Tulli käyttää tilastollista analyysiä käytettyjen autojen myyntihintojen ja siten verotusarvojen arviontiin. Laskentaa on haluttu mystifioida ja korostaa laskentapalvelun suorittajan liikesalaisuutta. Tilastotiede on kuitenkin hyvin tunnettu oppi, joka on mm. ollut vuosikymmeniä yliopistojen opinto-ohjelmissa.
Ensiksi tarvitaan riittävä määrä havaintoja vastaavien autojen hinnoista. Kun ne ovat olemassa voidaan luoda regressiomalli, joka ennustaa arvioitavan auton hinnan. Yksinkertainen regressiomalli saadaan aikaiseksi jo Microsoft Excelin vakio-ominaisuuksilla.
Puhutaanko siis pyyntihinnoista vai myyntihinnoista? Tilastollinen analyysi soveltuu molempiin, kunhan havaintoja on käytettävissä. On myös mahdollista laskea korrelaatio pyyntihintojen ja myyntihintojen välillä. Automyyjät eivät kuitenkaan halua julkistaa myyntihintoja. Kyse on automyyjien ei GH:n liikesalaisuuden suojaamisesta.
Valitusten suma osoittaa, että laskentamenetelmä tuottaa säännönmukaisesti vääriä tuloksia. Missä siis on vika?
Ensinnäkin havaintoja tuontiautoja vastavien autojen pyynti- ja myyntihinnoista on käytettävissä aivan liian vähän siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaisia autoja on Suomen markkinoilla aivan liian vähän. Mielestäni riittävän luotettavan mallin saisi käyttämällä 50:ä tuoretta havaintoa vastaavista vuosimallin xx automallin xx myyntihinnoista, joissa auton kilometrit ja varusteet ovat samat. Vaaligallupeissa käytetään 1500 havaintoa, jolla saadaan 2% luotettavuusväli.
Tilastollisesta myyntihintojen arvioinnista pitäisi siis luopua ja siirtyä käyttämään todellisia ostokuittien osoittamia hintoja. Sitäkin oikeampi ratkaisu olisi poistaa koko autovero.
Ensiksi tarvitaan riittävä määrä havaintoja vastaavien autojen hinnoista. Kun ne ovat olemassa voidaan luoda regressiomalli, joka ennustaa arvioitavan auton hinnan. Yksinkertainen regressiomalli saadaan aikaiseksi jo Microsoft Excelin vakio-ominaisuuksilla.
Puhutaanko siis pyyntihinnoista vai myyntihinnoista? Tilastollinen analyysi soveltuu molempiin, kunhan havaintoja on käytettävissä. On myös mahdollista laskea korrelaatio pyyntihintojen ja myyntihintojen välillä. Automyyjät eivät kuitenkaan halua julkistaa myyntihintoja. Kyse on automyyjien ei GH:n liikesalaisuuden suojaamisesta.
Valitusten suma osoittaa, että laskentamenetelmä tuottaa säännönmukaisesti vääriä tuloksia. Missä siis on vika?
Ensinnäkin havaintoja tuontiautoja vastavien autojen pyynti- ja myyntihinnoista on käytettävissä aivan liian vähän siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaisia autoja on Suomen markkinoilla aivan liian vähän. Mielestäni riittävän luotettavan mallin saisi käyttämällä 50:ä tuoretta havaintoa vastaavista vuosimallin xx automallin xx myyntihinnoista, joissa auton kilometrit ja varusteet ovat samat. Vaaligallupeissa käytetään 1500 havaintoa, jolla saadaan 2% luotettavuusväli.
Tilastollisesta myyntihintojen arvioinnista pitäisi siis luopua ja siirtyä käyttämään todellisia ostokuittien osoittamia hintoja. Sitäkin oikeampi ratkaisu olisi poistaa koko autovero.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilastotieteen uskottavuus on heikko, koska tilastoinnin pohjaksi valitaan usein aivan sattumanvarainen luku. Tilastotiede ei siis ole mikään eksakti tiede vaikka se käyttääkin sovellettua matematiikkaa. Tilastojen ongelma on lisäksi tulkinnassa ja virhemarginaaleissa.
Tilastointi ei täytä aivan huuhaan määritelmää, mutta kaukana se ei ole, kuten käytetyn auton hinnanmääritys osoittaa. Oikeaa tiedettä tilastointi ei kyllä ole.
Automyyjät ja tulli haluaa salata syöttöaineiston, koska se antaisi valittajille bensaa liekkeihin.
Kauppiaat eivät halua kertoa antavansa tavanomaisina alennuksina 20%-40% Tullin 5% sijaan. Toki alennus piilotetaan vaihtohyvitysten taakse, mikä vähintäänkin vaikeuttaa tilastointia.
Alla tehdyt vertailut satunnaislukugeneraattoreihin ovat valitettavasti aika osuvia.
Selvä se. Jos nyt KHO on sitä mieltä, ettei läpinäkyvää ja kummankin osapuolen hyväksyttävää vertailuhintaa ole, tuskin sitä muutenkaan saadaan edes tilastoja nikkaroimalla. Snellin kommentti tullin avuttomuudesta tuntuu olevan "the bottom line". Siispä vaan ostokuitin kanssa valitusta tekemään, "don't take 'no' for an answer". Todellinen markkinahinta yhteismarkkinoilla eli maksamasi hinta esim. Saksassa: eikö se ole markkinahinta? Miksei se olisi?
Esim. 29 % lopullisesta hinnasta muotoutuu, kun ensin tehdään pieni käänteislukuaritmetiikka:
ostohinta / (1-0,29)=ostohinta / 0,71
lopputulos: ostohinta + 41 prosenttia. Sen verran joutuu autoveroa maksamaan, elv on eu-oikeudessa kesken ja varmaan pian laittomaksi havaittu sekin.