Viime kuukausien ja viikkojen aikana olen alkanut tajuta, että meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Ja nyt - vihdoin - olen uskaltanut tehdä päätöksen... lähden pois.
Olen vain niin väsynyt, en jaksaisi enää aloittaa alusta. Olisi niin paljon helpompaa vain päästää tästä elämästä irti, lähteä pois ihan kokonaan. En usko, että elämääni tulee koskaan mitään kaunista, haaveet rakkaudesta ja lapsista kannattaa unohtaa. Miksi jatkaa sisällötöntä, kipeää elämää..?
Olen vain niin väsynyt, en jaksaisi enää aloittaa alusta. Olisi niin paljon helpompaa vain päästää tästä elämästä irti, lähteä pois ihan kokonaan. En usko, että elämääni tulee koskaan mitään kaunista, haaveet rakkaudesta ja lapsista kannattaa unohtaa. Miksi jatkaa sisällötöntä, kipeää elämää..?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei,
Kauneus ja ilo odottaa sinua! Sinun on vaan avauduttava näille asioille ja tehtävä muutama ehkä kipeältäkin tuntuva päätös.
Voisit ottaa yhteyttä vaikka lähimpään terveyskeskuskseen ja kertoa tämän hetkisistä ajatuksistasi.
Rauhallista Joulua Sinulle Ystävä Hyvä!
Kannattaa jatkaa, koska eit voi nähdä tulevaisuuteen, etkä tiedä mitä kaikkea kaunista sinua odottaa. Tuska tulee hellittämään!!! Itseään ei voi kadottaa toisen vuoksi, kukaan ihminen ei ole sen arvoinen.
Minunkin elämäni on heittänyt häränpyllyä, moneen kertaan, ja lupaan Sinulle nyt ja tässä että muutos tulee kuitenkin yllättävänkin nopeassa tahdissa.
Ja aatteles, eihän tosta ole kuin yksi suunta......
---ylöspäin.
Elämä on välillä tällaista. Etköhän sinäkin vielä onnesi tule saamaan.
Itselläni on ollut samanlaisia tuntemuksia... Nyt erosta on kulunut puolitoista viikkoa ja kipu alkaa helpottamaan... Päivä päivältä on parempi olo! Asunnon sain eilen, muutto on muutaman viikon päästä ja saan rakentaa omaa pesääni! En malta odottaa oman elämäni alkamista! Olen varma, että jossain vaiheessa löydän miehen, jonka kanssa saan tehdä perheen, mutta sen aika ei ole vielä, vaikka olisin kovasti halunnutkin. Nyt saan elää itselleni. Kokonaan!
Silloin ollaan heikoilla, jos elämän mielekkyys on kiinni siitä, onko seurustelukaveria vai ei. Silloin voi tulla roikuttua liika toisessa ja suostuttua huonoihinkin suhteisiin. Tuntuu siltä, että ihmiset syösyvät pakonomaisesti uusiin suhteisiin ja yksin elämistä pidetään jonkinlaisena epäelämänä tai välivaiheena. Elämän mielekkyys ja onnellisuus pitäisi pystyä löytämään parisuhdetilanteesta riippumatta (työ, harrastukset, ystävät jne.) ja hyvä parisuhde on sitten se rusina pullassa. Totta kai suhteen päättyminen tuntuu pahalta, mutta itsetuhoiset ajatukset ovat hälytysmerkki. Kannattaa hakea apua, jos alkaa tuntua ihan toivottomalta.
Tietenkin myös perhe! mikäli on elossa. Ja jos ei ole niin tietenkin hyvät muistot perheestä elävät aina.
...tai huonot muistot:0 Kaveripiiri voi jollekin olla perhettäkin tärkeämpi.
Itsekin olen juuri eronnut ja olo on mitä paskin. Välillä ei saa mitään aikaiseksi eikä mikään oikeastaan huvita. Olo on kuin olisi jossain sumussa kokoajan mutta pakko vain uskoa että elämä voittaa ja tulee se kesäkin sieltä! Tsemppii vaan kaikille kohtalotovereille.
Mitäs mies perheestä höläjää. Kipu ei kuulu helpottaa noin vain tai siten on vain täynnä sitä itseään. Mahdoitkohan edes vuotta olla kimpas. Vai uhkailiko vaimoke puukolla vai kävikö aina vieraissa?
Elä ajattele noin. Vaikka mikäpä olen sanomaan. Mulla menee tällä hetkellä tosihuonosti ja yritän muka jatkaa.
Avoero tuli, saa nähdä saanko entisestä "yhteisestä" omaisuudesta mitään. Työpaikka meni. En edes jaksa surkutella. Mut odotan vain ihmettä. Eipä tässä muuta. Kyllä sä vielä onnen löydät.-