Myyntihintojen tilastollinen analyysi

Tulli käyttää tilastollista analyysiä käytettyjen autojen myyntihintojen ja siten verotusarvojen arviontiin. Laskentaa on haluttu mystifioida ja korostaa laskentapalvelun suorittajan liikesalaisuutta. Tilastotiede on kuitenkin hyvin tunnettu oppi, joka on mm. ollut vuosikymmeniä yliopistojen opinto-ohjelmissa.

Ensiksi tarvitaan riittävä määrä havaintoja vastaavien autojen hinnoista. Kun ne ovat olemassa voidaan luoda regressiomalli, joka ennustaa arvioitavan auton hinnan. Yksinkertainen regressiomalli saadaan aikaiseksi jo Microsoft Excelin vakio-ominaisuuksilla.

Puhutaanko siis pyyntihinnoista vai myyntihinnoista? Tilastollinen analyysi soveltuu molempiin, kunhan havaintoja on käytettävissä. On myös mahdollista laskea korrelaatio pyyntihintojen ja myyntihintojen välillä. Automyyjät eivät kuitenkaan halua julkistaa myyntihintoja. Kyse on automyyjien ei GH:n liikesalaisuuden suojaamisesta.

Valitusten suma osoittaa, että laskentamenetelmä tuottaa säännönmukaisesti vääriä tuloksia. Missä siis on vika?

Ensinnäkin havaintoja tuontiautoja vastavien autojen pyynti- ja myyntihinnoista on käytettävissä aivan liian vähän siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaisia autoja on Suomen markkinoilla aivan liian vähän. Mielestäni riittävän luotettavan mallin saisi käyttämällä 50:ä tuoretta havaintoa vastaavista vuosimallin xx automallin xx myyntihinnoista, joissa auton kilometrit ja varusteet ovat samat. Vaaligallupeissa käytetään 1500 havaintoa, jolla saadaan 2% luotettavuusväli.

Tilastollisesta myyntihintojen arvioinnista pitäisi siis luopua ja siirtyä käyttämään todellisia ostokuittien osoittamia hintoja. Sitäkin oikeampi ratkaisu olisi poistaa koko autovero.