Vuosi 2006 oli elämäni kauhein vuosi. Vuosi, johon kuului sairautta ja kuolemaa, surua ja pettymyksiä. Vuosi, jonka aikana olin monta kertaa aivan vakuuttunut, etten selviäisi siitä hengissä.
Tämän vuoden kestin kuitenkin sillä, että sain käydä täällä purkamassa pahaa oloani ilman, että minun tarvitsi lähteä ulos kodistani. Kestin, koska sain täältä tukea, kannanottoja, mielipiteitä ja virtuaalisia ystäviäkin, kun en enää kyennyt mihinkään muuhun, kuin hakkaamaan näppäimistöäni. Kutsukaa minua säälittäväksi ja vailla elämää olevaksi luuseriksi, jos siltä tuntuu, mutta tämä palsta oli tämän vuoden ajan henkireikäni, silloin kun henki tuskin oikeasti enää edes kulki.
Siitä haluan kiittää monia teistä, nyt kuitenkin nimiä mainitsematta. Sanottakoon kuitenkin, että sekä rekattuja ja rekkaamattomia.
Tämä palsta tarjosi minulle myös siemenen uuteen. Siemenen, joka on lähtenyt versomaan ja josta näyttäisi tulevan ajan mittaan iso ja vankka puu. Puu, joka kantaa hedelmiä, jonkalaisia en edes tiennyt olevan olemassakaan.
Tiedän, ettei tekstini liity mitenkään miehen logiikkaan, mutta se liittyy nimenomaan tähän palstaan ja siksi kirjoitan tämän tänne.
Vaikka tämä palsta tuntuukin monesta turhamaiselta ja pinnalliselta hölynpölyltä, kirjoittavat täällä kuitenkin ihmiset, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan ja syynsä roikkua täällä. Muistakaa se, kun täällä seuraavan kerran toistenne kysymyksiin vastaatte. Sillä vastauksellanne saatatte viedä joltakulta sen viimeisenkin toivon kipinän … tai vastavuoroisesti tarjota sellaisen.
Lämmin kiitos niistä lukuisista kipinöistä, joita minulle tarjositte ja rauhallisen joulun toivotus teille kaikille, sekä hyvää ja onnellisempaa vuotta 2007.
I have left the building – for good.
Tämän vuoden kestin kuitenkin sillä, että sain käydä täällä purkamassa pahaa oloani ilman, että minun tarvitsi lähteä ulos kodistani. Kestin, koska sain täältä tukea, kannanottoja, mielipiteitä ja virtuaalisia ystäviäkin, kun en enää kyennyt mihinkään muuhun, kuin hakkaamaan näppäimistöäni. Kutsukaa minua säälittäväksi ja vailla elämää olevaksi luuseriksi, jos siltä tuntuu, mutta tämä palsta oli tämän vuoden ajan henkireikäni, silloin kun henki tuskin oikeasti enää edes kulki.
Siitä haluan kiittää monia teistä, nyt kuitenkin nimiä mainitsematta. Sanottakoon kuitenkin, että sekä rekattuja ja rekkaamattomia.
Tämä palsta tarjosi minulle myös siemenen uuteen. Siemenen, joka on lähtenyt versomaan ja josta näyttäisi tulevan ajan mittaan iso ja vankka puu. Puu, joka kantaa hedelmiä, jonkalaisia en edes tiennyt olevan olemassakaan.
Tiedän, ettei tekstini liity mitenkään miehen logiikkaan, mutta se liittyy nimenomaan tähän palstaan ja siksi kirjoitan tämän tänne.
Vaikka tämä palsta tuntuukin monesta turhamaiselta ja pinnalliselta hölynpölyltä, kirjoittavat täällä kuitenkin ihmiset, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan ja syynsä roikkua täällä. Muistakaa se, kun täällä seuraavan kerran toistenne kysymyksiin vastaatte. Sillä vastauksellanne saatatte viedä joltakulta sen viimeisenkin toivon kipinän … tai vastavuoroisesti tarjota sellaisen.
Lämmin kiitos niistä lukuisista kipinöistä, joita minulle tarjositte ja rauhallisen joulun toivotus teille kaikille, sekä hyvää ja onnellisempaa vuotta 2007.
I have left the building – for good.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on juuri tuota, mutta harvempi sen uskaltaa myöntää.
Itse kirjoittelen tänne aina välillä ja koetan ottaa kantaa positiivisessa hengessä sekä kaveria eteenpäin tuupaten. Sitähän voi välillä itsekin olla sen tuuppauksen tarpeessa. Koskaan en ole nimimerkkiä kehittänyt, kun en ole sitä tarpeelliseksi nähnyt.
Kaikkea hyvää jatkoon ja Parempaa Uutta Vuotta.
tulla moikkailemaan meitä tänne joskus. Ei kai sitä pidä ihan for good palstaa jättää.
Hyvää joulua & vuotta 2007
kauniisti kirjoitit, antoi uskoa huomiseen..
muistetaan.... "paistaa se aurinko joskus risukasaan" :´)
http://www.perhekerho.net/e-kortit/jouluterv_10.htm
ihan hyvällä omallatunnolla sanoa..
samat sanat..ei ollu helppo vuosi...
mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvää..
jostain joutuu aina luopumaan..onneksi myös jotain tulee tilalle...
ja pohjalta on onneksi se yksi tie......ylöspäin..
voimia kyl se siitä...
kerho? Ikinä en voinu kuvitella miten masentunut vois olla. Tää vuos on senkin näyttäny.
vaan olla kuollakseen elossa kuin heittäytyä ilkeiden kirjoitusten vangiksi. Sinä et ole säälittävä tai luuseri vaan hyvä ihminen ja selviytyjä.
Monella tuo sinun vuotesi on vielä edessä ja joka päivä on aikaa kasvaa tuollaisen vuoden varalle.
Jos haluaisit ainoastaan ajatella pahaa kanssaihmisistäsi, niin et synkästä vuodesta selviäisi, mutta kaltaisesi hyvillä ajatuksilla varustettu ihminen selviää taatusti ja aina.
Kirjoituksessasi oli sydän läsnä ja sen lämmön voi lähes aistia.
Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta,...