niin kuin ennen??
Olen kyllästynyt ihmisten kysymyksiin siitä miksi menimme mieheni kanssa naimisiin!!! Eikö sen pitäisi olla selvää ????
Me rakastamme toisiamme ja halusimme sitoutua toisiimme. Tämä ei kuulemma riitä.... kun rakastaa voi ilman liittojakin ja yhtä sitoutunut voi olla avoliitossakin...
Olenko ainut tässä maailmassa joka vielä arvostaa avioliittoa tai oikeasti pitää sitä romanttisempana ja sitovampana rakkauden osoituksena kuin avoliittoa???
Kyseenalaistetaanko kenenkään muun liittoja vai vaan minun avioliittoani??
Olen kyllästynyt ihmisten kysymyksiin siitä miksi menimme mieheni kanssa naimisiin!!! Eikö sen pitäisi olla selvää ????
Me rakastamme toisiamme ja halusimme sitoutua toisiimme. Tämä ei kuulemma riitä.... kun rakastaa voi ilman liittojakin ja yhtä sitoutunut voi olla avoliitossakin...
Olenko ainut tässä maailmassa joka vielä arvostaa avioliittoa tai oikeasti pitää sitä romanttisempana ja sitovampana rakkauden osoituksena kuin avoliittoa???
Kyseenalaistetaanko kenenkään muun liittoja vai vaan minun avioliittoani??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä joskus vuosikymmeniäkin sitten useampi ihminen olisi valinnut avoliiton, jos se olisi ollut tavallista eikä herättänyt paheksuntaa. Ja nykyään kun aviottomat lapsetkaan ei ole kauhistus niin ei tarvitse mennä lapsenkaan takia välttämättä naimisiin. Naisetkin ovat itsenäisempiä ja eivät ole enää niin taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Ehkä aikaisemminkaan ei menty naimisiin pelkästään rakkaudesta. Eikä se nykyäänkään niin selvää ole miksi jotkut menee naimisiin, syitä varmasti on monia. Kaikki ei mene samoista syistä.
Ja avioerotilastot kyllä nakertavat avioliiton sitovuutta. Itsekin olen vielä enemmän avioliiton kannalla, mutta en kyllä usko että avioliitto välttämättä sitoo sen enempää kuin avoliitto. Ehkä hiukan ja ainakin alkuvuosina, koska avioero pidetään vielä isompana epäonnistumisena. Ja tuntuu nolommalta, jos on ollut viisi kertaa naimisissa, kun että olisi ollut saman verran avoliittoja? Ja vaikka avioliittoja solmitaan myös hätäisesti niin useat kyllä vielä silti harkitsevat avioliittoa pidempään kuin avoliittoa. Joka ehkä olisi merkki siitä, että avioliittoa pidetään yhä isompana sitoumuksena? Mutta koska avioeroja kuitenkin on niin paljon ja eräs tuttunikin oli vain 6 kk naimisissa, kun jo laittoi eropaperit vireille niin ei sitä avioliittoa enää niin ihmeellisenä pidä. Itse arvostan enemmän muita asioita parisuhteessa. Ja toisaalta onko se niin hienoa olla yhdessä vain sen takia, kun on menty naimisiin ja luvattu olla yhdessä. Ja ehkä pidetään kulisseja yllä vuosikausia. Vaikka onhan sekin mahdollista, että avoliittokin on kulissia. Esim. lasten takia ei erota.
Itse en kyllä kenenkään avioliittoa tai avoliittoa ihmettele ja kysele, jokainen valitsee itselleen sopivan vaihtoehdon. Enkä huomaa kyllä mitään eroa avio- ja avopareissa, en erottaisi kuka on naimisissa ja kuka ei, jos en tietäisi. Enkä kaikista tutuista ihmisistä edes tiedä. Ja vielä kyllä löytyy niitäkin ihmisiä, jotka ihmettelee avoliittoja ja miksi joku ei mene naimisiin.
Jos joku kysyisi miksi kannattaa mennä naimisiin taitaisin mainita vaan lesken eläkkeen ja avoparien ison perintöveron välttämisen. Avoparitkin tietysti pettää, mutta kun näkee aviossa olevia naisia ja miehiä pettävän puolisoaan esim. pikkujouluissa niin kyllä siinä romantiikka karisee. Ei se pelkkä avioliitto onnea tuo… Että eletään onnellisena elämän loppuun saakka. Ja omien vanhempienikaan avioliitto ei ole oikein hyvä esimerkki.
Mulla myös vaikuttaa se, että kun on tullut oltua jo niin kauan avoliitossa niin avioliitto ei vaan tunnu enää niin tärkeältä.
Avioliitto ei eroa paljoa avoliitosta. Jos vaihtoehtoja olisi vain kaksi, seurustelu (ilman yhdessä asumista) ja avioliitto niin valitsisin ehdottomasti avioliiton.
Olen viime aikoina pohtinut esittämääsi kysymystäsi, kun hopeahääpäiväni lähestyy. Monet varmaan ihmeetelivät aikoinani avioitumistamme, jopa silloinen paras tyttökaverini, mutta tässä sitä ollaan - yhä onnellisesti naimissa. Olen niin onnettoman vanhanaikainen, että uskon aina rakkauden voittavan kaiken.Pettäminen ei ole tullut pahemmin edes mieleen, kunnioitan siinä suhteessa puolisoani ja toivon että hänkin minua. Jos pitäisi valita uudelleen avoliiton tai avioliiton väliltä, valitisisin yhä avioliiton. Ja vaikka se vaatii sitä sitoutumista, niin moni muukin asia elämässä vaatii samaa.
portto-kirkon huoraliitto ei ole kristillinen avioliitto
ja se on mielestäni todella harmi. Samaa kyselyä ja epäluuloja minäkin kohtasin, kun ilmoitin ystäville ja sukulaisille että olemme menossa naimisiin. Välillä ärsytti nämä "Miksi ihmeessä?" ja "ootko paksuna" -kysymykset sen verran että teki mieli humauttaa. Kaikki tuntuvat unohtaneen, että vielä vähän aikaa sitten ajateltiin että totta kai ensin mennään naimisiin ja sitten perustetaan perhe. Nykyään se on toisin päin. Ensin otetaan yhteinen asuntolaina, autolaina, tehdään lapset, sitten kihloihin ja ehkä (jos sattuu huvittamaan)naimisiin.
niin kuin minun elämästäni suoraan!
mentiin miehen kanssa 2,5 vuotta sitten naimisiin( ja vielä nuorena kaiken lisäksi) ja emme edes asuneet yhdessä ennen sitä. olen vanhanaikainen ja halusin avioliiton konkreettisesti muuttavan jotain :)
samaa kyseltiin... ookko raskaana? ja miks sit nyt? olisitte nyt hetken edes asunu yhdessä ni tiiätte sit tuutteko toimeen... aaaggh :(
ärsyttävää...
nyt sit koko ajan on joku povaamassa että koska erotaan vaikka ollaan vielä miljoona kertaa onnellisempia nyt kuin pari vuotta sitten!
en ymmärrä mitä iloa on hankkia asunnot ja lapset ja sitten 10 vuoden päästä mennä naimisiin??? jos se ei kerta mitään muuta (niin kuin avoliittolaiset väittävät) niin miksi monet sitten kuitenkin monen vuoden yhdessäolon jälkeen menevät naimisiin????? jos tähän osaa joku vastata niin saa papukaija merkin :)
Minäkin ajattelen vähän vanhanaikaisesti ja uskon, että avioliitto ja sille perustuva yhteisen elämän, perheen ja omaisuuden rakentaminen on kuitenkin sitovampaa - ja varmempaa - kuin avoliitossa, vaikka ihmiset tänä päivänä uskottelevatkin jotain muuta. Ja tuohan se myös paremman turvan, jos vaikka toinen sattuu kuolemaan. Ei tarvi sitten sukulaisten kanssa tapella, että tää on mun ja tuo sen... kuten vasta kuolleen ystäväni tapauksessa olen nähnyt käyvän. Vaikka eiväthän nämä omaisuusasiat todellakaan ole niitä tärkeimpiä syitä, minkä takia naimisiin mennään...
Mekin menimme naimisiin hyvin, hyvin nuorena, ja niinpä sain minäkin niitä vauvanodotuskyselyjä tuhka tiheään sekä ystäviltä että sukulaisilta. Vähän tökeröä, mutta sellaisia kai me ihmiset olemme, ajattelemattomia. Ja sitten perään rupesivat veikkailemaan, että "milloin ne eroavat"... mutta kohta on kaksi vuosikymmentä yhdessä oltu :) Valitsisin vieläkin avioliiton, jos saisin valita uudelleen. Niin monet vaikeudet on matkan varrella koettu, että näen että juuri avioliiton sitovuuden takia niistä ollaan selvitty. Avoliitosta olisi ehkä ollut niin helppo lähteä kävelemään.. ja se olisi ollut suuri virhe.
Kerran avioliitossa olleena ihmettelen vieläkin, että miksi ihmeessä oikeastaan aikanaan tuli mentyä naimisiin. Ilmeisesti ex-vaimoni tärkein syy oli saada hankitua lapsi ennen kuin se oli myöhäistä.
Mitään sellaista perinteistä kunnon "rakkaussuhdetta" ei näin jälkikäteen ajatellen edes ollut. Ainoana positiivisena asiana siitä ajasta on jäänyt se, että lapset syntyivät. Ei mitään muuta.
Avioero oli täyttä helvettiä ja se paljasti minulle ex-vaimoni oikean olemuksen. Toista kertaa en naimisiin mene. Se on varmaa.
Oma näkemykseni on, että avioliittoa ennen pitäisi elää kimpassa useamman vuoden ajan avoliitossa. Se opettaa toisesta ihmisestä enemmän ennen kuin avioliittoa alkaa edes harkitsemaan.
Tietysti ne parit jotka tutustuvat jo suht nuorena
ovat paremmassa tilanteessa kun kolmekymppisenä tutustuneet. Heillä on enemmän aikaa tutustua kumppaniinsa kuin muilla.
Siinä hyvä syy välttää avioliittoa.
Itse ajattelen olevani vanhanaikainen koska kannatan avioliittoa. Ajattelen avioliiton kestävän loppuelämän. En silti ole avoliittoja vastaan, koska ajattelen sitä ns. kokeiluvaiheena tulevaa avioliittoa varten. Mielestäni toisen tapoja ei opi eri osoitteissa asumalla tuntemaan samoin kuin yhteisessä asunnossa. Ajattelen myös että avioeroa voi välttää kun ei tee liian hätiköityjä päätöksiä, eli asumalla avoliitossa ja menemällä naimisiin mikäli asiasta on varma. Koen tämän parempana vaihtoehtona mitä liian hätäisesti solmitut avioliitot ja ero muutaman vuoden kuluttua.
"Miksei Avioliittoa suosita enää"
No sen takia kun susipareilu on "muotia" ja perinteet, arvot ja romantiikka on heitetty romukoppaan!!!
* kaikki ei halua pentuja
* nykyihmisillä ei ole aikaa liitolle (ystävyys riittää)
* tuet putoaa jos asuu saman katon alla
* on mukava vierailla toisessa osoitteessa
* ei haluta perintöriitaa mahdollisessa erossa
tässä muutama syy järkipohjalta