Tätä on varmaan sata kertaa veivattu edestakasin täällä, mut kysytään nyt kerran vielä....
eli tilanne se , että toinen menee sitten ihastumaan/rakastumaan toiseen mutta tunteet ei sitten ihan kohtaa.
niin voiko tämän jälkeen ystävyys säilyä edes millään lailla samanlaisena kuin aiemmin vai tuleeko se aina olemaan niin et se ihastuksen kohde ei uskalla sanoa enää mitään tai joutuu miettimään sanomisiaan moneen kertaan, ettei vaan pitäisi mitään toiveita yllä siinä ihastujassa? ja vastaavasti taas joutuuko se ihastunut osapuoli miettimään mitä voi tehdä ja sanoa, ettei se ihastuksen kohde nyt vaan enää luule että toinen yrittää jotain?
Saakohan sitä tilannetta jotenkin nollattua? eihän ne tunteet kuitenkaan hetkessä kuole, mutta onko se periaatteessa ihan täysi mahdottomuus että voi vielä onnistua?
eli tilanne se , että toinen menee sitten ihastumaan/rakastumaan toiseen mutta tunteet ei sitten ihan kohtaa.
niin voiko tämän jälkeen ystävyys säilyä edes millään lailla samanlaisena kuin aiemmin vai tuleeko se aina olemaan niin et se ihastuksen kohde ei uskalla sanoa enää mitään tai joutuu miettimään sanomisiaan moneen kertaan, ettei vaan pitäisi mitään toiveita yllä siinä ihastujassa? ja vastaavasti taas joutuuko se ihastunut osapuoli miettimään mitä voi tehdä ja sanoa, ettei se ihastuksen kohde nyt vaan enää luule että toinen yrittää jotain?
Saakohan sitä tilannetta jotenkin nollattua? eihän ne tunteet kuitenkaan hetkessä kuole, mutta onko se periaatteessa ihan täysi mahdottomuus että voi vielä onnistua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika vaikeata se voi kyl olla. Itse peräänkuuluttaisin rehelliyyttä tässäkin tilanteessa. Miksei voisi kertoa, että sori nyt mä en ole kiinnostunu susta muuta kuin kaverina/ystävänä. Siis jos todella haluaa olla viel tekemisissä. Mitää sääliystävyyttä ei kuiteskaa kantsi tarjota :-). Varmaan riippuu paljon ihmisistä, tilanteista ja taustoista.
Olen itsekin miettinyt tuota, kuinkahan tässä tulee käymään. Kun itselläni on mukava ja hauska miespuolinen ystävä, itse pidän hänestä vain ja ainoastaan kaverina ja hyvänä ystävänä, mutta hänellä on jo näyttänyt olevan pitempään muitakin tunteita mua kohtaan.
Itse en vain uskalla millään ottaa niitä puheeksi, sillä pelkään, että sen jälkeen mikään ei tulisi olemaan kuten ennen. Olen vain yrittänyt olla viestittämättä hänelle mitään muuhun kuin ystävyyteen viittaavaa, ja tehdä sen kaikin muin keinoin selväksi, kuin suoraan puhumalla, sillä en haluaisi millään menettää niin mukavaa ja ihanaa ystävää.
Etenkin kun on kokemusta siitä kun olen menettänyt jo muutamakin ystävää puhumalla suoraan, että olen valmis heidän kanssaan vain ystävyyteen, sen jälkeen yksi ei enää halunnut tavata, toisen kanssa yritimme pysyä ystävinä, mutta kummankin osalta se oli vaikea, sillä mies ei voinut lopettaa puhumista tunteistaan, ja minä taas en voinut kuunnella hänen jatkuvia tunteen tunnustuksia. Ja kolmannessa tapauksessa, en voinut olla enää oma itseni sillä tunsin koko ajan itseni vaikeaksi hänen seurassaan siitä lähtien, en tiennyt mitä sanoisin ja tuntui kuin hän koko ajan kontrolloisi tekemisiään ja sanomisiaan, sillä hänen käytöksensä, olemuksensa oli sellainen, aivan kuin hän ei olisi ollenkaan luonnollinen seurassani, aivan kuin hän pitäisi jotain roolia päällä, kenties hän ei uskaltanut ollakaan oma itsensä, jos häntä jännitti seurassani.
Nyt olen yrittänyt vaan välttää ottamasta nykyisessä tapauksessa asiaa puheeksi, sillä olen vain toivonut, että asia nollaantuisi itsestään ajan kanssa, sillä oletan, että hän ymmärtäisi itsekin asian, sillä jos vuoden hän on jo näyttänyt olevansa kiinnostunut, mutta mitään vastavuoroisia tunteita en ole osoittanut, niin luulisin, että mieskin ymmärtää, että niitä ei ole silloin tulossakaan.
Ja yhdessä vaiheessa luulinkin, että se oli hänelle selvä missä mennään, mutta aina silloin tällöin alan epäillä asiaa, kun hän vaikuttaa saavan jostain jonkinlaisia toivon tuulahduksia. Yritän vain ohittaa hänen tunteen viestityksensä kuin en olisi niitä huomannutkaan ja reagoimatta niihin erityisesti mitenkään. Tosin alan pelätä, että kohta joudun ottamaan häneen etäisyyttä. Sillä en halua hänen olevan onneton seurassani, jos hän ei muuten pääse minusta ylitse niin silloin minun on annettava hänelle tilaa ja helpotettava sitä niin.
Silloin tällöin epäilen hänen olevan mustasukkainen kun vietän aikaani muiden miespuolisten ystävieni kanssa ja minulla on hauskaa, enkä ehkä juuri silloin huomaa häntä koko ajan, tai leikkisästi flirttailen muille, sillä hänelle vältän flirttailemasta vahingossakaan.
Mutta minähän olen vapaa nainen enkä kellekään vastuussa tekemisistäni, mutta silti tunnen välillä pahaa oloa pitäessäni leikkisästi hauskaa miesten kanssa ravintoloissa, kun tiedän hänen näkevän ja luulen nähneeni hänen surusta synkenneet kasvonsa, ja kuitenkin hän on aivan erityisen tärkeä ystävä, sillä leikittelen muiden kanssa flirttaillen, mutta he ovat vain kamuja minulle, mutta hän on minulle läheinen ystävä, ei mikään hyvän päivän tuttu jota moikkailen silloin tällöin, ja hänenkin kanssaan pidämme hauskaa vitsaillen, mutta siitä jää leikkisä flirttailu pois, sillä sitä harrastan pinnallisempien tuttavuuksien kanssa.
Tiedän etten voi elää elämääni aina suojellen häntä näkemästä itseäni muiden miesten seurassa, sillä haluanhan elää omaa elämääni ja löytää itselleni kumppanin, joka ei kuitenkaan koskaan voisi olla hän. Ja vaikka nautinkin sinkkuudestani nyt, niin välillä toivon, että kumpa löytäisin pian jo omani niin hänenkään ei tarttisi elätellä toiveita minun suhteen, kun tietäisi minun olevan varattu, mutta nyt hän saattaa kuvitella että hänellä on mahdollisuuksia niin kauan kun minä olen vapaa. Mutta minun on ajateltava häntäkin vaikken haluakkaan häntä menettää, sillä en halua satuttaa tieten tahtoen tärkeää ystävää, jos ei ole muuta keinoa kuin luopuminen niin teen sen, sillä sekin on ystävyyden teko, se että tekee jotain toisen hyväksi, kerrankin ajattelematta vain omaa etuaan.