Laitanpa tänne mieltäni askarruttaneen asian...
Hyvä ystäväni, voisinpa sanoa jopa Paras Ystäväni, meni toissakesänä naimisiin. Ystävyyttähän ei saa mitata rahassa, mutta liittyy olennaisesti asiaan, joten mainitsen myös materiaalisia summia=(
Matkasin siis sinä kesänä 2x400km hänen polttareihinsa, jotka itsessään maksoivat 70€/hlö. Häihin matkustimme taas sen 2x400km, maksoimme majoituksesta 150€ ja olin luvannut hänelle tietyn häälahjan, jota ei sitten löytynytkään ajoissa, joten annoin lahjakorttina lahjan arvon, 120€. Näistä tulisi yhteensä siis jo 340€ 1600km polttoainekulut, ehkä n.100€?
Viime kesänä oli meidän häiden vuoro: polttareihin ystäväni ei päässyt, koska oli viettämässä omaa hääpäiväänsä (muisti kyllä päivän aikana laitella viestejä ja soitella kuinka ihanaa heillä kahdestaan oli). Toki heille tuli kilometrejä myös sen 800km häiden takia. Häälahjana saimme 69€ arvoisen lahjan, joka ilmeni myöhemmin kun alan liikkeessä näin saman tuotteen. Majoituskuluja heille ei häidemme takia tullut.
Kysynpähän vaan, olenko turhaan katkera ja mieleni pahoittanut asiasta? En ole oikein osannut käydä asiaa läpi ja koen olevani vain katkera ämmä moisen takia! Pitäisikö keskustella asiasta hänen kanssaan?
Asiaa ei yhtään helpota se, että ensin hän kysyi minua kaasoksi, mutta sitten jotenkin kummasti hänen oma siskonsa olikin kaasona ja järkkäsi polttarit ja kaikki. Itse en valinnut omiin häihini kaasoa ja kun hän ihmetteli asiaa, sanoin vain etten koe että kukaan ystävistäni olisi NIIN läheinen ja tärkeä, että hänelle tehtävän soisin.
Näin jälkeenpäin harmittaa, että laitoimme heille niin arvokkaan lahjakortin. Puoletkin vähemmän olisi riittänyt, näköjään...
Hyvä ystäväni, voisinpa sanoa jopa Paras Ystäväni, meni toissakesänä naimisiin. Ystävyyttähän ei saa mitata rahassa, mutta liittyy olennaisesti asiaan, joten mainitsen myös materiaalisia summia=(
Matkasin siis sinä kesänä 2x400km hänen polttareihinsa, jotka itsessään maksoivat 70€/hlö. Häihin matkustimme taas sen 2x400km, maksoimme majoituksesta 150€ ja olin luvannut hänelle tietyn häälahjan, jota ei sitten löytynytkään ajoissa, joten annoin lahjakorttina lahjan arvon, 120€. Näistä tulisi yhteensä siis jo 340€ 1600km polttoainekulut, ehkä n.100€?
Viime kesänä oli meidän häiden vuoro: polttareihin ystäväni ei päässyt, koska oli viettämässä omaa hääpäiväänsä (muisti kyllä päivän aikana laitella viestejä ja soitella kuinka ihanaa heillä kahdestaan oli). Toki heille tuli kilometrejä myös sen 800km häiden takia. Häälahjana saimme 69€ arvoisen lahjan, joka ilmeni myöhemmin kun alan liikkeessä näin saman tuotteen. Majoituskuluja heille ei häidemme takia tullut.
Kysynpähän vaan, olenko turhaan katkera ja mieleni pahoittanut asiasta? En ole oikein osannut käydä asiaa läpi ja koen olevani vain katkera ämmä moisen takia! Pitäisikö keskustella asiasta hänen kanssaan?
Asiaa ei yhtään helpota se, että ensin hän kysyi minua kaasoksi, mutta sitten jotenkin kummasti hänen oma siskonsa olikin kaasona ja järkkäsi polttarit ja kaikki. Itse en valinnut omiin häihini kaasoa ja kun hän ihmetteli asiaa, sanoin vain etten koe että kukaan ystävistäni olisi NIIN läheinen ja tärkeä, että hänelle tehtävän soisin.
Näin jälkeenpäin harmittaa, että laitoimme heille niin arvokkaan lahjakortin. Puoletkin vähemmän olisi riittänyt, näköjään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
..jutella tämän ns ystäväsi kanssa ja kertoa mistä olet mielesi pahoittanut. Juttuhan on niin, että toiset eivät ajattele lahjoja antaessaan niiden arvoa vaan niiden merkitystä. Ehkä luulet olevasi parempi ihminen koska annoit kalliimman lahjan, mutta uskoisin että tämä sinun "ystäväsi" on siinä suhteessa parempi ihminen, että hän ajatteli antaa sinulle halvemman häälahjan, koska luotti, että sillä ei sinulle niin suurta merkitystä ole, ainakaan rahallisesti.
Mene hiukan itseesi ja mieti mikä sinulle on tärkeää, aito ystävyys-suhde vai kallis kulissi?
polttarit? Niihin järjestetty ja uhrattu aika ja kulut? Mielelläni niihin osallistuin, mutta kuluihin en voinut vaikuttaa ja ainoana pitkämatkalaisena en kehdannut matkoistakaan kitistä.
En minäkään heille niin kallista lahjaa olisi antanut, mutta lahjatoivetta kysyessäni hän esitti toiveen ja sovittiin että hankimme sen, eikä hän sitä lahjatoivetta enää muille esitä. Ja kun itse tuotetta ei saatu, en todellakaan kehdannut enää antaa lahjan arvoa pienempää summaa.
En koskaan kysele lahjatoiveita vaan annan lahjan, jonka parhaaksi näen. Yleensä annan uniikkikappaleita, joita muut eivät voi saada, eli harvinaisuuksia.
Ei lahjojen pidä olla samanhintaisia. Se on ihan tyhmää ajattelua. Minä annoin työttömälle ystävälle häälahjaksi reilusti rahaa, koska tiesin, että se menee tarpeeseen, vaikken itsekään mikään kovin varakas ole. Häneltä sain kynttiläjalan, joka maksaa noin 8-10 euroa ja pidin hänen tulotasoonsa nähden sitä kalliina ja olin jo etukäteen sanonut hänelle ja kaikille muillekin että kaunein lahja, jonka voitte antaa, on tulla juhlimaan kanssamme. Materiaa tai rahaa emme halua. Tietysti ihmiset toivat pieniä lahjoja kiellosta huolimatta mutta ei mitään järin kallista, onneksi. Tärkeintä että he tulivat juhlimaan mukaan.
Olen tuon edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä mitä hän kirjoitti että jos toi asia painaa sinun mieltä, niin juttele siitä, mutta minusta siitä ei pitäisi olla mitään puhumista koska ei mitään sääntöä ole että lahjat pitää olla saman hintaisia.
Itsekin maksoin kerran eräälle kaverille polttarit. Minulle ei järjestetty polttareita ollenkaan, eli halukkaita ei löytynyt ja sanoinkin kaikille, ettei pakko ole järjestää ja enkä edes niistä niin välitäkään. Aavistelin vain ettei ketään edes kiinostanut niitten järjestäminen ja asia oli sillä selvä. Pidettiin kivat häät ja tärkeintä että ihmiset tulivat mukaan juhlimaan.
Kyllä minä ymmärrän, että sinua harmittaa. Se on inhimillistä. Mielestäni siitä ei kuitenkaan kannata puhua mitään. Se olisi sinulle kiusallista ja jännittäisit vaan asiaa etukäteen. Välit saattaisivat myös mennä poikki, jota tuskin kuitenkaan haluat.
Siitä kaasojutusta on turha mieltään pahoittaa. Ehkä ystäväsi ajatteli, että siskon oli helpompi järjestää polttarit, kun ilm. asui lähellä. Ehkä sisko myös tuppautui tehtävään.
Muista kuitenkin tulevaisuudessa, ettet todellakaan kysy lahjatoivetta ja ostat vain senverran, kuin itse katsot sopivaksi. Kun nyt tiedät ystäväsi ostohalun, kannattaa asia huomioida, ettei sitten harmita jälkeenpäin.
Minulla esim. on samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa ostelemme suunnilleen samanarvoisia lahjoja.
Sitten on huonommassa taloudellisessa asemassa olevia, joille olen suoraan sanonut vuosikaudet, etten halua heidän tuovan minulle yhtään mitään, vaikka itse aina mennessäni jotain vienkin. Päasia on, kun tulevat itse.
Kaikki eivät edes tule, mutta lähettelen silti lahjoja esim. jouluna, koska se tuottaa molemminpuolista iloa.
Jossain vaiheessa voi tulla ajankohtaiseksi esim. ristiäiset ja kummien valinta puolin ja toisin. Harkitse silloin mikä on todellinen suhteesi ystävääsi. Pitkä välimatka saattaa vieraannuttaa, eikä ystävyyttä jaksa ylläpitää niin läheisesti kuin ennen, jolloin kumminaolokin saattaa aiheuttaa kitkaa.
Tällä hetkellä kuitenkin unohda tällaiset asiat ja vietä joulua rauhallisin mielin.
Hei kuule, luepa nyt tuo oma viestisi uudelleen. Eihän tuossa ole päätä eikä häntää! Ei ystävyys ole laskelmointia ja sen vahtaamista, saako toiselta yhtä paljon kuin on itse antanut - oli sitten kyse ajasta, palveluksista, haleista tai mitä ikinä. Kaikkein vähiten rahasta! Sun ystävyyskäsityksessä on kyllä nyt jotain pahasti pielessä. Anteeksi vaan, mutta jos sulla ei ole yhtään niin läheistä ystävää, ketä olisi tehnyt mieli pyytää kaasoksi, niin siihen taitaa olla syynsä.
Ystävyys ei ole laskelmointia. Se on pyyteetöntä.