Annan hyviä neuvoja tuleville työpaikka kiusatuille.
Hakeudu välittömästi työnantajasi valtuuttamalle lääkärille ja kerro kaikki ongelmasi ja juuri hänelle, etkä työnjohtajallesi, sillä hänhän saattaa olla "hyvissä" työväleissä juuri kiusaajan kanssa!
Omat kokemukseni ovatkin tulleet maksamaan työnantajani vakuutusyhtiölle lähes 700 000 € koko 25 vuotisen eläkkeellä olo ajaltani.
Lienee tarkistaa tuo psyykkinen olotila jopa työnjohdolta mikäli se vaaditaan työntekijöiltäkin!
Läheskään kaikilta ns. vanhoilta työntekijöiltä ei vaadita sopeutumista uuteen työympäristöön ilman perusteellisia testejä, jotka tulevat kyseeseen ainoastaan ylempiä toimihenkilöitä valittaessa!
Psygolokiset testit kaikilta työympäristöön vaikuttavilta henkilöiltä että SUPOn lausunto soveltuvuudesta ko. tehtävään!
Hakeudu välittömästi työnantajasi valtuuttamalle lääkärille ja kerro kaikki ongelmasi ja juuri hänelle, etkä työnjohtajallesi, sillä hänhän saattaa olla "hyvissä" työväleissä juuri kiusaajan kanssa!
Omat kokemukseni ovatkin tulleet maksamaan työnantajani vakuutusyhtiölle lähes 700 000 € koko 25 vuotisen eläkkeellä olo ajaltani.
Lienee tarkistaa tuo psyykkinen olotila jopa työnjohdolta mikäli se vaaditaan työntekijöiltäkin!
Läheskään kaikilta ns. vanhoilta työntekijöiltä ei vaadita sopeutumista uuteen työympäristöön ilman perusteellisia testejä, jotka tulevat kyseeseen ainoastaan ylempiä toimihenkilöitä valittaessa!
Psygolokiset testit kaikilta työympäristöön vaikuttavilta henkilöiltä että SUPOn lausunto soveltuvuudesta ko. tehtävään!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Entä jos työnantajan valtuuttama lääkäri ei välttämättä ole luotettava? Eli on näissä kiusaamis/sairaslomatarve -jutuissa työnantajan puolella?
Totta on se että esimies saattaa ollakin hyvissä väleissä juuri kiusaajasi kanssa! Mutta entä ammattiauttajat, kai heidänkin sanansa painaa yhtä paljon, kuin työpaikkalääkärin, ehkä enemmänkin. Ja joka työpaikalla on luottamusmies, jolta saat neuvoja. Jos luottamusmies on LUOTTAMUKSEN arvoinen. Jollei, sitten askel ylöspäin -- pääluottamusmies -- työsuojeluvaltuutettu ym. Tosin kaikissa organisaatioissa tämäkään ei toimi. Mutta aina kannattaa yrittää, ja ajoissa !
Älkää tehkö niinkuin minä, annoin sen jatkua kymmeniä vuosia, vaan niinkuin tänä päivänä pitää: Vuoden 2003 alusta kaikenlainen häirintä on luokiteltu rikokseksi, mihin työnantajan pitää puuttua. Tee sinä aloite. Ei sitä kukaan sun puolestasi tee.
SuPon lausunto? Sitten kai pitäisi olla näyttöä ja todisteita?
Ei kaikki luottamusmiehetkään ole luottamuksensa arvoisia. Heissäkin on kaikeksi, jopa esimiehen pehvan nuolijaksi ja mielistelijäksi. Kunhan vain itsellä pyyhkii hyvin, muusta viis.
Olen ollut työpaikassa , missä eräs osaston luottamusmies räkytteli ja nimitteli minua halpamaisesti 25 vuoden ajan. Eikä se haava ole vieläkään umpeutunut. Olisi edes pyytänyt anteeksi, mutta sepä taitaa isollekin miehelle olla hyvin vaikeaa. Kuinka sellainen henkilö on voinut olla jopa luottamusmiehenä?? Siinäpä kysymysten kysymys. Diktaattoreita ei työyhteisöön tarvita.
Eräs saman työpaikan pääluottamusmies käski minut metsään kävelemään. Voi yksinkertaisuus! Näinkö tätä yhteiskunnan hyvinvoinnin kakkua jaetaan? Kun toiset ylitöitä tekevät, niin toiset vain metsässä kävelevät.
Isoille työpaikoille tulisi palkata ehdottomasti puolueeton henkilö ihmissuhdeongelmia ratkaisemaan.
Tämä siksi koska työnantajapuolella , eikä työntekijäpuolella ole yhtään puolueetonta henkilöä.
Oon varmaan raukkis, mut antakaa nyt jonkinlaista apua.
Oon ollut vasta puoli vuotta töissä ja koen että olen kiusattu!
Mitään en enään osaa oikein tehä ja joka ikisestä asiasta valitetaan mitä teen tai sit en tee.Tuntuu et minut on otettu silmätikuksi ja juorun aiheeksi.
Mielestäni en ole tehnyt mitään väärin ja siksi tämä tuntuu vaikealta myös ymmärtää.
Onko se väärin että olen iloinen ja jaksaa jutella ja hymyillä asiakkaille?
Tottakai se sun iloinen ja positiivinen asiakaspalveluhenki pännii, sellaisia kateellisia työkavereita, jotka ovat vielä mahdollisesti jumiutuneet samaan firmaan 20 - 30:ksi vuodeksi. Jollei sitten löydy edes minkäänlaista koulutusta, eikä ole toivoa uudesta työpaikasta, (Mihin taas varmasti Sulla on mahdollisuus)niin täytyyhän se oma paha olo johonkin purkaa.
Tällaisia työpaikkoja vaan valitettavasti on, ja kokemuksesta tiedän, etteivät ne siitä miksikään muutu.
Häntä pystyyn vaan! Yritä jaksaa ja jatka samaan asiakasystävälliseen malliin. Ei se vika Sinussa ole, vaan niissä toisissa, joilla on omat asiat pielessä.
Saat hyvää työkokemusta, ja jos alkaa tuntua mahdottomalta, uskon, että Sinunlaisellesi työntekijälle varmasti löytyy uusi ja parempi paikka!
Tuosta luottamusmiesasiasta vielä; se on ihan totta. Luottamusmieskin voi olla kiusaaja ja oman etunsa ajaja. Mutta sitten vaan työsuojeluihmisen tai pääluottamusmiehen puheille! Jollei heistäkään ole apua, marssi (tai kirjoita) suoraan johtajan puheille. Kuulin yhdestä kiusaamistapauksesta, missä kiusattu poltti lopullisesti päreensä ja rohkeana meni suoraan puhumaan firman ylimmän Johtajan kanssa. Asiat tällä kaverilla on tällä hetkellä ihan OK. Ei kukaan firman johtohenkilöistä varmaan halua huonoa mainetta yritykselleen!
Vaihda työpaikkaa. Jos seuraavan työpaikan haastattelussa kysytään, miksi olet jo nyt vaihtamssa niin sano syyksi asiallisesti ja kuivasti "työpaikkasi ilmapiiri".
Mun mielestäni ei kyllä ihan heti kannata antaa periksi. Paitsi tietysti jos heti saat sen uuden paikan, mikä tänä päivänä on aika epätodennäköistä(?) Seuraava paikka saattaa olla ihan samanlainen, kateutta ja kilpailua on nykyään joka paikassa.
Neuvojan neuvo oli mielestäni aika huono: jos kerrot seuraavassa paikassa huonosta ilmapiiristä, saatetaan siellä ajatella, että et ITSE tule toimeen toisten kanssa. Mitään negatiivista EI kannata kertoa. Aika ihmeellinen 'Neuvo' ...
Minun on hyvin vaikea unohtaa pääsiäisviikkoa vuonna 1999. Silloin pääluottamusmieheni talutti minut "telotuspaikalle" ruokalan kapinettiin porukan kuulusteltavaksi. Muistan elävästi kun hän tiukkaan sävyyn kysyi: Mitäs sanot , tai me teemme omat johtopäätöksemme. Epäselväksi jäi mitä hän sillä sanalla tarkoitti? Mitä tämä oli muuta kuin uhkailua lopputilillä. En uskaltanut silloin sanoa juuri mitään, paitsi nyt kun olen pois talosta.
Onnekseni paikalla oli silloin maailman parhaimpiin kuuluva työtoverini, joka pelasti minut loppputililtä. Siitä olen hänelle hyvin kiitollinen. Asiasta saa sanoa ei asiattomuudesta. Siinä on selvä ero. Herää kysymys : Milloin työnantaja on antanut luottamusmiehille vallan käytön avaimet ? Se on työnantajan kyvyttömyyttä ja työporukan haluttomuutta, jos ryhmäurakan ongelmia ei saada muuten hoidettua kuin porukan painostuksella savustamalla yksi työntekijä ulos työpaikastaan.
Mistä sua sitten syytettiin? Tarina on vähän aukkoja täynnä ...
Minun on hyvin vaikea unohtaa pääsiäisviikkoa v. 1999. Silloin pääluottamusmieheni talutti minut "telotuspaikalle" ruokalan kapinettiin porukan kuulusteltavaksi . Muistan elävästi kun hän tiukkaan sävyyn kysyi minulta: Mitä sanot , tai me teemme omat johtopäätöksemme.Minä en juuri uskaltanut sanoa juuri mitään. Epäselväksi jäi mitä se johtopäätös olisi ollut? Mitä tämä oli muuta kuin uhkailua lopputilillä?
Onnekseni paikalla oli maailman parhaimpiin kuuluva työtoverini, joka pelasti minut lopputililtä.Siitä olen hänelle hyvin kiitollinen.
On työnantajan täydellistä kyvyttömyyttä ja työporukan haluttomuutta jos ryhmäurakan ongelmia ei muuten saada korjattua kuin porukan painostuksella yhden työntekijän ulos heitolla.
Jos minulle joku jotain sanois niin takasin tulis kyllä varmaan tekstiä eli luu kurkkuun heti kättelyssä! Ei pidä ottaa niin vakavasti toisten sanomisia ja jos nyt sattuu loukkaan joku niin sanoo että nyt prkl meni liian pitkälle tms.. Tää minun neuvo.. :)
Toi ei kyllä päde kaikkiin. Ihmiset on erilaisia - ja SAAKIN olla. Sehän on rikkaus, ettei me kaikki olla samasta muotista valettuja KOVANAAMOJA. Kaikki eivät HALUA tapella. Työpaikka on kai tarkoitettu TYÖNTEKOA varten? Eikä toisten henkilökohtaisten ominaisuuksien irvimistä varten.
TAI voihan olla, että jotkut työpaikat ovatkin luotu 'sakinhivutusta' varten? Millaista tulosta tällainen yritys mahtaa tehdä ...?
Juoruilulla eli nykykielellä "kuiskutuskampanajalla" saadaan hyvin paljon pahaa aikaan, varsinkin kun ne monet jutut ovat monesti perättömiä ja liioiteltuja, eikä siinä asiassa ole sukupuolieroja.
Muistan kun tulin taloon.En missän ole kohdannut niin suurta työn teon häirintää. Olin ryhmäurakassa, missä kukin työskenteli toisen takana. Ihmettelin miten vähän työtovereilla oli toisen kunnioittamista. Aivan mahdotonta piereksemistä työtoverin nenän edessä. Kun minä siitä asiallisesti ja hyväntahtoisesti huomautin,ettei sellainen käytös sovi yhteistyön kuvioihin niin siitäkös se sota alkoi. Minä sain huonon maineen ja leiman otsaan. Paskan haju oli välillä niin väkevää ja jatkuvaa ,että luulin jo olevani lantalassa töissä.Kuka sellaisessa ilmapiirissä jaksaa töitä tehdä?Sitäpaitsi työskentelin liha-alalla , missä pitäisi olla mahdollisimman hygieeninen. Eipä siis ihme jos jotain ehekkiä vielä lihasta löytyy. Sitten syntyi muutaman hengen kiusaamisklikki, jotka keksivät mitä kummallisimpia konnankoukkuja minun mustamaalaamiseksi ja ulos painostamiseksi.
Eräänäkin päivänä taukotuvan seinälle ilmestyi ns. Sindlerin lista. Kuka tai ketkä sellaisen olivat laatineet ja seinälle asettaneet?
Minua siitäkin syytettiin , kuinkas muuten. Voi miten sairasta touhua.
Eräs työnekijä sanoi että hän ei tee kuin 60 mk:n edestä töitä . Kuitenkin hänkin kuittasi 80 mk:n tuntipalkan. Silloin elettiin vielä markan aikaa.
Oliko se oikein?? Minun ja monen muunkin oikeustajuun ei sellainen siipeily ja työtoverin hyväksi käyttö sovi.Jotkut viipyivät tauoilla puolta kauemmin kun toiset jne.Lähin esimies olisi tällaiset ongelmat voinut korjata hienotunteisesti ja huomiota herättämättä vaihtamalla miesten paikkoja, mutta kun ei niin ei . Paljon paljon muuta olisi kerrottavaa, mutta siihen menisi ainakin 10 A 4 kokoista arkkia paperia.
Eli sinne oli koottu sitten kaikki pohjasakka työkkärin kortistosta, ja tulos sen mukainen.