Meillä on puolen vuoden harkinta-aika ohi. Lapsista kaksi on alaikäistä, mutta ovat jo 15v ja 17v.
Asumme vuokralla eikä omaisuutta paljoakaan ole. Voimmeko sopia elatusavusta itse ja jakaa omaisuuden keskenämme ilman, että siitä täytyy tehdä jossain jotain virallisia papereita? Entäpä lasten huoltajuus ja asuminen? Voimmeko näistäkin sopia keskenämme vai täytyykö näistäkin käydä tekemässä jokin virallinen paperi sosiaalitoimessa tai jossain?
Vie energiaa jo tämä eroamisen pohdiskelu ja jos pystymme näistä kaikesta keskenämme sovussa sopimaan, niin mielellämme tekisimme vain niin. Siksi kyselen, että mitkä kaikki paperit ja sopimukset ovat pakollisia ja sellaisia, joihin on pakko ottaa vieraita ihmisiä mukaan.
Asumme vuokralla eikä omaisuutta paljoakaan ole. Voimmeko sopia elatusavusta itse ja jakaa omaisuuden keskenämme ilman, että siitä täytyy tehdä jossain jotain virallisia papereita? Entäpä lasten huoltajuus ja asuminen? Voimmeko näistäkin sopia keskenämme vai täytyykö näistäkin käydä tekemässä jokin virallinen paperi sosiaalitoimessa tai jossain?
Vie energiaa jo tämä eroamisen pohdiskelu ja jos pystymme näistä kaikesta keskenämme sovussa sopimaan, niin mielellämme tekisimme vain niin. Siksi kyselen, että mitkä kaikki paperit ja sopimukset ovat pakollisia ja sellaisia, joihin on pakko ottaa vieraita ihmisiä mukaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi tehdä keskenään sopien. Niin mekin teimme kun erosimme. Kaksi aikuista ihmistä eikä riitoja.
Kaikista on hyvä tehdä kuitenkin paperi ja molempien allakirjoitukset. Elatus-, ositus- ja lasten huoltajuus sopimukset.
Alkuun tosiaan tuntuu että on niin paljon kaikenlaista ja se vie energiaa, mutta kun asiat saa järjestykseen niin helpottaa.
Hyvää joulua.
Kiitos vastauksestasi. Paperit siis kannattaa tehdä, mutta välttämättä niitä ei tarvitse minnekään viralliselle taholle kiikuttaa.
Mietimme vielä miten eron kanssa tehdä. Kevääseen on aikaa miettiä. Vaikka lapset ovat jo noin isoja tulee se olemaan kova pala heille. Kyllähän me aikuiset selviämme. Alkaa vain jo jotenkin ahdistaa kun on tieto siitä, että jotain tarttis tehdä eikä näinkään ole hyvä..
Hyvää Joulua ja tulevaa Uutta Vuotta Sinullekin!
aika hyvin sopeutuvat ja kun ovat jo tuon ikäisiä niin kannattaa jutella ja keskustella paljon heidän kanssaan.
Meillä on 8-vuotias lapsi ja hyvin on sopeutunut tilanteeseen. Saa tavata molempia vanhempiaan silloin kun haluaa ja se on muuten mahdollista.
Keskusteltu on paljon asioista ja kun lapsemme tietää että kumpikaan ei hylkää häntä ja rakastamme häntä edelleen.
Niin, ei ole myöskään pakko tehdä kirjallista vuokrasopimusta tai voi tyytyä aivan laillisesti suulliseen työsopimukseen ... ehkä silti kannattaisi tehdä asianmukaiset sopimukset, vaikka kuinka sovussa sopijat ovatkin ... tulevaisuuden ennakointi kovin vaikeata.
Tilanteenne sikäli hieno, että pystytte sopimaan asiat ... eli kummemmin lisänergiaa niiden asianmukainen hoito tuskin vie.
Omaisuuden osalta voitte tehdä hyvin yksinkertaisen ositussopimuksen. Suurimmat kirjataan (esim. auto), irtaimistosta todetaan että jaettu sovussa. Molemmat sitoutuvat olemaan moittimatta sopimusta, ja kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset mukaan, teille kummallekin omat kappaleet. Malleja löytyy netistä.
Ai miksi tehdä ositussopimus oikein ... katsos, toinen voi vaatia sitä joskus takautuvasti (vaikka oikeusteitse) ... jopa vuosien päästä erosta. Vaarana on että ositetuksi joutuu omaisuutta mitä olet hankkinut sen jälkeenkin... silloin olisi kiva jos ko. sopimus löytyy piirongin laatikosta.
Lasten huoltajuudesta, tapaamisista ja elareista kannattaa myös saada vahvistettu sopimus. Helpoiten sen saatte kun lopullisen avioerohakemuksenne liitteeksi kirjaatte ne ... ei tarvitse mennä lastenvalvojalle asiaa selvittämään.
Kiitokset sinullekin! Parempi tosiaankin tehdä paperit, ettei sitten jälkikäteen tule yllätyksiä. Tokihan se niin on, että vaikka kuinka "sovussa" ollaan, niin kyllähän ne tunteet aina välillä kuumenevat. Eihän sitä koskaan vannomaan voi mennä, etteikö sitten jossain vaiheessa alkaisi mietityttää, että miksi annoin mennä sen ja sen asian niin. Tuo panee miettimään, että toinen voi takautuvasti vaatia ositusta. Hyvä juttu kun toit esille, että kannattaa käyttää sellaista sanamuotoa, että molemmat sitoutuvat olemaan moittimatta sopimusta.