Oon nyt monta kertaa kuunellu kyseisen biisin, mutta niitä sanoja en ymmärrä. Voisko joku auttaa? Varpunen ei oo lintu tästä maasta vaan veli taivaasta... Tästä eteenpäin en ymmärrä! Auttakaa!
Varpunen Jouluaamuna
Tyhmäkö??
91695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lintu ei ollutkaan tavallinen lintu, vaan enkeli, kyseisen ihmisen kuollut pikkuveli.
Kun hän antoi siemenen köyhälle, nälkäiselle linnulle, antoi hän sen enkelille, omalle veljellensä.
ihmiset eivät ole enkeleitä (kun sanalla tarkoitetaan Jumalan luomia henkiolentoja) eikä ihmisestä tule kuollessa enkeli. Hän pysyy ihmisenä. Enkelit ovat eri olentoja kuin ihmiset. Lukekaa Raamatusta.
Laulun on sanoittanut on runoniekka Z. Topelius. Ei laulunsanojen tarvitsekaan olla täyttä faktaa, vaan osa sanomasta on tarkoituksella satua. Sanat ovat kuitenkin kauniita,eivätkä loukkaa mitenkään Raamatun sanomaa, kun käsitetään faktat faktoina ja fiktiot fiktioina. Jotkut ihmiset tosin oikeasti uskovat, että ihmiset voivat tulla taivaasta vierailemaan esim. linnunmuodossa tänne maanpäälle
tätä laulua eivät useimmat seurakunnat anna laulaa kirkoissansa... Se tulkitaan pakanallisen epäkristilliseksi.
,kuten se "Sydämeeni joulun teen"-kappaleen kohta: "Jeesuslapsi syntyy uudelleen". Itse käsitin heti, että sillä tarkoitetaan henkistä tilaa, ei pidä ottaa kaikkea niin kirjaimellisesti! mitkä kappaleet ovat sitten täyttä faktaa?? virret? käyttäkää omaa järkeänne kappaleiden tulkinnoissa.
epäraamatullinen mutta puhuu nyt vastoin Jeesuksen opetusta:
Mark. 12:25
"Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa".
Lue Raamattuasi huolellisemmin niin et puhu omien tunteitesi mukaan!
"Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa"
ei tarkoita samaa kuin
"Ylösnousseet ovat enkeleitä taivaassa"
Topelius menetti tyttären ja molemmat poikansa ihan pieninä. Enkelin mukaan nimettyä, alle vuoden ikäisenä isänsä syliin kuollutta Rafaelia surressaan ruonoili tuon varpusen.
Laulun varpunen kenties viittaa myös raamatunkohtaan, jossa Jeesus toteaa jotain sellaista että kaikki mitä tehdään köyhien ja tarvitsevien hyväksi, tehdään myös Hänelle. Monissa vanhoissa kertomuksissa toistuva teema, muuten.
uskon Sinun ymmärtäneen asian oikein, Topeliuksen juuri sitä tarkoittaneen!
"Sydämeeni joulun teen" -laulu on muuten enemmän Jumalan sanan mukainen kuin Jeesuksen Neitsyt Mariasta syntymisen korostaminen, sillä Jeesus opetti, että "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä", mutta nykyisin uskovat tahtovat elää ja ajatella lihan tahdon mukaan!
Jeesus itse kysyi: 'Kuka on minun äitini ja veljeni?' Ja itse myös vastasi: 'Joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun äitini, veljeni ja sisareni'.
Myös Paavali korosti uskovien MIELEN VILPITTÖMYYTTÄ JA NEITSYYTTÄ eikä lihallista neitsyyttä ja kirjoitti Korintin seurakunnalle:
2. Kor. 11
2 "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen PUHTAAN NEITSYEN.
3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin TEIDÄN MIELENNE EHKÄ TURMELTUU pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin TOISTA JEESUSTA kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte TOISEN HENGEN, kuin minkä olette saaneet, tai TOISEN EVANKELIUMIN, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte".
Korostin eräitä sanoja, jotta huomaisitte, että joku on saanut "kristityt" ottamaan vastaan TOISEN JEESUKSEN, TOISEN HENGEN ja TOISEN EVANKELIUMIN, mitä itse Jeesus ja hänen apostolinsa opettivat!
Paavali ei opettanut Jeesuksen olevan Jumalan Poika lihallisen syntymän perusteella, vaan:
Room. 1
"3 on sanoma hänen Pojastaan. INHIMILLISEN SYNTYPERÄNSÄ PUOLELTA HÄN OLI DAAVIDIN JÄLKELÄINEN; [Matt. 1:1 ] (ja)
4 PYHYYDEN HENGEN PUOLELTA HÄN OLI JUMALAN POIKA, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, [Ap. t. 2:36; Hepr. 1:5]