Linkitän jälleen suoraan Ilta-Sanomiin, koska mielestäni tämä parisuhdeterapeutti (onkohan tuo muuten TEO:n suojaama titteli vai onko kyseessä vain itse itsensä terapeutiksi nimeämä henkilö?) puhuu ihan asiaa:
http://www.iltasanomat.fi/naiset/uutinen.asp?id=1287057
Positiivista huomata myös, että tässä yhteydessä puhutaan nimenomaan läheisYYSriippuvuudesta eikä läheisriippuvuudesta.
http://www.iltasanomat.fi/naiset/uutinen.asp?id=1287057
Positiivista huomata myös, että tässä yhteydessä puhutaan nimenomaan läheisYYSriippuvuudesta eikä läheisriippuvuudesta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
noissa sit on?
on läheisriippuvuudella ja läheisyysriippuvuudella? Olen hieman huono selittämään, helpointa olisi jos saisit käsiisi kirjan "Hallintaa vai huolenpitoa", se kuvaa mielestäni aika hyvin asian ytimen.
Läheisriippuvuus on paljon isompi ongelma kuin halu olla parisuhteessa.
... Täällä on tuon kirjan esittely:
http://credonet.planeetta.com/images/kirjapaja/cgi-bin/images.pl?customer=kirjapaja&adminid=&isbn=9516073247
Ja kirjoittajan omalla sivulla on lyhyesti aiheesta:
http://www.ediway.fi/CoDep.html
(Pitäisiköhän lähettää vinkki, että olisi korkea aika päivittää sivusto... :-))
uskois sitä noinkin pahaksi sairaudeksi.
Täytyy tutkia huomenna siis tänään lisää. Thanks
saaminen kirjastosta on ainakin Helsingissä tuskan takana, jossain yksittäisessä kirjastossa saattaa olla vapaana yksi kappale jonka saa tilaamalla
niin kamalasti loppujen lopuksi pelottaa? Yksinhän me tänne synnytään ja yksin kuollaan. Siinä väliajallakin ollaan oman pääkoppamme sisällä yksin. Ei sellaista suhdetta olekaan, että jollain tavalla henkisesti olisi yhtä kokonaisuutta toisen kanssa. Tuollaiset jutut on kyllä sitten jo jonkun yltiöromanttisen runoilijan ajatuksia jonkin sienen popsimisen jälkeen.
Olen varmaan poikkeava yksilö ja niiden harvojen onnellisten joukossa, kun osaan olla yksin ja nauttia siitä. Ilmeisesti näytän ulkopuolisten silmiinkin tyytyväiseltä elämääni, sillä nykyisessä työpaikassanikin ehdin olla n. vuoden ennen kuin kahviossa tuli puhetta siviilisäädystäni ja asumismuodostani. Varsinkin naiset päivittelivät ja ihmettelivät että olenko sinkku? Olivat selvästi kuvitelleet jotain muuta.
tunnetko että elät pääkoppasi-sisällä,
" Siinä väliajallakin ollaan oman pääkoppamme sisällä yksin"
Siis että sinun kaikkein sisin olemus on pääkopan-sisällä.
Itse tunnen että sisimpäni on sydämen kohdalla rintalastan alla.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en osaa sanoa. Ihminen on kait jonkinlainen psykofyysinen kokonaisuus, mutta kait suurin osa tuosta psyko- etuliitteestä tulee juuri sieltä pääkopan sisällöstä. Siellä kait ne sähkökemialliset reaktiot tapahtuu, jotka aiheuttaa tunteet, ajatukset ja yleensäkin kaiken korkeamman toiminnan, mikä tarvitsee selkärankaa enemmän hermosoluja. Muu osa kroppaa on kait lähinnä tukitoimintoja varten.
ei se ole tunne-elämänkeskus. Aivot ovat vastuussa positiivisista ja negatiivisista tunteista.
Ei sydän liity millään tavalla tunteisiin, enemmän tuo alakertakin niihin vaikuttaa.
sydämen kohdalla.
Ite meitin tätä joskus, enkä oikein tiennyt miten edes etsisin.
Kunnes keksin.
Aloin tiputella tarpeettomia ruumiinosia pois.
-Ensin lähti varpaat niissä mun sisin olemus ei ainakaan oo.
-Sitten polvesta alaspäin kaikki, samantien jalat kokonaan pois, myöskään vatsassa en ollut, se kans pois.
-Sitten oli sormien vuoro ja kun ei enään ollut sormia, huomasin etten tarvinnut käsiäkään.
-Sitten oli jäljellä enää pää ja sydän tai sydämen kohdalla jotain.
-Ei muuta kun veitsi kaulalle ja miettimään kumpi jää
-Silloin huomasin että pystyisin olemaan ilman
päätä, mutta en ilman sisintäni, joka oli pelokkaana vetäytynyt sydämeni kohdalle.
että tuotit tuon kaiken korvienvälissäsi? Siellä kun alkaa tuulla, niin sitte se on menoa.
aivoillani, ovathan aivoni tärkein pääomani mitä omistan.
Sitävastoin kaikki tunteeni ja se mitä olen sisimmässäni on sydämessäni.
Sydänhän on pelkkä lihas ja se ei osaa mitään muuta järkevää kuin verenpumppauksen. Se että kuvittelet sydämessäsi olevan asioita, on pelkkää kuvitelmaa. Ilman sydäntä pystyt elämään ja koet olevasi edelleen sinä (keinosydän tilalle), mutta ilman aivoja et (muutut tunteettomaksi kasviksi). Se että liität sydämeen tunteita on peräisin romantiikan aikakaudelta. En kyllä ymmärrä miksi juuri sydän on valittu romantiikan symboliksi. Miksei esimerkiksi nenää ?
sama henkilö, jolle vastasit, enkä oikeasti sijoita tunteita sydämeen (joka todellakin on "vain" lihas), mutta en varsinaisesti ihmettele sitä, että tunteiden on joskus ajateltu liittyvän sydämeen. Oikein vahva tunne nimittäin ainakin itselläni kirjaimellisesti "ottaa sydämestä". Kun on oikein onnellinen niin se tuntuu sydämessä, ja toisaalta oikein suuri suru tuntuu siltä, kuin joku puristaisi sydäntä. Ja esimerkiksi jännitys saa nimenomaan sydämen hakkaamaan.
Ei siis mitenkään yllätä minua, että sydän on valittu romantiikan symboliksi.
Tässäkin rimpsussa kirjoittaa kolme tai neljä ihmistä ja kukaan ei tiedä mitä kukin kirjoitti.
No, väliäkö tuolla mutta tuo sydämestä riipiminen tai rinnan ahdistus on kyllä tuttua itsellekin, vaikka sepelvaltimo-oireita ei tietämäni mukaan pitäisi olla. Noita juttujahan sanotaan psykosomaattisiksi oireiksi ja nuo rinnan ahdistukset ovat vielä siitä lievimmästä päästä. Joillakin liika stressi tai paineet heittää pötsin sekaisin ja ihan samasta asiasta on kysymys. Hermostollisia oireita, jotka juontaa juurensa juuri tuonne pääkoppaan.
Ihan loogista että tunteet on ajateltu sijaitsevan sydämessä ennen parempaa tietoa.
sydän on väärä sana.
Se on niin kuin sydämen kohdalla oleva tunne.
Miksi mun päässäni ei oo koskaan mitään surua, ahdistusta tai yksinäisyyttä, tai yleensäkään yhtään tunnetta.
Kerron esimerkin,
Olen juhlinut ystävieni kanssa ja on kotiinlähdön aika.
Miehet auttavat takkeja naistensa päälle ja naiset keimailevat hilpesti miehilleen.
Olen häpeissäni että olen ainut sinkku ja joten lähden nopeasti pois, en tiedä miksi.
Kun kävelen yksinäisenä yksinäiseen kotiini, niin on pakko tunnustaa että puseroon hiipii orpo-olo.
Se on varmaa että orpo-olo on puseron sisällä, ei pään sisällä.
Aivoni toimii normaalisti ja alkaa poistaa orpoaoloa näin:
-katso näyteikkunoissa on jo jouluista sähän tykkäät joulusta.
-muistatko kun ostit tuosta kaupasta kengät ja näin edelleen...
-huomaan että oloni on jo parempi.
-vastaan tulee rakastunut nuoripari,tyttö ja poika, joista aivot nappaa muistikuvan ensirakkaudestani.
-äkkiä haluankin kotiin katsomaan vanhoja luokkakuvia, että muistan paremmin miltä ensirakkauteni näyttikään.
-muistan että olin ostanut tuoreita sämpylöitä ja juustoa,mä teekin kunnon iltapalan ja katselen valokuvia.
Tällätavoin aivoni, jotka eivät ole tunteestani riippuvaisia, toimii.
Mitä jos aivoni työstäisi jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia tai itseinhoa.
Sinulla on
- Sielu, joka on = tunteet.
- Mieli, joka on = aivot, ajatukset ja kehonylläpidon toiminnot.
- Ruumis, joka lopulta lakkaa olemasta.
kapea tulkinta sielusta. Monille sielu merkitsee enemmän kuin tunteita, siihen liittyy myös hengellinen/uskonnollinen aspekti. Esimerkiksi: kun ihminen kuolee, niin luultavasti useimpien mukaan myös hänen tunteensa kuolevat. Sen sijaan hänellä on uskonnollisten ihmisten vakaumuksen mukaisesti sielu, joka elää ikuisesti tai siirtyy uuteen ruumiseen tms (riippuen uskonnosta).
lakkaavat olemasta yleensä siinä 70 - 100 ikävuoden välillä, joskus jopa aikaisemmin.