Erosimme kesällä (6v. yhdessä) ja olimme yhä ystäviä. Kunnes myöhästyin 10min syksyllä tapaamisesta ja hän sanoi että ystävyys on sitten loppu. Todelliset ystävät ei kuulemma myöhästele ja veti oven kiinni!. Mä sain tostä oikeesti jonkun trauman, syytän itseäni et miksi olin myöhässä, mut helkutti eihän tollaisesta voi ystävyys rikkoontua. Ikinä en suhteessamme pettänyt tms. Tämä tapaus on tehnyt sen että en uskalla edes ajatella uutta suhdetta- koska tätä en ole saanut käsiteltyä.
ei tiedä
mitä tehdä
10737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsetunto on nyt jotenkin alhaalla ja olenkin yrittänyt ehdottaa että tapaisimme vielä kerran jos keskustelu auttaisi, en siis halua olla hänen ystävä kuitenkaan pakolla. Hän on nyt jotenkin eri ihminen...teki pitkään 15-18t päiviä ja muuttui vähitellen kiukkuiseksi. Sukulaiseni varoitti häntä että tuo työtahti kostautuu myöhemmin. No päätin ostaa jouluksi lahjan ja kukat kuitenkin, jätän ne ovelle. Kun ei osaa päättää miten suhtautua tähän yhtäkkiseen ystävyyden loppumiseen.
No eihän se ystävyys tollaseen juttuun lopukaan... kyllä taustalla tais olla jotain ihan muuta. Jos toinen on valmis katkaisemaan välit noin helposti, niin miksi yhä haluat roikkua hänessä..?
Tota mä oon ihmetelly miksi mä yritän vielä pitää jonkinlaisia välejä...kun toinen on ihan eri henkilö kuin seurustellessamme. Hän sanoo että hänellä on jotain ongelmia nyt mutta kun sanon että kerro jos helpottaisi, niin kuulemma ne ovat nyt hänen omia ongelmia. Mä taas haluaisin auttaa jos tietäisin onko oikeesti jotain ongelmia.
Sitten ajattelen että jos hänellä onkin joku kriisi niin ehkä sen jälkeen asiat olisi paremmin.
Hemmetti kun meidän perhe tykkää tästä ex:stä, mutta en mä ole viittiny kertoa miten mukavasti hän jätti minut.
Vaikea aloittaa mitään uutta kun tää painaa mieltä...olisin just sellainen mistä täälläkin palstalla valitellaan, et en oo päässy eroon ex:stä.
Sitä kelaa että kenen kansssa on oikein tullut oltua yhdessä- muistan joskus kun puhuimme eroista yleensä niin kumpkinkin oli sitä mieltä että pitää yrittää pysyä ystävinä.
Niinhän se on että kun ero tulee niin ihmiset muuttuvat. Minunkin exäni halusi välttämättä olla ystävä, mutta hänelle se tarkoitti sitä että voidaan moikata kaupungilla jne. Eli hyvä omatunto jättäjälle. Sanoi jopa alussa että voin aina ottaa yhteyttä ja milloin vaan kirjoittaa hänelle jos siltä tuntuu. Joten siinä sitten pidin yhteyttä, kuitenkin korkeintaan viisi soittoa arkipäivinä ja ehkä 5-10 sähköpostiviestejä puolessa vuodessa...
Mutta miten kävi, en saanut yhtään tukea kun olin sairaana. Ystävyyssuhde perustui vaan minun toimintaani. Yritin suojella häntä liian huonoista uutisista ettei hänelle vaan tulisi liian huono omatunto ja yritin ymmärtää häntä. Sitten menin typeryydessäni kertomaan että minulla oli häntä ikävää. Sen jälkeen hän ei enää halunnut olla koskaan enää minun kanssani tekemisessä. Jäin sitten ihmettelemään kuka tämä ihminen johon olin rakastanut oikein oli ja mitä pahaa olin tehnyt, paitsi rakastanut häntä. Eli se siitä ystävyydestä. Unohda häntä. Sellainen henkilö ei pysty parempaan, valitettavasti.
'Jäin sitten ihmettelemään kuka tämä ihminen johon olin rakastanut oikein oli ja mitä pahaa olin tehnyt, paitsi rakastanut häntä.'
Ajattelen nyt täsmälleen noin. Olen myös sanonut että minulla on häntä ikävä, mutta en ole siis ehdottanut mitään yhteenpalaamista tms. Tuntuu että ystävyyden loppuminen sattuu enemmän kuin seurustelun.
ittees syytä. Ei oikea ystävä tollaisen syyn takia käämejään polta.
Ehkä tyyppi tarvitsi jonkun tekosyyn jolla varjolla voi katkaista ystävyydenkin.
Se ystävyys voi myöhemmin toimiakkin, tai sitten ei.
Vähitellen alkaa viestejä lukiessa tuntua tosiaan että miksi ihmeessä mä itseäni syytän.
Kun sen kuulee toisilta niin uskoo paremmin.
t.ap (31v. mies)
Sitä se sinun exäsi on halunnut varmaan jo jonkin aikaa.Että pääsisi itsekkin kelaamaan asiat rauhassa ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.Kun sanotaan erotessa,että ollaan sitten ystäviä,se usein tarkoittaa muuta.Ehkä sitä,että ei ole vihaa eikä katkeruutta,mutta surua ja syyllisyyttäkin.Nämä asiat kun on hoidettu kuntoon sitten ajan kanssa,vasta sitten voi se ystävyys syntyä.Hoida sinäkin itsesi kuntoon,käsittele asiat ja jatka sitten eteenpäin.Ystävyys syntyy jos on syntyäkseen,kun on sen aika.Tulee toisia suhteita,mutta jos jää kiinni entiseen,mikään ei onnistu.Pöytä puhtaaksi ja eteenpäin elämässä,menneisyys on on oppia ja hyviä muistoja.
Ongelma on juuri se että hän ei halua tavata ja keskustella, että saisin käsiteltyä asian ja jatkaa eteenpäin.
Ajattelin että tapaamme, juttelemme ja -07 aloitan puhtaalta pöydältä, jos tapaan jonkun mukavan tytön en ainakaan pilaa sitä suhdetta tämän asian vatvomisella.
Aika hassua kun usein kuulee että nainen valittaa kun mies huomattelee naisen painosta. En kertaakaan sanonut mitään hänen painostaan mutta sain haukut jälkeenäin kun en kuulemma huomauttanut häntä hänen lihomisestaan... Mua ei voisi vähempää kiinnostaa paljonko kumppani painaa ellei siitä olisi haittaa hänelle itselleen.
No ostin kuitenkin joululahjaksi vähän suklaata yms.