2006 vuosi tulee aina olemaan järkyttävä kokemus omassa historiikissa. Oma muija on kärsinyt mielenterveysongelmista vuodesta 2003 lähtien rankemman jälkeen ja myös sitä aiemmin. Emäntä lähti tammikuussa sairaalajaksolle psykiatriselle osastolle ja jouduin pyorittämääm taloutta yksin hoidellen kahta lasta iältään 2 ja kolme. Maaliskuussa elämä räjähti kun nuorempi lapsista menehtyi sairaalan hoitovirheen takia. Siitä seurasi tietty valtava suru, joka sai jatkoa kun muija löysi uuden ukkelin sairaalasta ja alkoi suunnitella uutta elämää kesällä. Hän laittoi eron vireille kesäkuun lopulla ja nyt kun harkinta-aika kallistuu ehtooseen ja muijan suhde lopahti uuden kanssa alkuunsa on taas sairaalassa. Itse olen yksin 4-vuotiaan pienen suloisen tytön kanssa ja suuunnittelen tulevaa vuotta, josko se toisi jotain mukavaa tullessaan. Heti joulun jälkeen haen kakkosvaiheen erosta lainvoimaiseksi ja toivotan hänelle onnnea elämässään sekä toipumista mielenterveysongelmista. Itse katson tulevaisuuteen ja uskon että painajaiset päättyy aikanaan. Tsemppiä kaikille elämän kolhuissa ryvettyneille.
Painajaisvuosi loppuu eroon
Vielä parempia aikoja tulee
101887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voih. Otan osaa. No, ei tuosta asiat voi kuin paremmaksi muuttua!
Toi sun tarinas on todella järkyttävä. Jos mulle kävis niinkuin sulle mä en kestäisi. Mä ihailen sua äärettömästi, vaikken sua tunnekaan. Ihailen sua koska noiden hirveiden asioiden jälkeen pystyt olemaan noin positiivinen. Se on todella mahtavaa sun kannalta mutta ennenkaikkea sun tyttäres kannalta. Jos sä hajoaisit niin miten kävisi sun tyttärelles? Sä et vaan ole olemassa väkisin vaan olet vielä noin positiivinen. Olet ainakin siinä mielessä todella hyvä isä tyttärellesi. Mä en pystyisi samaan jos mun vuoden ikänen poikani kuolisi tai vaimo jättäisi. Tosin mä olen henkisesti heikko ihminen, sen takia vedän nappejakin. Mä haluaisin olla yhtä vahva ja positiivinen kuin sä. Sä varmaan ajattelet että sun täytyy jaksaa sun tyttäres takia ja siinä sä ajattelet ihan oikein tietenkin, mutta ei suinkaan kaikki pystyis siihen mihin sä: jaksaa hoitaa pientä lasta kun on tapahtunut noin paljon paskaa.
Sä oot todellinen sankari! Mä toivotan sulle ja sun tyttärelles kaikkea hyvää! Tästä joulusta tullee elämäsi ikävin, eikä tää vuosi TODELLAKAAN ollut sun. Ja vaikeaa sulla tulee olemaan kauan, eikä tuska kai koskaan täysin katoa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin! Mä toivotan sulle tsemppiä!
Muijitteluineen.
Onnea myös Sinulle, tulet sitä tarvitsemaan elämässäsi.
Voi sinua *ISO HALI* ja otan osaa suruusi =o(
en osaa edes kuvitella miten kamalaa on menettää oma lapsi......*huoh*
Minullaki ollut 2006 yhtä koetusta,surua ja pettymystä.Toivon sydämestäni et 2007 toisi valoa
kaikkien elämään!!
Lasten takia sitä jaksaa.......
Lämmintä joulua ja rauhallista uutta vuotta 2007!!
Vuosi 2006 oli sulle painajainen, josta toipuminen kestäää vielä kauan. Toivotan voimia ja onnea.
Kun ja jos jaksat, huolehdi myös, että lapseesi kohdistunut hoitovirhe käsitellään asianmukaisesti. Jos et vielä ole ottanut yhteyttä potilasasiamieheen, tee se nyt.
Vaikka "syyllisten" hakeminen ei tuntuisi kaiken kokemasi jälkeen mielekkäältä, olisi hyvä sekä sinun, että muiden läheistesi kannalta, että asia tutkittaisiin perusteellisesti. Se olisi myös tärkeä osa selviämisprosessianne.
Lisäksi se omalta osaltaan hyödyttäisi myös muita potilaita sekä henkilökuntaa, ennaltaehkäisisi vastaavan tapahtumista uudelleen.
Kiitos suuri kaikille lohdutuksen sanoja antaneille. Poikani kuolemaan johtaneet laiminlyönnit on viety eteenpäin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle seka Potilasvakuutuskeskukseen. Asian seuraamuspuoli etenee ja keväälla on enemmän tietoa. Netti on näemmä hyvä paikka ilmaista tuskaansa kun lukukertoja on toista tuhatta. Tarkoitin kirjoitukseni rohkaisemaan muita, koska uskon vakaasti että vaikka vaikeudet olisivat suuriakin aina saa valita suhtautumisensa niihin. Ennen pojan kuolemaa ja tulevaa avioeroa olin vakuuttunut ettei sellaisista voi selvitä. Itsekin olen heikko ihminen, kuten monet omasta itsestäänkin voinevat tunnustaa. On ollut kuitenkin hämmästyttävää huomata kuinka paljon venymiskykyä voi löytyä. Myös sinusta tämän lukija; saatat huomata omaavasi suuriakin voimavaroja. Elämä jatkuu ja vaikka suru on aina läsnä pojan kuolemasta ja myös tuleva ero tuo oman painolastinsa, silti me tyttäreni kanssa selviämme. Se mahdollisuus on kaikilla vaikeuksiin joutuneilla. Liput korkealla ja eletään tässä hetkessä.
[email protected]
"silti me tyttäreni kanssa selviämme"
Haluan toivottaa sinulle ja tyttärellesi isolla sylillä paljon paljon jaksamisia sekä onnea uuden elämän alkuun. Itselläni vuosi 2006 on myös käännekohta elämässäni, alkuvuodesta haen avioeron 2-vaihetta ja aloitan lasteni kanssa kokonaan uuden elämän johon ei alkoholi enää väliin tunge. Tällä hetkellä mieheni juo 3:tta päivää ja huomenna on sitten jouluaatto ja isi antaa näin ollen lapsilleen taas kerran tälläisen joulun...
Toivotan teille molemmille myös hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa.
Kokemusta on vaimon mielenterveys ongelmista jo noin 12 vuotta ja tiedän varmaan sen että ei olke helppoa elämä varsinkaan vielä jos on pieniä lapsia. Oma lapseni oli syntymän jälkeen melkein kaksi vuotta sairaalassa ja välillä kuoleman kielissä (nyt jo 18v ja terve). Viime kesä oli yhtä painajaista koska vaimo oli kaikkine ongelmiensa kanssa kotona ja yritti väkisin heivata minut pellolle, mutta nyt olenkin minä päättänyt lähteä jättää kaiken entisen taakseni kävi miten kävi, mutta entiseen en enää palaa tai siinä talossa on kohta useampi sairas.
Olipas aika rankkaa kuultavaa :( Hyvä, että voit puhua asioistasi, se auttaa. Yritä puhua ns. sydäntäsi puhtaaksi jollekkin läheiselle sukulaiselle tai ystävällesi, vaikka tuntuisi siltä, ettei jaksa ja haluakkaan jankuttaa vaikeuksistaan. Toiselle kerrottu suru on pois omalta sydämeltäsi :)
Keskittykää arjen hoitamiseen, ja muuhun jos jää voimia. Toivottavasti voitte viettää mukavan joulun, vaikka sydäntä kaihertaakin. Se kaihertaa sit vielä enemmän jos joutuu suremaan vielä pilalle mennyttä jouluakin. Kyl se siitä!
Voi olla näinkin. Todella tuuri,että avioeron jälkeen onni kukoistaa uudessa suhteessa ja kaikki tuntuu täydelliseltä, ihanaa kaikkinensa, vuorokauden ajasta riippumatta.