Puranpa minäkin tänne tuntojani...
Äsken oli kunnon riita,joka jatkuu yhä.
Olimme siis katsomassa mieheni pojan joulujuhlaa. Siellä oli tietysti myös mieheni ex,eli pojan äiti.Siellä oli myös mieheni vanhemmat nykyisten puolisoidensa kanssa...Ja kas kummaa,vanhemmathan "luonnollisesti" menivät tämän eksän viereen istumaan ja mieheni heidän perässään. Ehdotin miehelleni,että jäädään istumaan toiselle riville,vähän taaemmaksi,ei sopinut,sinne painui vanhempiensa perässä.Itse jäin sitten yksin,hylättynä kuin vanha lapanen.Yrittihän mieheni maanitella minuakin sinne toisten iloiseen joukkoon,mutta enpä todellakaan rakasta hänen eksäänsä niin paljon,että suostuisin samalla rivillä istumaan,jos tilaa on reilusti muuallakin...Sillä hetkellä eräs tunne vahvistui taas;ulkopuolisuuden tuntu perheestä.Kysyin itseltäni,että mitä helvettiä edes lähdin sinne,siksikö,että saan katsella,miten ihana tämä ex on,että kaikki höösäävät häntä,ettei raukan tarvitse istua ihan yksin...Tämä ex muuten on ollut naimisissa mieheni jälkeenkin...ehtivää sorttia.No,kaipa se yhteinen lapsi sitten pitää exän niin tiukasti perheessä,tai joku muu,en tiedä,mutta turhan paljon sitä akkaa vieläkin palvotaan. Olen itsekin eronnut ja minulla on lapsi entiseni kanssa,mutta niin paljon entiset appivanhempani kunnioittavat nykyistä miniäänsä,ettei hänen aikanaan edes mainitse minua,eli eksää.Minä en vaadi mitään erityiskohtelua,(niin kuin kuulemma mieheni mukaan teen)mutta toivoisin jonkinlaista kunnioitusta.Yli kolme vuotta olen yrittänyt selväksi tehdä,että minusta ja eksästä ei ystäviä saa,mm. siksi,koska hän on kohdellut miestäni törkeästi ja lastaankin vähemmän kunnioitettavasti aikoinaan,ei vaan tunnu perille menevän.Onko minun siis kuunneltava mieheltäni,kuinka hänet röyhkeästi nolasin joulujuhlassa,kun kunnioitin itseäni niin paljon,etten hänen entisen siippansa lähelle istunut? Onko minun ylipäätäänkään pakko riidellä mieheni kanssa hänen entisestä elämästään,joka valitettavan paljon tuntuu liittyvän meidänkin elämäämme,muutenkin kuin poikansa kautta. Olen valmis huolehtimaan pojasta aina,kun hän meillä on,mutta hänen äitinsä voisi puolestani painua niin kauas kuin maata riittää!! Turhan paljon on riitaa ja surua se ihminen meille aiheuttanut. Kiitos,jos joku jaksoi lukea.
Äsken oli kunnon riita,joka jatkuu yhä.
Olimme siis katsomassa mieheni pojan joulujuhlaa. Siellä oli tietysti myös mieheni ex,eli pojan äiti.Siellä oli myös mieheni vanhemmat nykyisten puolisoidensa kanssa...Ja kas kummaa,vanhemmathan "luonnollisesti" menivät tämän eksän viereen istumaan ja mieheni heidän perässään. Ehdotin miehelleni,että jäädään istumaan toiselle riville,vähän taaemmaksi,ei sopinut,sinne painui vanhempiensa perässä.Itse jäin sitten yksin,hylättynä kuin vanha lapanen.Yrittihän mieheni maanitella minuakin sinne toisten iloiseen joukkoon,mutta enpä todellakaan rakasta hänen eksäänsä niin paljon,että suostuisin samalla rivillä istumaan,jos tilaa on reilusti muuallakin...Sillä hetkellä eräs tunne vahvistui taas;ulkopuolisuuden tuntu perheestä.Kysyin itseltäni,että mitä helvettiä edes lähdin sinne,siksikö,että saan katsella,miten ihana tämä ex on,että kaikki höösäävät häntä,ettei raukan tarvitse istua ihan yksin...Tämä ex muuten on ollut naimisissa mieheni jälkeenkin...ehtivää sorttia.No,kaipa se yhteinen lapsi sitten pitää exän niin tiukasti perheessä,tai joku muu,en tiedä,mutta turhan paljon sitä akkaa vieläkin palvotaan. Olen itsekin eronnut ja minulla on lapsi entiseni kanssa,mutta niin paljon entiset appivanhempani kunnioittavat nykyistä miniäänsä,ettei hänen aikanaan edes mainitse minua,eli eksää.Minä en vaadi mitään erityiskohtelua,(niin kuin kuulemma mieheni mukaan teen)mutta toivoisin jonkinlaista kunnioitusta.Yli kolme vuotta olen yrittänyt selväksi tehdä,että minusta ja eksästä ei ystäviä saa,mm. siksi,koska hän on kohdellut miestäni törkeästi ja lastaankin vähemmän kunnioitettavasti aikoinaan,ei vaan tunnu perille menevän.Onko minun siis kuunneltava mieheltäni,kuinka hänet röyhkeästi nolasin joulujuhlassa,kun kunnioitin itseäni niin paljon,etten hänen entisen siippansa lähelle istunut? Onko minun ylipäätäänkään pakko riidellä mieheni kanssa hänen entisestä elämästään,joka valitettavan paljon tuntuu liittyvän meidänkin elämäämme,muutenkin kuin poikansa kautta. Olen valmis huolehtimaan pojasta aina,kun hän meillä on,mutta hänen äitinsä voisi puolestani painua niin kauas kuin maata riittää!! Turhan paljon on riitaa ja surua se ihminen meille aiheuttanut. Kiitos,jos joku jaksoi lukea.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi pystyä vastaavissa juhlissa käyttäytymään asiallisesti, vaikka ei ylimpiä ystäviä oltaisikaan. Mikäs sen mukavampaa kuin pilata juhlat periaatteen vuoksi ja marttyyrina istua eri rivillä kuin muut pojan lähiomaiset ja perheenjäsenet. Tuollaiset dramaqueenit ovat rasittavia.
Eikö tuo nyt ole äärimmäisen lapsellista käytöstä. Hävettäisi minua miehenäsi aivan valtavasti.
keksiä vaikka päänsäryn tai jotain ymmärrän sinua koita jaksaa.
tiedän tunteen..
sä kuulut nykyään sukuun,se akka ei.on se kumma miten niiden on vaikea tajuta..
Naiset ei ikinä kuulu miehensä sukuun kuin lapsen kautta. Ja lapset on tärkeimpiä. Sä taidat ajatella vain itseäsi. Todellakin säälin miestäsi, kun on löytänyt naisen, jolla ei ole käytöstapoja eikä tunneälyä.
Siinähän niitä tulikin laidasta laitaan,niin kuin odotinkin.Mukavaa joulua vaan kaikille.
on mollaamisen meininki. Ymmärrän tunteitasi erittäin hyvin. Miehesi on eronnut ja se kyllä merkitsee sitä, että hänen tulee tunteesi ottaa huomioon tai sitten vanha suola janottaa.
Sovi täst edes, etukäteen millä kokoonpanolla ja miten asiat sujuu. Jos tilanne tuntuu sinusta ylivoimaiselta, eikä miehesi ymmärrä, voit jäädä kotiin tai keksiä muuta menoa ja kertoa miehellesi todellisen syyn rehellisesti. Kyllä ex. voi yksinkin viedä pojan miehesi vanhempien kanssa vaikka joulukirjkkoon. Näin miehesi voi osoittaa ex:lleen, että hän ei ole se joka pyörittää perhettänne, vaan teette omat valintanne yhdessä miehesi kanssa.
Minun mielestä fiksu ihminen olisi tuossa tilanteessa pitänyt mölyt mahassaan ja mennyt istumaan sinne "muun perheen" joukkoon. Vastaavia tilanteita (lapseen liittyviä) on varmasti aikaisemminkin ollut ja tulee olemaan, joten eiköhän kannattaisi keskustella jo kotona miehen kanssa valmiiksi pelisäännöt, ettei tosipaikan tullen käy noin nolosti.
Ymmärrän toki että kolikolla on kaksi puolta tässäkin asiassa, mutta silti mielestäni sinun olisi pitänyt tilanteessa joustaa. Jo pelkästään siitä syystä, että kyseessä oli miehesi ja hänen exän lapsi. Jos oikein atomia aletaan halkoa, niin eihän sinulla periaatteessa olisi ollut mitään asiaa koko joulujuhlaan....? Olisit iloinen, että sait olla juhlassa mukana! Hyvää joulua kuitenkin sinulle, toivottavasti asiat selviää.
minä olen samaa mieltä kunnioutuksesta joka miehellä pitäisi olla tyttöystävää kohtaan.
En tiedä odotammeko tosiaan liikaa?
Minä olisin käyttäynyt juuri niinkuin sinä.
Enkä olisi enää mennyt vastaaviin tilaisuuksiin.
Pidä puolesi nainen, ei niitä kukaan sinun puolestasi pidä!
vastaavankaltaisista juhlatilaisuuksista pitää vääntää arvovaltariitoja? Kuinka heikko voikaan itsetunto olla, että mieluummin pilaa toisten juhlat, kuin pitäisi lättynsä kiinni ja yrittäisi pitää hauskaa, sen sijaan, että käyttää kaikkea mahdollista lyömäaseena oman itsensä pönkitykseen. Lapsella on oma biologinen äiti/isä ja sillä selvä. Laihakin sopu on aina parempi kuin lihava riita. Mahtoi olla tässäkin tapauksessa mukava olo illalla ja juhlista tuli lapselle ja biologisille vanhemmille ikimuistettava ilon juhla...
Miksi tämä nirppanokkainen tyttis ei voi kunnioittaa juhlaa ja jättää lapselliset kiukuttelunsa väliin? Kai se on mukavaa istua sitruuna jalkojensa välissä ja vääntää naamaa?
Vittu, mitä ihmisiä nykyään maailma päällään kantaa.
Kuitenkaan en pidä hänen tavastaan ilmaista tunteitaan. Se johtuu osaamattomuudesta tuoda sanottavansa kirjallisessa muodossa myötätuntoa ja ymmärtämystä herättävällä tavalla esiin.
Miehen olisi täytynyt olla lojaali uutta, nykyistä kaumppaniaan kohtaan, eikä mennä vanhempiensa viereen istumaan kuin äidin ja isän alaikäinen lellivauva. Exälle kuuluu olla kohtelias, ei enempää, ainakan silloin kun nykyinen elämänkumppani on mukansa juhlissa, tai muualla. Vaikka välit exään olisivat ystävälliset edelleenkin, ei niitä saa ainakaan kovin korostetutusti ilmaista, ainakin jos tietää uuden vaimonsa taipumuksen mutasukkaisuuteen.
Kypsymätöntä kaikkien taholta, kuten sinunkin mielipiteen ilmaisusi alatyylisine sanoineen.