit varteenotettavia vastauksia.
Älä suostu sellaisiin asioihin mihin et voi hyvällä mielin suostua. Sinun on ensisijaisesti itse arvostettava itseäsi ja tarpeitasi, sitten vasta saat kunnioitusta muiltakin. Eli nyt mietit että mitä sinä tuosta suhteesta tällaisenaan saat, ja mitä on se minkä pitäisi muuttua, mitä todella haluat ja tarvitset. Sitten vain kissa pöydälle ja keskustelemaan.
Muista että liiallista kärsivällisyyttä, uhrautuvaituutta ja joustavuutta ei palkita, kukaan ei tule sinua niistä kiittämään. Sinun pitää itse pitää huolta itsestäsi ja siitä että saat elämältä sitä mitä haluat ja että on hyvä olla. Älä suostu kynnysmatoksi, tokihan moni mies mielellään sellaisen "palvelijan" ottaa elämäänsä, mutta eihän sellainen suhde ole tasa-arvoinen.
"Minä annan hänen pestä pyykkinsä täällä ilmaiseksi. Annan hänen saunoa kämpilläni. Teen ruokaa. Autan siivoamaan hänen kämppäänsä sen enempää suostuttelematta. Seksiä harrastetaan silloin kun hän haluaa. Nähdään silloin kun hänelle sopii (yleensä hän katsoo kalenterista, milloin sopisi olla minun kanssani). Ostetaan sitä ruokaa, mitä hän haluaa. Mennään sinne, minne hän haluaa."
Ei noissa jutuissa ole mitään väärää tai pahaa, jos sinä teet ne täydellä sydämellä, eli tykkäät saunoa ja siivota hänen kanssaan. Ja jos sinun kalenterissasi on enemmän tilaa niin tietty sitten mennään hänen ehdoillaan aikatauluissa. Mutta, jos mikään niistä tuntuu uhrautumiselta tai teet moina juttuja jatkuvasti vain velvollisuudesta, niin älä nyt hyvä nainen sellaiseen suhteeseen ryhdy. Opettele puhumaan miehellesi, kertomaan omista toiveistasi ja siitä mitä sinua milloinkin huvittaisi tehdä. Sano vaan rohkeast että "tänään ei huvita siivota, mutta mieluusti lähtisin kanssasi leffaan". Ei siihen maailma kaadu vaikkei hän suostu joka pyyntöösi. Kannattaa kuitenkin kauniisti ehdottaa ja pyytää eri asioita, välillä sitten tehdään niitä sinun ehdottamia juttuja ja välillä hänen. Uskon että hän on tähän mennessä kuvitellut että a) sinä haluat aina samoja asioita kun hänkin, kun et pane vastaan tai b) sinulla ei ole mitään ideoita, kun et ole ehdottanut yhteisiä tekemisiä. Ei se ole itsekkyyttä, vaan kommunikaation puutetta teidän välillänne. Useat miehet ei todellakaan osaa lukea ajatuksia, he alkavat toimia toivotulla tavalla vasta sitten kun asia on väännetty rautalangasta...
Rohkeasti vaan pitämään puoliasi, sinun tarpeesi ovat ihan yhtä tärkeitä kuin hänenkin, mutta sinun on itse niiden toteutumisesta pidettävä huoli. Jos jokin asia on sinulle tärkeä, eikä hän halua sitä kanssasi toteuttaa, niin tee se itse tai ystäviesi kanssa. Samoin hänelle, jos sinua ei huvita jokin mitä hän ehdottaa, niin voittehan välillä viettää aikaa erikseen, ei se suhde siihen kaadu. Ei kaikkia tarpeita voi kaataa yhden ihmisen niskaan, kyllä jokainen on ensisijaisesti vastuussa omasta onnestaan.
Varmaan hänellä oli joku syy olla antamatta sinulle kyytiä? Jos kyse oli vain laiskuudesta, ja sama piirre toistuu jatkuvasti, niin on aika miettiä haluatko laiskan miehen itsellesi. Joka miehessä on omat miinuspuolet, on vain päätettävä voiko niiden kanssa elää. Mutta yhtä lailla sinulla on oikeus välillä kieltäytyä hänen pyynnöistään, ei parisuhde mitään pelkkää toisen palvelemista varten ole!