Mietin kaiken aikaa, olenko tarpeeksi hyvä mun avomiehelle. Hän menee aina hankalaksi, jos kysyn voitaisko me sitoutua, jotta tuntisin oloni turvallisemmaksi ja jos kerran molemmat rakastavat toisiaan. Hänellä on yksi ero takana, joten voi olla varovainen. Mutta en haluaisi olla millään koeajalla, että kelpaanko vai löytyykö vielä parempi. Sellainen tunne tulee. Itse olen myös aiemmin eronnut. En haluaisi tuhlata tunteitani, mikäli en ole varma toisen tunteista mua kohtaan. Tietenkin ero on taas iso juttu ja työläskin, mutta mikäli en saa tarpeeksi rakkautta, olen valmis muuttamaan omilleni. Onkohan se niin, että sanat ovat vain helinää ja teot sekä oleminen paljastavat enemmän toisen tunteista ja aikeista. Lisäksi avomieheni herkästi kehuu kaikkia muita naisia tv:stä yms. Ei ollenkaan hoksaa, että se on tahditonta. Itse olen hyvännäköinen, hyvällä itsetunnolla varustettu noin yleensä. Mutta kaipa tämä epävarmuus on minulle kasvatukseksi:)
miten tässä näin
pääsi käymään
31497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kosi vaikka ja kysy haluaako herra viettää loppuelämän kanssasi, ja vain sinun kanssasi.
Jos ei minkäänlaisia intressejä tai haluja sitoutua kunnolla ikinä, niin mitä sitä suotta suhteessa kuppaamaan.
Itse seurustelin 2-vuotta miehen kanssa, jota luulin rakastavani ja jonka kanssa luulin meillä olevan samat päämäärät.
Mutta...
Hän ei KOSKAAN halunnut kihloihin, KOSKAAN naimisiin, eikä varsinkaan KOSKAAN lapsia..
Sanoin suoraan etten jää odottelemaan josko mieli muuttuisi. Jätin ja läksin suhteesta. Minun elämäni on liian arvokasta tuhlattavaksi jonkun tyhjäntoimittajan kanssa joka ei osaa tehdä isoja päätöksiä...
Nyt minulla mies joka haluaa naimisiin kanssani ja lapsia... Eli ei minun tavoitteeni turhan korkealla olleet, kun halusin jotain niinkin perinteistä kuin perheen!
Ei ne valinnat aina helppoja ole, mutta joskus vaikeista ratkaisuista on vain iso hyöty.
Ei pidä miettiä, etteikö enää ikinä kelpaisi kellekkään.Se ei pidä paikkaansa. Aina on joku sinuakin varten. Ei sitä aina pidä etsimällä etsiä, joskus se vain tipahtaa eteesi ja SIINÄ SE ON!
Tsemppiä sulle oli päätöksesi mikä tahansa, ja hyvää joulua ja paljon parempaa uutta vuotta :)
"Minun elämäni on liian arvokasta tuhlattavaksi jonkun tyhjäntoimittajan kanssa joka ei osaa tehdä isoja päätöksiä..."
Miten niin tyhjäntoimittaja joka ei osaa tehdä isoja päätöksiä?
Tuo edellinen miehesihän nimenomaan teki suuren päätöksen ettei koskaan pilaa elämäänsä elatusmaksuilla ja avioeroilla. Viisas mies.
Kauanko olette olleet yhdessä? Kauanko miehen erosta aikaa? Et voi verrata itseesi. Vaikka sinä olisit päässyt yli entisestä suhteestasi, ei miehesi välttämättä ole vielä henkisesti valmis sitoutumaan sinuun, vaikka sinua rakastaisikin. Minulla meni 3 vuotta, ennen kuin pystyin edes harkitsemaankaan kihlausta. Kun aiemmassa suhteessa olin lupautunut toiselle. Ei sitä pysty niin vain poistamaan muististaan. Tietysti kihlaus merkitsee eri ihmisille eri asioita. Minä ajattelen siitä hyvin vakavasti, enkä kihlaudu ensimmäisten rakkauden pilvilinnojen syntyessä. Sillä ne yleensä romahtavata aika rankalla tavalla suhteen edetessä :) Sinun täytyy antaa miehelle aikaa. Prässäämällä et saavuta mitään, ja vaikka saavuttaisitkin, niin et varmasti halua kihlautua siksi, että sinä onnistuis puhumaan avomiehesi yli. Onhan teillä loppuelämä aikaa. Täysin eri asia mielestäni on, jos avomiehesi tietää ettei halua lapsia. Tämä vaikuttaa tulevaan elämään huomattavasti enemmän kuin se, onko rinkula sormessa vai ei.