Virpi Hämeen-Anttila sanoi: "- Jos on syytä luulla, että toinen kertomisen jälkeen loukkaantuu syvästi eikä voi enää luottaa, ei kannata kertoa satunnaisesta lankeemuksesta."
Paremminkin pitää kertoa, koska jos et ole luotettava niin toisella ei ole syytäkään luottaa sinuun. Mutta onhan se niinkin että jos on valmis pettämään niin mitä valehtelu on siinä rinnalla.
Paremminkin pitää kertoa, koska jos et ole luotettava niin toisella ei ole syytäkään luottaa sinuun. Mutta onhan se niinkin että jos on valmis pettämään niin mitä valehtelu on siinä rinnalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, sillä ei ole mitään väliä mitä petetty parisuhteeltaan haluaa. Koska pettäjä haluaa olla parisuhteessa, niin silloin koetaan oikeudekseen olla kertomatta. Mitä sen nyt väliä vaikka toinen ei haluaisi olla parisuhteessa jos tietäisi totuuden. Tämä on sitä pettäjän parisuhteen suojelemista ja petetyn huomioimista. Totuushan se epäluottamuksen aiheuttaa, ei suinkaan pettäminen.:(
Tältä palstalta saa lukea niin uskomattoman todellisuudelle vieraita pikkulasten raapustuksia, että pistää huvittamaan.
Jos todellisuus toimisi teidän mustavalkoisella logiikallanne, niin mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi ja oikeus voittaisi aina. Voisi elää pumpulissa ja välttyä kaikilta vastoinkäymisiltä. Kuinka kätevää! Mutta minullapa on teille uutinen: maailma ei toimi niin, sori!
Vain henkisesti kehittymättömän ihmisen ajatukset lähtevät "sitä saa, mitä tilaa" pohjalta. Onneksi te ette koskaan tee itse virheitä (tai ette ainakaan huomaa sitä, koska itseymmärryksenne on vajavainen).
Virpi Hämeen-Anttilan kommentit parisuhdetestissä ja Nyt-liitteessä olivat harvinaisen kypsän ihmisen puhetta.
Noh, onneksi et itse eroa mitenkään muiden lapsellisista teksteistä; yhtä tuomitseva sinäkin olet. Jotkut hairahtavat,kertovat asiasta puolisolleen ja parantavat tapansa. Jotkut hairahtavat jatkuvasti ja kokevat olevansa suojelevia kun eivät kerro puolisolleen, miksei yksinkertaisesti voi oppia virheistään? Virheitä tekee jokainen, mutta minusta on aivan yhtä lapsellista jatkaa touhua loputtomiin ja pitää sitä jonain elämänviisauden keräämisenä ja itseään uhrautuvana ja rakastavana puolisona vain koska ei kerro asiasta. Se on se helppo tie, ajatella puolisoa silloin kun siitä on hyötyä itselle ja jatkaa hairahtumisiaan.
Noh, turha tästä on vänkätä sillä motiivisi kirjoittaa noin ovat aika selvät. Eikös tuota "tehän olette täydellisiä ja virheettömiä" syyllistämistä aika moni pettäjä harrasta kun ovat kiinni jääneet, itsepuolustuskeino. Tiedoksesi, että kukaan ei ole täydellinen, mutta aina parempaan voi pyrkiä. Käsitellä rehellisesti ne virheensä ja OPPIA niistä.
Muija oli pikkujouluissa ja ei tullut pilkun jäkeen kotiin vaan jatkoi dokaamista rautatie torilla kahden miehen seurassa.
Sain puhelun puoli seitsemän aikoihin aamulla. Jossa
hän sanoi että on ihan kunnossa. En nukkunut yöllä 1.30 jälkeen silmän räpäystäkään, koska en tiennyt missä hän on ja onko hänelle sattunut jotain. Mulle tuli pelko tunteita siitä, että hänet on raiskattu tai pahoipidelty tai, että hän on muuten vaan loukkaantunut.
Hän sanoi ettei mitään ole tapahtunut, mutta myönsi, että nuo miehet eivät kunniottaneet meidän suhdetta vaan kokoajan koittivat päästä pöksyihin.
Kuulin puhelun aikana taustalta ku toinen jätkistä ehdotti jatkoja jossain.
Jos minulla ei olisi ollut työpäivää niin olisi mennyt hesaan ja sotkenut ne äijät syvälle suohon.
En tiedä mitä ajatella luotanko hänen sanaansa vai
mitä pitäis tehdä. Tiedän ainakin että tällä hetkellä olen aivan romuna henkisesti.
Sen tiedän että rakastan häntä todella paljon.
Ihmeellistä, jos ei jatkoillakaan voi käydä ilman, että kumppani alkaa mustasukkaiseksi.
En näe tuossa mitään kummallista. Tuskin kumppanisi olisi maininnut mitään "pöksyihin yrittämisestä", jos oikeasti olisi pettänyt. Kyllä silloin koko aihetta pikemminkin vältellään.
Olen kanssasi ikävä kyllä samaa mieltä. Minulla ja aviomiehelläni on 1,5-kuukautinen ihana vauva. Mies käy työssä ja minä hoidan pienokaistamme kotona. Tämä on ihanaa, mutta myöskin raskasta aikaa.
Jos aviomieheni sattuisi hairahtamaan ja pettämään pikkujouluissa, niin en missään tapauksessa haluaisi sitä häneltä kuulla. Vielä vähemmän ilostuisin, jos joku epävirallinen tietotoimisto tulisi minulle mökeltämään mieheni tekemisistä.
Jos mieheni on kotona rakastava, vastuuntuntoinen, seksikäs, ystävällinen ja kunnioittava, niin se riittää minulle. Jos hänestä ihmeen kaupalla riittäisi vielä toisellekin naiselle, niin olkoon sitten tapahtuneesta onnellinen ja pitäköön suunsa kiinni. Täältä ei tarvitse synninpäästöä hakea!
ettet ole ainoa vaimo? Se on oikein hyvä, jos olette sopineet noista asioista, niin miehesi tietää miten menetellä jos sattuu hairahtumaan. Mutta ymmärrä myös se, että moni muu tästä teidän sopimuksesta ei satu tietämään. Ajatteles jos vaikka sisaresi olisi todistamassa sitä, että miehesi petti. Hänelle tulee aivan kamala olo SINUN vuoksesi. Hän miettii mitä pitäisi tehdä, jotkut ovat nimittäin suuttuneet siitäkin jos lähipiiri ei ole hänelle kertonut, että häntä petetään. Olisiko hän kamala ja epälojaali sinua kohtaan jos ei kertoisi miehesi pettämisestä. Niin, tähänkin voisi joku todeta että se on heidän asiansa. Niin onkin, mutta se on todella vaikeaa katsoa vierestä kun rakasta lähimmäistä petetään. Kertomalla jättämisestä joku voi tuntea itsensä rikoskumppaniksi ja todellakaan ei tiedä, että vaimo ei halua kuulla pettämisestä. Ei siinä ole pahantahtoisuus lähtökohtana tai syytä suuttua.
Samalla tavalla se puolisokin voi hairahduksestaan kertoa, jos EI TIEDÄ että ei saa kertoa. Siksi onkin hyvä, että tuollaiset asiat kerrotaan puolisolle. Sitä ei vaan koskaan voi kuitenkaan tietää kuinka moni muukin asiasta tietää ja mikä on heidän käsityksensä pettämisasioista: kertoako totuudenmukaisesti vai säästää toista.
Onneksi itse en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen. Toivottavasti nämä pettäjät, joiden puoliso ei tahdo asiasta tietää osaavat pitää asian todella hyvin salassa eikä saattaa asiaa muiden tietoon, joille se petetty on läheinen.