Nykynaiset

.. oviakaan osaa kunnolla aukoa, varsínkaan minulle kuten odotan heidän tasa-arvoisesti tekevän.

Niin sinä se ihmettelet kun naiset eivät ole äitisi kaltaisia talousihmeitä. Ei ehkä se aika tosiaan enää koskaan palaa. Ne naiset jotka olivat nuoria 50-60 luvulla varsinkin ovat kovasti työtä tehneet niin kotona kuin muuallakin. Ei silloin tarvittu yo-todistuksia, ei lopputöitä ja väitöskirjoja kun perhettä laitettiin. silloin naisen mitta oli siisti huusholli, leipä ja pullavadit ja punaposkiset lapset villalapasineen nuttuineen kotikutoisina tietty. silloin useimmiten meno oli se että mies toi elannon ja vaimo oli kotona tai töissä niinkuin mieskin muualla tai kodin yhteisellä pellolla/ navetalla.

Kaikki on muuttunut, ihmiset kaupungissa, tehtaissa ja työt ja eri ammatit edellyttävät kouluja.
Vanhemmat ovat vaurastuneet ja haluavat tarjota helpomman leivän lapsilleen. Siis todellakin helpomman, ei alkeellisia navettoja, kylmiä huoneita, tiskejä, pyykkejä paljuissa. Puita liiterissä. Äidit eivät opeta tyttöjä enään leipomaan kun se pulla tulee leipomosta niinkuin leipäkin. Talot lämpiävät muutenkin kuin nuhraamalla liiterissä kirveen kanssa. Vaatteet kaupan rekiltä kätevästi ja ruoka tiskiltä nopeasti. Aikaa harrastaa, matkustaa, seurustella ja huvitella, opiskella ja oppia.

Miksi kaikki meni näin? No siksi kun ne naiset kaikki aina toivoivat tyttärilleen helpompaa, kevyempää ja arvokkaampaa ja itsenäisempää elämää kuin mitä itsellä oli.

Samoin ajatteli isät, ettei tarttisi poikiensa reuhtoa aamuhämärissä 6 päivää viikossa metsässä kovassa pakkasessa umpihangessa, laiskan laina hevosen kanssa ja tylsän sahan.
Ei vuotavia pärekattoja kukaan halua, ei vetoisia pirttejä, savuttavia helloja, jäistä vesisankoa eteisessä.

Osaatko itse vielä vuolla pojallesi puusta lelun kun hän pyytää, osaatko itse kengittää hevosen, teroittaa viikatteen, korjata pärekaton, hoitaa miilua, suolata tiinuun lihat, laittaa jänikselle ansalangan, nylkeä eläimen ?

Niin miksi emme osaa enää noita taitoja?!
Juuri siksi että aina vain vanhempamme halusi helpompaa ja kevyempää elämää lapsillee kun itse tiesi mitä se kova työ oli kun eivät päivässä tunnit meinanneet riittää.

Mikä onkaan siitä kiitos ja palkka?
Nyt me ahdistutaan, ollaan työttömiä hyvin koulutettuja, tai liikaa työllistettyjä loppuunpalaneita, onnettomia kaikesta hyvästä ja runsaudesta huolimatta. Ei osata olla aikuisia lapsillemme kun kaiken piti olla niin helppoa ja kätevää. Nyt osataan useita kieliä, osataan monia monimutkaisia juttuja tehdä ja ratkaista. Ollaan nähty maailmaa ja ollaan niin globalisaatioituneita että!

Mutta yhden yhtä makkarakastiketta ei osata valmistaa, ei yhden yhtä pajupilliä veistää!?!

Oi isoäidit, oi isoisät mihin te meidät oikein ajoitte yrittelijäisyydellänne ja ahkeruudellanne. Helppoon elämään, helppoon oloon jossa ei kuitenkaan osata olla!
Niin näinkö tässä on käynyt?

No ei nyt ihan onneksi vielä olla täysin sukupuuttoon kuolleita sillä on naisia ja miehiä jotka kaikesta huolimatta vieläkin osaa tehdä makkarakastiketta ja rakentaa hartiapankilla taloja. Mutta ollaan me katoavaa luonnovaraa mekin mutta onneksi minä löysin miehen joka rakensi talon meille jossa se soppa jos toinenkin syntyy melko kotikutoisesti ja tutkintojakin on ehditty hankkia kaikesta huolimatta :)

Mukavaa joulua kaikille ja ei mitään stressiä vaikka kaupan eines ja ostolelut tekisi teillä sen joulun!

Nykynaiset eivät ole samanlaisia uhrautujia kuin vanhemmat sisarensa. Ei heillä siihen tosin ole samanlaisia mahdollisuuksiakaan: Nykyisin kun miehetkin osaavat huushollaamisen :D jalon taidon. Ja miksi sitä vääntäisi hampaat irvessä vauvansoosia pakastimeen, kun sitä on kaupasta saatavissa kauniissa purkeissa? Ellei sitten lapsen isä kokkaa pakastinta täyteen kuten eräänkin tuttavani mies. Nämä on ihan makuasioita eikä uusavuttomuutta.

...en kyllä minäkään tajua remontoinnista tai autoista mitään niinkuin edellisen sukupolven miehet.

Te miehet tunnutte pitävän tasa-arvona sitä että nainen "saa" ja hänen "pitää" tehdä kaikki se, mitä te teette.

Nykyisin, tasa-arvon aikaan, nainen käy tietenkin töissä (mielellään vieläpä hyväpalkkaisessa=miesten työssä) ja sen lisäksi hoitaa sen mikä naisen kuuluu = koti ja lapset ja ennen kaikkea se mies!

Oletteko koskaan tulleet miettineeksi, että nainen saattaa väsyä tällaiseen? Jotkut, ihanat ja fiksut miehet ovat tajunneet että koska naisen tulee käydä töissä (jotta perhe taloudellisesti pärjäisi), niin he voivat tehdä osansa kodin hoidossa.

Vai onko se sitä tasa-arvoa että nainen raataa aamut ja päivät työpaikallaan ja illat kotonaan ja öisin vielä (ollakseen hyvä vaimo) tyydyttää miehensä tarpeet makuu huoneessa? Toisin sanoen naisesta on tullut miehen palvelija, orja, jotta mies saisi rauhassa maata sohvalla ja katsoa telkkua, ovikin pitäsi vielä keretä hänelle avaamaan, jotta miehen mukaan tasa-arvosta voisi puhua!

Ja sitten ihmetellään että eikö nainen olekaan tähän "tasa-arvoon" tyytyväinen!!

Koettakaa hyvä miehet asettua edes välillä naisen asemaan! Ja jos se ruuan laitto ei teiltä onnistu ja nainenkaan ei aina sitä jaksa (se kuitenkin on urakka sekin työpäivän ja lastenhoidon päälle) niin syökää napisematta valmisruokanne ja antakaa lasten syödä pilttinsä. Tai opetelkaa kokkaamaan! Ei se nainenkaan osaa näitä kotihommia ihan synnyinlahjana, opeteltava se on naisenkin jossain vaiheessa.

Nouskaa sieltä sohvalta ja laittakaa tv kiinni ja auttakaa naistanne. Jos haluatte jonkun kotianne hoitamaan, hankkikaa kodinhoitaja tai sellainen vaimo, jonka ei tarvitse tehdä kodin ulkopuolella töitä. Niin, ja jos tähän jälkimmäiseen päädytte, muistakaa, että ne kotityötkin on töitä josta ( valitettavasti) ei palkkaa makseta, ja silloin teidän on ostettava ne meikit ja vaatteet. Koska kyllä koti-äitikin niitä tarvitsee. Ja vieläpä ilman syyllistämistä siitä että hänen miehensä ne "joutuu" maksamaan, koska itse ei käy töissä!

Tasa-arvo on sitä että mies arvostaa naista ja nainen kunnioittaa miestä ja kumpikin tekee siten osansa, jotta kummallakin olisi hyvä olla!

Mihinkähän perustat omituisen väitteesi? Kuulostaa siltä, että olet vain katkera, kun naiset eivät enää suostu passaamaan ukkojaan.