Jaksaa itseään kummastella:
Melkein kolmeakymmentä lähestyvä nainen, ja pelkään kuollakseni näyttää kiinnostusta kehenkään. Olen ollut tällainen ala-asteelta lähtien kun sain osakseni luokkakaveriden pilkan kun erehdyin kertomaan että tykkään tuosta yhdestä pojasta..
Mitä enemmän mua joku kiinnostaa, sitä enemmän näen vaivaa ettei vaan eleelläkään paljastaisi tykkäämistäni. Menen ihan lukkoon, en pysty katsomaan miehen suuntaankaan. Teen KAIKKENI ettei paljastaisi tunteitani. Tuntuu hirveältä ajatukselta että joku näkisi mitä oikeasti tunnen.
Sellaisten ei-ihastusten kanssa osaan olla normaali lämmin puhelias itseni.
Mitenkä tästä pääsee eroon???
Melkein kolmeakymmentä lähestyvä nainen, ja pelkään kuollakseni näyttää kiinnostusta kehenkään. Olen ollut tällainen ala-asteelta lähtien kun sain osakseni luokkakaveriden pilkan kun erehdyin kertomaan että tykkään tuosta yhdestä pojasta..
Mitä enemmän mua joku kiinnostaa, sitä enemmän näen vaivaa ettei vaan eleelläkään paljastaisi tykkäämistäni. Menen ihan lukkoon, en pysty katsomaan miehen suuntaankaan. Teen KAIKKENI ettei paljastaisi tunteitani. Tuntuu hirveältä ajatukselta että joku näkisi mitä oikeasti tunnen.
Sellaisten ei-ihastusten kanssa osaan olla normaali lämmin puhelias itseni.
Mitenkä tästä pääsee eroon???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen vähän samanlainen, vaikka mies olenkin. Minäkin
pystyn tuttavanaisten kanssa juttelemaan ihan normaalisti,
olen jopa naisten mielestä mukavaa ja hauskaa seuraa.
Mutta mutta... iskuhommissa, tai yleensäkään kiinnostuksen
osoittamisessa olen täysin onneton. Ennemmin vaikka pidän
naisen pelkkänä ystävänä, kuin alan "iskemään", koska
tunnen olevani täysin onneton siinä.
Kai minä pelkään niitä pakkeja ja hylätyksi tulemista
niin paljon, etten ota edes riskiä. Kiinnostuneitakin
naisia on kyllä selvästi ollut useampia. Entiset naissuhteet
ovat alkaneet siitä, että nainen on lähestynyt minua
ja tuonut kiinnostuksensa selvästi ilmi.
Nuo ovat ihan psyykkisiä ongelmia. Psykoterapia voisi auttaa asiaa, eri asia viitsiikö pelkästään semmoisen asian vuoksi hoitoon lähteä.
Ei siitä kokonaan edes pääse eroon. Sinun on vain tietoisesti muutettava käyttäytymistäsi.
Jos vaikka aloittaisit pienistä muutoksista. Älä siis esimerkiksi enää näe vaivaa peittääksesi tykkäämistäsi vaan anna sen näkyä ystävällisissä eleissä ja ilmeissä. Ehkä se tuntuu aluksi vaikealta, mutta jos haluat olla toisenlainen, sinun on tehtävä itsestäsi toisenlainen. Nimitä sitä hienosäädöksi. Selvästikään tämä asia ei ratkea sillä, että toistat samaa käyttäytymistapaa aina vain. Jotain on siis muutettava ja pienistä muutoksista on helppo aloittaa.
mulla oli vähän sama juttu. Mut sitten kävin sitä vähän läpi ja siinä on vielä se, et ne ihastukset yleensä vielä on sellasta ihmistä kohtaan, et mitkä tosissaan vois kääntää sen asian sua vastaan jos haluis. Sikshän se on aika realistinen pelko. Ehkä sun pitäs vähän miettiä millasiin ihmisiin ihastut ja miksi. Voi olla ,että ne oikeasti kiinnostavat onkin jossakin aivan muualla. Se, että menee ihan lukkoon, on joku hälytysmekanismi, et jalat nyt oikeasti alle ja pois, se vaan tulee alitajunnasta, et se ei voi olla mikään oikea. Sitten kun löytyy oikea rakkaus, niin ei sille tarvi pelätä näyttää tunteita.
Puhut asiaa.
Voipi olla myös huono neuvo. Sitä ei tiedä. Itse en tässä tapauksessa usko hälytysmekanismiin vaan ihastumisen tunteen aiheuttamaan nolostumiseen. Juuri niin käyttäytyvät myös lapset, jotka ovat ihastuneet. Toki voihan se olla, että ketjun avaaja ihastuu vain komeisiin hurmureihin, jolloin ihastuminen on samalla hälytysmekanismi, mutta mitäpä siihen silloin voi sanoa. Ketjun aloittanut itse tietää, minkälaisia ihastuksen kohteet ovat olleet.
oman ongelman syytä tai ratkaisua voi lähteä hakemaan toisista ihmisistä.
Tuollainen ajattelutapa kuuluu sellaiselle sinkulle, jonka mielestä oman sinkuuden syy on muissa ihmisissä. Siis tyyliin, että olen tavannut satoja vastakkaisen sukupuolen omaavia sinkkuja, mutta niissä kaikissa on ollut jotain vikaa, kun ne ei ole sopineet yhteen tämän yhden viattoman mallin kanssa. ????? Loogista eikö totta?
ei tarvi syyttää toisia tietenkään. Voihan sen vaikka sanoa, että on itse aivan vääränlainen ihminen tai kokee itse toisen niin ahdistavana, jos ei pysty olemaan oma itsensä, vaikka haluaa. Eihän syy ole muissa ihmisissä, jos kaikki ei käy kaikille. Sitten on varmaan iso ongelma, jos sadoista ihmisistä ahdistuu, mutta jos tunnistaa vain tietynlaiset ahdistavat ihmiset, niin voi olla, että alitajuisesti vain tunnistaa, ettei sentyyppiset ihmiset vaan ei sovi yhteen ja on parempi katsella sitten muuta.
Kyllä kai jokainen muuttaisi itsensä jos vain voisi tuosta vain, mutta kun sekään ei aina ole kovin helppoa, niin on parempi vain kuunnella itseään ja toimia sen mukaan. Ainakaan en ole koskaan kuullut, että kenelläkään rakastuneella olisi ollut joku lukko päällä tai että olis ollu jollekin oikealle hankala ilmaista tunteita tai edes katsoa.
Eihän kukaan tuosta noinvain tunnusta tunteitaan yleensä. Kyllä se vaatii tilanteen, jossa on molemmat mukana, ja jos se vuorovaikutus ei vaan pelaa koskaan siihen pisteeseen, et vois tunnustaa tunnetta, vaikka kokiskin niin, niin kyllähän jo järjen pitäisi sanoa, että joku siinä klikkaa ja pahasti. Siihen vuorovaikutukseen ja tilanteen luontevuuteen tai ahdistavuuteen taas vaikuttaa molemmat.
ja kaikille reiluinta, että myönnetään itsellemme omien ongelmiemme nousevan meistä itsestämme ja yritetään muuttaa itseämme. Ei aleta ollenkaan toisia ihmisiä syytellä tai yritetä niitä muuttaa. Omia ongelmia voi tietysti paeta sellaisten ihmisten luo joiden seurassa oma ongelma ei nouse pintaan, mutta ei se ongelmaa poista.
t. Ikisinkku omasta viallisuudestaan johtuen, ei muiden syystä
Tunnen tämän ja ihan samasta syystä. En edes osaa sanoa miten olen oppinut elämään sen kanssa. Jäädyn kyllä aina silloin tällöin kun ihastuksen kanssa ollaan samassa tilassa mutta aika usein onnistun olemaan normaali. Jotenkin luotan ettei se näy ja ettei se ole molemminpuolista. KOSKAAN en pystyisi pyytämään häntä ulos tai mitään vastaavaa...
Maallikkona on vaikea sanoa miten pääset käytöksestäsi eroon. Onko käytöksesi taustalla pelko siitä, että tulet hylätyksi? Et kelpaisikaan?