Nyt olisi tauko päällä. Ei tietoa miten tästä eteenpäin. Voiko hänellä enää herätä tunteita minua kohtaan vai onko tämä loppu? Kumpikaan ei haluaisi jättää, mutta onko se nyt sitten kuitenkin pakko? Minä rakastan ja sydän särkyy kun toisen tunteet on sekaisin.
Meillä on poikaystäväni kanssa ollut semmoinen soutaahuopaa-vaihe. Puoli vuotta ollaan seurusteltu eikä riitoja ole ollut. Asioista emme ole puhuneet ehkä siksi, kun alussa se ihastus oli niin mahdottoman suurta ja siitä edespäin ei toista halunnut vahingossakaan loukata. Kävi niin, että häntä alkoi minussa pienet asiat ärsyttää, olimme liikaa yhdessä (mikä on ihan totta) ja hänestä alkoi tuntua että tunteet laimenee. Silti hänellä tunteita vielä on mutta ei kuulemma tarpeeksi jotta seurustelu olisi "oikeanlaista".. Nyt olemme keskustelleet asiat halki ja taitaa olla niin, että molemmilla on sulateltavaa. Minulla kyllä olisi tunteita ja pitkiä suhteita kokeneena on tilanteeni varmasti aika erilainen kuin poikaystäväni, joka ei ole paria kuukautta kauempaa koskaan seurustellut koska aina on tullut tämä tunteiden lopahtaminen.
Hän uskoo että on joku jota kohtaan tunteet pysyvät päivästä toiseen yhtä leiskuvina kuin alussa. Kenestäkään ei ole kuulemma välittänyt yhtä paljoa kuin minusta ja oli varma että tämä kestää joten pettymys taisi olla suuri kun huomasi saman tapahtuvan kuin aiemminkin. Jos oltaisiin aiemmin puhuttu, olisin tajunnut antaa jo paljon aikaisemmin tilaa. Onkohan nyt myöhäistä.
Voisiko tästä olla ikinä paluuta yhteen, voiko aika parantaa niin, että hän vielä joku päivä rakastaisi minua vaan onko se niin että kun ei osaa rakastua niin ei osaa.
Meillä on poikaystäväni kanssa ollut semmoinen soutaahuopaa-vaihe. Puoli vuotta ollaan seurusteltu eikä riitoja ole ollut. Asioista emme ole puhuneet ehkä siksi, kun alussa se ihastus oli niin mahdottoman suurta ja siitä edespäin ei toista halunnut vahingossakaan loukata. Kävi niin, että häntä alkoi minussa pienet asiat ärsyttää, olimme liikaa yhdessä (mikä on ihan totta) ja hänestä alkoi tuntua että tunteet laimenee. Silti hänellä tunteita vielä on mutta ei kuulemma tarpeeksi jotta seurustelu olisi "oikeanlaista".. Nyt olemme keskustelleet asiat halki ja taitaa olla niin, että molemmilla on sulateltavaa. Minulla kyllä olisi tunteita ja pitkiä suhteita kokeneena on tilanteeni varmasti aika erilainen kuin poikaystäväni, joka ei ole paria kuukautta kauempaa koskaan seurustellut koska aina on tullut tämä tunteiden lopahtaminen.
Hän uskoo että on joku jota kohtaan tunteet pysyvät päivästä toiseen yhtä leiskuvina kuin alussa. Kenestäkään ei ole kuulemma välittänyt yhtä paljoa kuin minusta ja oli varma että tämä kestää joten pettymys taisi olla suuri kun huomasi saman tapahtuvan kuin aiemminkin. Jos oltaisiin aiemmin puhuttu, olisin tajunnut antaa jo paljon aikaisemmin tilaa. Onkohan nyt myöhäistä.
Voisiko tästä olla ikinä paluuta yhteen, voiko aika parantaa niin, että hän vielä joku päivä rakastaisi minua vaan onko se niin että kun ei osaa rakastua niin ei osaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisiko niin että poikaystäväsi luulee ihastumisen ja rakastumisen olevan pelkkää tunnetta?
Rakastaminen on enemmänkin tahdonalainen asia, vaikka se kyllä vaatii myös henkilökemiaa ja molemminpuolisuutta toimiakseen. Hyvässä suhteessa ne tunteetkin heräilee kyllä ajoittain, mutta niitten pohjalla pitää olla jotain hiukan syvempää kuin pelkkä ihastumisen tunne, joka yleensä on aika lähellä unelmointia =)
Niin se taitaa olla. Poikaystäväni pitää itse itseään ihan tunnevammaisena kun ei ymmärrä miksei ole "sitä jotain tunnetta mikä oli aluksi". Uskon että on tosi ahdistavaa ajatella kokoajan että "nyt on pakko hetätä jotain mahtavia tunteita" ja sitten kun niitä ehtäkkiä tulekaan niin päättää luovuttaa. Hän ei ole tästä tai yleensäkään mistään tunneasioista koskaan kenenkään (muun kuin minun) kanssa keskustellut niin hän ei tunnu ymmärrtävän näitä suhdeasioita samalla tavalla kuin minä (ja esim minun ystäväni). En tiedä, mitä tässä sanois, mitä tekisi.