Olin 14 kun tavattiin ja täytin 30 kun syyskuussa muutin pois kotoa.Viimeinen kuukausi oli molemmille ollut jo tukahduttavaa,riitaisaa.Olimme aina rakastaneet tulisesti ja täysille,joku vaan tuli.Erotessa puhuimme asiat haki,haukataan happea,katsotaan,ei mitään lopullista vielä.Erosta huolimatta vietimme aikaa yhdessä ja muiden oli vaikea käsittää miksi asuimme erillään,ei ollut muita.Meni paremmin kuin koskaan.Rakkautta riitti.Yhtäkkiä yllättäin mieheni ihastui pari viikkoa sitten,vei jalat alta molemmilta.Olen ottanut tilanteen näennäisen rauhallisesti.miettinyt onko hänen suhde keino irrottautua minusta,kun muuten se ei onnistunut?
Kuten hän kuvaa"olo on kuin teinipojalla."Onko tämä ylimenosuhde,voiko 16vuoden jälkeen vain aloittaa uuden suhteen,ilman että edellinen on päättynyt.Hän myöntää että tunteita on minuun,mutta miksi?Haluaako hän saada oloni paremmaksi.Hän halaa nähdessä ja suukonkin antaa,miksi?Avioeropapereita ei ole haluttu kumpikaan vielä,milloin on sen aika?Lasten huoltajuus on auki,euroakaan en ole saanut.Miksi lapsista maksaminen on vastenmielistä,hän tienaa enemmän kuin minä?Riidellä en halua.Hän tapaa lapsiaan säännöllisesti,myös uudelle esitellyt.
Vietämme jouluaaton yhdessä ja sovitulle matkalle lähdemme tammikuussa perheenä,onko se järkevää?
Olemme puheyhteydessä joka päivä,liki näemmekin.
Oisiko nyt vaan aikani luovuttaa ja uskoa etä näin kävi.Jatkaa elämää ja pitää välimatkaa.Välejä en halua rikkoa,mutta rikon itseni.
Kuten hän kuvaa"olo on kuin teinipojalla."Onko tämä ylimenosuhde,voiko 16vuoden jälkeen vain aloittaa uuden suhteen,ilman että edellinen on päättynyt.Hän myöntää että tunteita on minuun,mutta miksi?Haluaako hän saada oloni paremmaksi.Hän halaa nähdessä ja suukonkin antaa,miksi?Avioeropapereita ei ole haluttu kumpikaan vielä,milloin on sen aika?Lasten huoltajuus on auki,euroakaan en ole saanut.Miksi lapsista maksaminen on vastenmielistä,hän tienaa enemmän kuin minä?Riidellä en halua.Hän tapaa lapsiaan säännöllisesti,myös uudelle esitellyt.
Vietämme jouluaaton yhdessä ja sovitulle matkalle lähdemme tammikuussa perheenä,onko se järkevää?
Olemme puheyhteydessä joka päivä,liki näemmekin.
Oisiko nyt vaan aikani luovuttaa ja uskoa etä näin kävi.Jatkaa elämää ja pitää välimatkaa.Välejä en halua rikkoa,mutta rikon itseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Selostuksestasi voisi päätellä miehesi olevan varsin keskenkasvuisen...
Hänellä on siis parhaillaan kaksi naista, joiden suhteen ei oikein tiedä miten menetellä..vai? Onhan se ehkä mukava tilanne miehelle, jos naiset ovat suostuvaisia, mutta sittenkin..
Tämähän on tietenkin selvää, että sinun on saatava selvyys mitä miehesi haluaa. Jos olet suostuvainen jatkamaan hänen kanssaan, hänen selvittäessä tunteitaan on se tietenkin hienoa, mutta miten on oman itsetuntosi laita? Et luultavasti katsele kauaa hänen päättämättömyyttään? Tai ehkä katseletkin, jos ajattelet että et yksin pärjäisi. Itseasiassa olen kyllä miehenä sitä mieltä, että toinen puolisoista ei voi seurustella yhtä aikaa kolmannen kanssa ja olla samalla ikään kuin avioliitossa. Sellainen on nöyryyttävää, eikä siihen ole syytä suostua.
Ei tuollainen tilanne ole hyväksi sinulle, satutat vain lisää itseäsi. Tuskin miehesikään hyväksyisi, että tapailisit toista mutta silti olisit hänen kanssaan tai yrittäisit korjata suhdettanne. Kyllä siihen korjaamiseen tarvitaan kaksi ilman kolmatta pyörää. Minusta tuntuu, että tuo voi olla hänen tapansa repäistä irti, mutta voit olla myös varma, että hän saattaa myöhemmin katua, kun arki astuu uuteen suhteeseen.
Sinuna minä pyytäisin valitsemaan. Joko tuo toinen nainen tai sinä. Itseasiassa hänen käyttäytymisensä kuulostaa äärettömän itsekkäältä. Miksi sinun pitäisi sivusta seurata hänen suhdeseikkailujaan? Voin vain muistella miltä se tuntuu (been there). Oman mielenterveyden takia sille kannattaa laittaa stoppi.
Ja miksi ihmeessä niitä lapsia pitää tälle uudelle heti näytellä? Vähemmästäkin lapset hätääntyvät. Minusta lapset tuodaan uuteen suhteeseen vasta kun ollaan varmoja että se kestää. Tämä on minusta useita kuukausia...
Kun tilanne ratkeaa ja jos ja kun eroatte, niin menkää tekemään heti huoltajuussopimus, jotta saat elatusapua lapsille. Ei sinun kuulu heitä yksin elättää, kun miehesi liihottelee muualla. Minusta hänen kuuluisi nytkin osallistua, jos ette asu yhdessä. Hoida tämä asia kuntoon, sillä se harmittaa sinua myöhemmin, jos olet ollut liian kiltti ja ymmärtäväinen.
Tsemppiä!
Minä kestin puolisen vuotta miehen päättämättömyyttä. Se OLI nöyryyttävää, elämäni noyrryytävin aika, kun 17 vuoden avioliiton jälkeen mies on ensin pettänyt vuoden ja sen paljastuttua ei lopeta suhdetta, vaan elää kanssani kuin voisi todella jatkaa kotileikkiä minun kanssani ja seurustella vapaasti toisen kanssa. Kai minä tästä nöyryytyksestä toivun joskus. Ja tämä vielä päättyi niin, että minä olen tässä syyllinen, kun jätin eropaperit ja vaadin lopulta miestä etsimään oman asunnon.