Olen miettinyt, miten kumppanin satunnainen vieraissa käynti voi niin pahasti kolauttaa ihmisten itsetuntoa? Faktahan on, että ihmiset ovat edelleen seksuaalisia olentoja, vaikka kuinka oltaisiin parisuhteessa. Terve ihminen myös ihastuu silloin tällöin, oli varattu tai ei.
Intohimolla on tapana väljähtää pitkässä parisuhteessa, joten olisi hyvin outoa, jos kumppanini ei koskaan fantasioisi toisista tai joissain tilanteissa käväisisi myös vieraissa. Ei se silti tarkoita, että olisin sen huonompi. Eräässä Woody Allenin leffassa todetaan hyvin osuvasti kutakuinkin: "Show me a really good-looking woman, and I'll show you a man who's tired of fucking her."
Koska parisuhteen ulkopuolisista seksisuhteista on kulttuurissamme tehty kielletty hedelmä, vieraissa käynnin houkutus kasvaa entisestään. Mustasukkainen vahtaaminen lisää luultavasti "menohaluja" myös, joten omassa suhteessani pyrin antamaan toiselle vastuun omista tekemisistään. Onhan kyseessä aikuinen ihminen, jonka tunnen kaiken lisäksi sen verran hyvin, että pystyn luottamaan hänen arvostelukykyynsä - ja ihmiselämään kuuluu myös se, että tehdään virheitä.
Mikä pettämisen pahin seuraus on? Suhteen katkeaminen? Sillehän ei voi mitään; se on riski, joka parisuhteeseen alettaessa täytyy hyväksyä. Sukupuolitaudit? No, toivottavasti kumppanini muistaa kondomin, mikäli "eksyy" vieraisiin.
Parempi satunnainen vieraissa käyntikin kuin "sarjallinen monogamia", joka tuntuu olevan kovin yleistä nykypäivänä. Eli ollaan kyllä yksiavioisia, mutta kumppani menee vaihtoon heti, kun intohimo väljähtää ja ihastutaan johonkin toiseen. Onko "sarjallinen monogamia" moraalisesti sen ylevämpi tapa toimia kuin sitoutuminen pitkään parisuhteeseen, jossa ihastumiset ja vieraissa käynnit eivät johda suhteen katkaisemiseen, vaan parhaassa tapauksessa jopa kirkastavat parisuhteen merkitykstä ja lujittavat sitä pitkällä aikavälillä? Mielestäni ei.
Ihmisillä tuntuu olevan hirvittävän konservatiivinen - etten sanoisi jopa viktoriaaninen - käsitys parisuhteesta. Mihin on kadonnut 60-lukulainen ihmisen valinnanvapautta korostanut ihanne? Tuntuu hassulta, että oma pullamössösukupolveni vaikuttaa konservatiivisemmalta näissä asioissa kuin "rakkauden vallankumouksen" kokeneet suuret ikäluokat. 80-luvulla alkunsa saaneelle uuskonservatismille ei näy loppua.
Intohimolla on tapana väljähtää pitkässä parisuhteessa, joten olisi hyvin outoa, jos kumppanini ei koskaan fantasioisi toisista tai joissain tilanteissa käväisisi myös vieraissa. Ei se silti tarkoita, että olisin sen huonompi. Eräässä Woody Allenin leffassa todetaan hyvin osuvasti kutakuinkin: "Show me a really good-looking woman, and I'll show you a man who's tired of fucking her."
Koska parisuhteen ulkopuolisista seksisuhteista on kulttuurissamme tehty kielletty hedelmä, vieraissa käynnin houkutus kasvaa entisestään. Mustasukkainen vahtaaminen lisää luultavasti "menohaluja" myös, joten omassa suhteessani pyrin antamaan toiselle vastuun omista tekemisistään. Onhan kyseessä aikuinen ihminen, jonka tunnen kaiken lisäksi sen verran hyvin, että pystyn luottamaan hänen arvostelukykyynsä - ja ihmiselämään kuuluu myös se, että tehdään virheitä.
Mikä pettämisen pahin seuraus on? Suhteen katkeaminen? Sillehän ei voi mitään; se on riski, joka parisuhteeseen alettaessa täytyy hyväksyä. Sukupuolitaudit? No, toivottavasti kumppanini muistaa kondomin, mikäli "eksyy" vieraisiin.
Parempi satunnainen vieraissa käyntikin kuin "sarjallinen monogamia", joka tuntuu olevan kovin yleistä nykypäivänä. Eli ollaan kyllä yksiavioisia, mutta kumppani menee vaihtoon heti, kun intohimo väljähtää ja ihastutaan johonkin toiseen. Onko "sarjallinen monogamia" moraalisesti sen ylevämpi tapa toimia kuin sitoutuminen pitkään parisuhteeseen, jossa ihastumiset ja vieraissa käynnit eivät johda suhteen katkaisemiseen, vaan parhaassa tapauksessa jopa kirkastavat parisuhteen merkitykstä ja lujittavat sitä pitkällä aikavälillä? Mielestäni ei.
Ihmisillä tuntuu olevan hirvittävän konservatiivinen - etten sanoisi jopa viktoriaaninen - käsitys parisuhteesta. Mihin on kadonnut 60-lukulainen ihmisen valinnanvapautta korostanut ihanne? Tuntuu hassulta, että oma pullamössösukupolveni vaikuttaa konservatiivisemmalta näissä asioissa kuin "rakkauden vallankumouksen" kokeneet suuret ikäluokat. 80-luvulla alkunsa saaneelle uuskonservatismille ei näy loppua.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Pahinta olisi se, että mies jättäisi kertomatta pettämisestä ja eläisi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Minä nimenomaan en välittäisi kuulla kumppanini hairahduksista. En koe, että se minulle erityisesti edes kuuluisi - ellei sitten kyseessä ole suhdetta aidosti uhkaava pidempiaikainen sivusuhde.
Monesti nämä "tunnustajat" vain haluavat kaataa kaiken paskan toisen niskaan, jotta omatunto puhdistuisi. Sitä paitsi, mitä minä sillä tiedolla tekisin? Tulisin vain suotta mustasukkaiseksi ja suurentelisin asiaa mielessäni. Jos nimittäin kumppanini olisi minua jättämässä jonkun toisen takia, kyllä minä siitä kuulisin ennemmin tai myöhemmin. Vahtaaminen ei asiaa muuksi muuta.
..tulisit siis mustasukkaiseksi, missä se peräänkuuluttamasi vapaa kuuskytlukulaisuus nyt on?
Kaunista ah niin kaunista mutta pelkkää paperia ovat puheesi.
Toki mustasukkaisuus on luonnollinen tunne ihmisellä - tuskin minä olen muuta väittänytkään? Tarkoitin, että koska en ole itse ollut tilanteessa, jossa kumppanini on pettänyt, luultavasti suurentelisin asiaa mielessäni - oli kyseessä kuinka vähäpätöinen tapahtuma tahansa. Ja koska en voi asiasta mitään varmaksi tietää, miksi asialla edes spekuloisin? Enemmän ihmettelisin, miksi kumppanini haluaa asian minulle ylipäänsä kertoa.
jos se olisikin minä joka haluaisin jättää miehen sen pettämisen takia.
So?
Etkös sinä jossain sanonut ettei toista voi omistaa? Miksi siis pettäjä saisi omistaa petetyn olemalla kertomatta asioista jotka liittyy heidän yhteiseen parisuhteeseen?
Kehäpäätelmäsi johtaa loogiseen umpikujaan. Jos ei-omistamisesta tuleekin omistamista ja päinvastoin, mitä on omistaminen?
oman mokansa ei todellakaan tarkoita sitä, että kaataa paskan toisen niskaan. Se nimenomaan tarkoittaa sitä, että on pahoillaan tapahtuneesta ja haluaa kuitenkin kaiken tapahtuneen jälkeen olla suora toiselle, eikä valehdella.
Nykyään, kuten IS:n kyselyssä todettiin jopa kansanedustajat valehtelisivat pettämisestä. Pettämisen salaaminen on valehtelemista mitä suurimmassa merkiksellä. Mitä tämä kuvastaa nykypäivästä ja heidän moraalistaan? Liian useat valehtelisivat kumppanilleen. Tämä ei ole aitoa suhdetta ja toisen rakastamista.
Tämä valehtelu voi kostautua jälkeen päin, totuuden tullessa julki ehkä vuosien päästä. Tätäkin pitäisi jo pettämisen tultua kohdalle ajatella, eikä vain vuosien päästä. Tieto pettämisestä satuttaa vuosien jälkeen yhtä paljon jopa enemmän, koska asiasta on valehdeltu vuosia ja tämän vuoksi liiton luotettavuus on murentuu viimeistään.
Omien kokemusteni mukaan tunnustaminen on mitä suurimmassa määrin paskan kaatamista niskaan, ja se voi jättää suhteeseen vuosikausien arvet. Ihmisen täytyy itse saada arvioida, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Sitä kutsutaan lähimmäisestä välittämiseksi.
ei ole välittämistä ja toisen rakastamista, saatikka toisen kunnioittamista. Siinä tapauksessa, kun toinen selvästi sanoo, ettei halua tietää jos toinen pettää, on tämä luvallista.
Mikäli puoliso kysyy onko toinen pettänyt ja tämä valehtelee päin naamaa, on tämä toisen aliarvostamista ja osoitus suhteen toimimattomuudesta. Silloin olisi parempi pettäjän ymmärtää erota, eikä kiusata toista
ainoastaan oma mielipiteeni, vaan tämä on kokemusta asiasta.
Onkohan sinulla kokemusta petettynä, jotta tiedät mitä puhut ja mitä ehkä joudut kokemaan petetyksi tultuasi? Helppo on aina sanoa, mutta kun se omalle kohdalle kolahtaa, niin usein mielipiteet muuttuvat. Valitettavasti.
Kyllä minua on petetty. Ja saman tien jätetty. Minkäs sille voi? Parisuhteessa on aina riski tulla jätetyksi, eikä sen kanssa auta muuta kuin oppia elämään.
On myös kokemusta siitä, että sinällään mitätön yhden illan juttu on paisunut valtaviin mittoihin, kun se on "rehellisyyden" nimissä toisen niskaan kaadettu. Live and learn. Kannattaa aina harkita tapauskohtaisesti eikä ajatella 5-vuotiaan mustavalkoisella kyllä-ei-logiikalla. Helppoahan se toki olisi, jos elämä kulkisi mustavalkoisen selkeästi, mutta kun se ei nyt vaan mene niin.
itsekin ja varsinkin sen, että puoliso petti monet kerrat ja valehteli joka kerta sitä kysyttäessä. Tämä on se syy miksi liittomme nyt loppui, ei se, että kävi vieraissa. Pitkään jatkuneen valehtelun jälkeen ei voi enää edes ajatella liiton jatkuvan.
Suurin osa liitoista kuitenkin pystyy jatkumaan, jos pettäminen tapahtuu vain ja ainoastaan sen kerran ja toinen on todella pahoillaan asiasta ja katuu tätä. Silloin liitto voi tulla vielä paremmaksikin, kun osoittautuu, että pettäjä kuitenkin on suora ja avoin ja pari puhumalla selvittävät ongelmansa.
Kyllähän sinä pyrit omistamaan kumppanisi kun et anna hänelle sitä tietoa jonka perusteella hän voisi tehdä päätöksiä elämässään. Eli "enpä kerro sinulle tätä asiaa jotta et jättäisi minua"
argumentaatiossasi... Sinun logiikallasi ei-omistaminenkin on omistamista. Joten laskeutuakseni sinun tasollesi: kyllä, omistan kumppanini olemalla omistamatta häntä. Toisin sanoen, ei-omistaminen muuttuu loogisesti mahdottomaksi.
Rakas mieheni tapasi toisen naisen suhteemme alussa. Puhuimme asiasta ja lupasin, että hän saa tutustua myös siihen toiseen kiinnostavaan naiseen silloin tulevana viikonloppuna kun heillä oli jo ennen meidän tapaamistamme ollut suunnitteilla yhteinen viikonloppu. Siis kyse ei oikeastaan ollut pettämisestä, kun tiesin.
Sitten puoli vuotta myöhemmin mies petti, siis salaa meni toisen naisen luokse ja sänkyyn tietenkin. Rehellisenä miehenä hän kertoi minulle tapahtuneesta hyvinkin yksityiskohtaisestikin. KYLLÄ SE OLI LIKASANGON KAATAMISTA MINUN NISKAANI. Se satutti todella paljon, vielä enemmän kuin se suhteemme alussa ollut toisen naisen kanssa vietetty viikonvaihde.
Maksoin potut pottuina, mutta pidin asian omana tietonani. Sen jälkeen suhteessamme ei ole petetty kumpaakaan.
Ja nyt siis 5 vuotta myöhemmin. Minun on edelleen vaikea luottaa mieheeni ja pelkään aina pettämistä, ehkä minä rakastankin, ainakin pidän hyvin paljon. Hän rakastaa minua ja luottaa minuun, eikä ikimaailmassa uskoisi, että pettäisin.
Siis tarinan opetus. Ehdottomasti pettäminen täytyy pitää omana tietonaan, eikä satuttaa rakastaan sillä, että puhdistaa omaatuntoaan. Jos siihen leikkiin ryhtyy, niin sen leikin seuraukset on myös kestettävä leikkikaverinsa kanssa. Omiin leikkeihin ei pidä toisia mukaan vetää!
Aavistin, että puolisoni oli pettänyt mutta hän kielsi kaiken ehdottomasti, mitä siis voin muuta kuin unohtaa ja jatkaa eteenpäin vaikka "tiesin" hänen pettäneen.
Erinäisten sattumusten ja kenties kohtalonkin oikusta paljastuikin pitkän ajan päästä,että vaistoni oli oikeassa ja puolisoni ei voinut muuta kuin myöntää asian.
Valehtelu sattui enemmän kuin itse pettäminen. Mietin mitä muuta minulle on valehdeltu kun se silloinkin niin silmiin katsoen onnistui, kenen kanssa olen oikein naimisissa, onko koko suhteeni ollut silkkaa valhetta, mihin voin enää luottaa ikinä, jotenkin koko parisuhteelta putosi pohja pois, yhden syrjähypyn olisi antanut anteeksi silloin joskus mutta nyt ei enää voinut luottaa mihinkään.
Enää ei ollut kysymys yhdestä virheestä joka olisi voitu selvittää vaan koko parisuhteesta ja sen uskottavuudesta.
Minä elän mieluummin totuudessa sillä totuus on totuus vaikka siltä miten silmänsä ja korvansa ummistaisi.
Mutta ehkä se, että ei uskalla kohdata totuutta kertoo jotain kuulijastakin.
aikaisemmin ja olen samaa mieltä kanssasi, että eniten koskee juuri tämä valehtelu ja seläntakana pimittäminen.
Aina voi antaa anteeksi "vahingot", mutta ei valehtelua, joka vie liitolta pohjan
t. monesti petetty
Toista ihmistä ei voi omistaa eli yhdessäolon täytyy olla vapaaehtoista. Jos puolisosi ei tiedä kaikkea teidän suhteesta hän ei voi olla suhteessa vapaaehtoisesti vaan sinä salaamalla pakotat hänet olemaan suhteessanne eli omistat hänet.
"" --- Mikä pettämisen pahin seuraus on? Suhteen katkeaminen? Sillehän ei voi mitään; se on riski, joka parisuhteeseen alettaessa täytyy hyväksyä. Sukupuolitaudit? No, toivottavasti kumppanini muistaa kondomin, mikäli "eksyy" vieraisiin. ---""
Juuri tuolla tavalla, kuin ap asian esittää, ajattelevat tämän päivän itsekkäät ihmiset. Ajattelevat, koska eivät kykene ottamaan huomioon TOISTA IHMISTÄ. Sitä miestä/naista, jonka kanssa elävät parisuhteessa.
Parisuhde on kahden kauppa ja se mitä pettämisestä seuraa on sen petetyn ihmisarvon ja itsetunnon romahdus!!! Mutta mitäpä siitä, kunhan vain MINULLA, pettäjällä on hyvä olo ja vierasta riittää... ... sehän taas HIVELEE pettäjän itsetuntoa...
Ymmärrän tunnereaktiosi, mutta se ei lainkaan ollut kirjoitukseni pointti. Mielestäni vahtiminen ja toisen kahlitseminen vasta pahimmanlaatuista itsekkyyttä onkin. Jatkuva huonosta itsetunnosta johtuva mustasukkaisuus tekee monesti paljon pahempaa tuhoa suhteelle kuin satunnainen vieraissa käynti.
kyllä mutta veikkaisimpa, että ap. ei ole tullut ikinä petetyksi.
Kas kun ihmisellä on tunteet, jos toinen ei voi estää itseään ihastumasta tai olla pettämättä niin miksi toisen pitäisi olla tuntematta pettymystä, surua, vihaa toisen pettämisestä.
tottahan se on, että sairaalloinen mustasukkaisuus tuhoaa suhteen kuin suhteen.
mutta: mikä oikeus kenelläkään on pitää yllä vakituista parisuhdetta ja siinä suhteessa sitten satuttaa ja loukata toista ihmistä pettämällä? eikös sitten olis parempi pysytellä sinkkuna ja liihottaa vapaasti ilman sitoumuksia? se on reilun pelin henki.
ahaa, vaikea paikka: siihen ei nimittäin kovin moni pystykään, vaan täytyy olla se joku vakituinen kumppani taustalla sitä elämää turvaamassa.
ja jos tämä petettävä kumppani sitten on heikolla itsetunnolla varustettu ja siksi kovin mustasukkainen, ei pätkääkään auta hänen tilannettaan se, että kumppaninsa pettää. Päinvastoin: tuhoaa senkin mitä vielä on jäljellä.
mutta mitäs siitä, kunhan MINULLA, pettäjällä on hyvä olo!
Niin, siis pointtihan oli se, että vallitseva parisuhdekäsitys ylipäänsä on liian ahdasmielinen.
Arvelinkin, että aloitukseni kirvoittaa tunnepitoisia kannanottoja, koska näkemykseni ei ehkä edusta valtavirtaa. Tarkoitukseni ei ole ylistää itsekkyyttä. Fakta kuitenkin on, että vieraissa käyntiä tapahtuu jatkuvasti ja uesinkaan sen motiivina ei ole tarkoituksellinen ilkeys. Silti jopa yksittäisen hairahduksen vuoksi saatetaan uhata (kostoksi?) jättää kumppani. Eli "omistusoikeuttani on loukattu, minä kostan." Tuskin se on sen kypsempi tapaa hoitaa suhdetta kuin vieraissa käyntikään?
Miksei siis voitaisi hieman löysätä pipoa ja antaa aikuisille ihmisille suurempi vapaus päättää omista tekemisistään? Se ei millään tavalla edellytä, että pitäisi olla entistä itsekkäämpi. Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä.
Ja kyllä, minuakin on "petetty".
no mutta eihän siihen mitään yhteiskunnallisen säännöstön tai asenteen muuttamista tarvita!
mikään ei estä pariskuntaa keskenään sopimaan oman suhteensa pelisäännöistä ja rajoista! kyse lieneekin siitä, että pariskunnalla on keskenään erilaiset säännöt ja siinä sitten toista loukataan ja murennetaan.
eli ei petoksella ja valehtelulla kenenkään itsetuntoa tai onnellisuutta tueta. ei omaa eikä toisen.
pettäjät etsikööt itselleen kumppanin, jonka kanssa peli on selvää: vapaa suhde tms... silloin ei ketään satuteta ja homma on ok!
itse olen sitä mieltä, että jokainen eläköön tyylillään: KUNHAN EI SATUTA TOISTA! Ihan vapaasti voi lentää kukasta ja kukkaan ja naida ketä haluaa, jos hyvältä tuntuu. mutta eettisesti ongelmalliseksi tällainen toiminta muodostuu juuri valheiden vuoksi. Totuus on kuitenkin aina paras!
Noinhan se tietysti menee. Haluaisin kuitenkin nähdä suhteen, jossa ei koskaan satuteta toista, tahallaan tai tahattomasti. Toisin sanoen, ihminen ei ole täydellinen. Sen vuoksi ihmettelenkin, miksi jotkut ovat valmiita lopettamaan parisuhteen jopa yksittäisen pettämisreissun takia?
Kuitenkin nämä samat ihmiset saattavat suhteessaan sietää vuodesta toiseen manipulointia, sairaalloista mustasukkaisuutta, jopa väkivaltaa tms., ilman että parisuhdetta laitetaan jakoon. Eli miksi se raja menee juuri seksissä, vaikka on olemassa paljon pahempaakin luottamuksen pettämistä? Ettei kyse olisi juurikin siitä petetyn itsetunnosta ja "omistusoikeuden" loukkaamisesta? Kysymys kiinnostaa minua, koska mielestäni aikuista ihmistä ei pidä kahlita tai yrittää omistaa (ja tämä on tietysti vain minun mielipiteeni).
"--- Noinhan se tietysti menee. Haluaisin kuitenkin nähdä suhteen, jossa ei koskaan satuteta toista, tahallaan tai tahattomasti. Toisin sanoen, ihminen ei ole täydellinen. Sen vuoksi ihmettelenkin, miksi jotkut ovat valmiita lopettamaan parisuhteen jopa yksittäisen pettämisreissun takia?
Kuitenkin nämä samat ihmiset saattavat suhteessaan sietää vuodesta toiseen manipulointia, sairaalloista mustasukkaisuutta, jopa väkivaltaa tms., ilman että parisuhdetta laitetaan jakoon. Eli miksi se raja menee juuri seksissä, vaikka on olemassa paljon pahempaakin luottamuksen pettämistä? Ettei kyse olisi juurikin siitä petetyn itsetunnosta ja "omistusoikeuden" loukkaamisesta? Kysymys kiinnostaa minua, koska mielestäni aikuista ihmistä ei pidä kahlita tai yrittää omistaa (ja tämä on tietysti vain minun mielipiteeni). ---"
Minäkin olen kyllä josku miettinyt paljonkin sitä, että miksi pettämisen raja muka menee seksissä. Kaipa seksuaalisuus kuitenki on kulttuurissamme pääasiallisesti intiimiksi ja parisuhteeseen kuuluvaksi asiaksi luettava...
Ja erittäin tärkeä pointti tässä on miesten ja naisten erilaisuus: On ihan täyttä totta, että useat miehet kykenevät ajattelemaan: "seksi on seksiä, rakkaus on rakkautta". Mutta kun valtaosa meistä naisista ajattelee ja kokee: "Seksi on rakkautta". Ja tässähän tämä satuttamisen pointti on. Siksi seksuaalinen pettäminen on meille naisille monesti satuttavampi kokemus kuin miehelle.
Ja meneehän se luottamus - puolin ja toisin - toki muistakin jutuista kuin seksuaalisesta pettämisestä siten, ettei sitä voi korjata.
Jos suhteessa on esim. väkivaltaa kumpikin osapuoli tietää sen ja sillon on vain uhrin päätettävissä haluaako jatkaa väkivaltaista suhdetta. Pettämisessä uhri ei tiedä "väkivallasta" ja siksi se on tavallaan pahempaa.
En lähtisi kovin paljon tekemään yleistyksiä sukupuolten välisistä eroista, vaikka toki on totta, että tytöt ja pojat kasvatetaan erilaisiin rooleihin myös parisuhdeasioissa. Omien kokemusteni mukaan molemmista sukupuolista löytyy yhtä lailla "seksi on rakkautta" ja "seksi on seksiä" tyyppejä. Miehet eivät usein rakkaudesta suoraan edes puhu, koska se on "neitimäistä", ja naisen voi olla vaikea olla seksuaalisesti liberaali ilman huoran leimaa.
Kaikkein parasta tietysti olisi, että ihminen kasvatettaisiin ilmaisemaan seksuaalisuuttaan yksilöllisten taipumustensa mukaan, eikä ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Vaikuttaa siltä, että seksuaalisesti aktiiviset naiset joutuvat edelleen jossain määrin kärvistelemään häveliäisyyden vaatimusten ja jopa syyllisyyden kanssa, kun taas miehiä pidetään "luonnostaan" seksuaalisempina. Kulttuurisilla rooleilla on valtava vaikutus.
jaa, minusta toista ei voi tämän tietämättä vahingoittaa. JOS todella osaa hoitaa hommansa niin, että se pettäminen ei omaa kumppania millään tavalla satuta eikä KOSKAAN tule hänen tietoonsa, niin miten se voisi satuttaa?
Oleellista on myös se, että se ei sitten millään tavalla ole pois vakituiselta kumppanilta: ei ajassa, ei rahan käytössä, ei hellyydessä, ei seksissä, ei rakkaudessa... Ja tämähän onkin jo suurempi vaatimus toteutettavaksi!
...samaa mieltä olen, mutta nyt sinä puhut tässä pelkästään seksuaalisuudesta sinänsä. minä viittasin edellä parisuhteeseen liittyvään seksuaaliseen pettämiseen...
Kyllä väkivalta on mielestäni pahimmanlaatuista luottamuksen pettämistä - terveessä parisuhteessa pitäisi voida luottaa fyysisen itsemäärämisoikeuden säilymiseen tilanteessa kuin tilanteessa. Kun nyrkki viuhuu tämä luottamuksen perustaa rapistuu.
Sama asia sairaalloisen mustasukkaisuuden kanssa. Mustasukkainen ihminen pettää keskinäisen luottamuksen ilmapiirin vainoamalla toista.
Joku yhden illan kestävä reissu vieraisiin on mielestäni varsin pieni "rike" vuosikausia jatkuvaan väkivaltaan tai mustasukkaisuuteen verrattuna.
Ja jos vieraissa käynnin ikävin puoli on se, että toinen pidetään tietämättömänä, sitten pitäisi olla koko ajan varpaillaan ja epäillä. Minähän en voi koskaan tietää, vaikka kumppanini ajattelisi vieraita miehiä jatkuvasti. Hulluksihan siinä tulee, jos asiaa noin ajattelee...
Aika omituinen on nakemyksesi etta "petetty" kostoksi jattaa pettajan. Etta sepa vasta lapsellista on, ettei kesta petetyksi tulemista vaan ollaan heti kostamassa jattamisella...
Voisin uskoa etta valtaosa petetyista ei nae siina tuskassaan jattamista minaan pettajalle aiheutettuna kostotoimena, vaan yksinkertaisesti luottamus laheiseen ihmiseen on taysin mennyt eika ole enaa mitaan pohjaa, jolla jatkaa suhdetta.
Miksi petetty sitten kokee niin suurta tuskaa eika ajattele, "etta mitas noista"...?
Suurin syy on varmasti se, etta kumppani, jolle on antanut luottamuksensa, valehtelee pain naamaa, tekee selan takana satuttavia tekoja ja salailee niita. Kylla siina tulee aikamoinen pettymys ihmiseen. On surullista huomatta ettei toisella olekaan selkarankaa vaan hetken mielijohde vie, toisen itsekkyys on kaikkein vastenmielisin piirre. Lisaksi selkarangan puutteeseen, toisella ei ole myoskaan rohkeutta seista tekojensa takana ja ottaa niista vastuuta, vaan niista luikerrellaan niin kauan kuin mahdollista eika suostuta kenties pettamisen julki tullessa hyvaksymaan oman toimintansa vaaryytta, vaan tekoa vahatellaan. "Mita sa sita nyt itket, mahan pyysin jo anteeks"...
Pettymisessa toiseen ei ole niinkaan kyse itse toisen panemisesta, vaan siita arvomaailman puutteesta ja valehtelusta. Kaikkia petettyja varmasti satuttaa se, ettei ollut kumppanilleen senkaan vertaa arvokas, ettei tama olisi valehdellut pain naamaa...todellista valittamista ei ollut...Miksi siis enaa ainakaan jatkaa?
Jattaminen ei ole kosto, vaan valttamattomyys siksi, ettei parisuhteessa ole enaa mitaan mielta, jos toista ei voi enaa arvostaa ja kunnioittaa.
Kuinka monesta on ihailtavaa toimintaa, kun joku huolimattomuuttaan ajaa lapsen yli suojatiella, ei pysahdy auttamaan vaan pakenee paikalta ettei vain jaisi kiinni?
Itse voisin viela kunnioittaa miestani, jos han epahuomiossa ajaisi jonkun yli, saikahtaisi, mutta jaisi auttamaan uhria ja soittamaan talle ambulanssin, vaikka kaikille silloin paljastuisi etta yliajaja oli mieheni ja han saisi siita rangaistuksen.
Mieheni olisi tehnyt vaarin, mutta tehnyt kaikkensa auttaakseen uhria, ELI OTTANUT VASTUUN TEOSTAAN (vaikka se oli vahinko eika siis tarkoitus ollenkaan jaa yli, tulos on sama.)EIka miehen mielessa kaynytkaan ajatus pakenemisesta vaan huoli siita, miten yliajetulle kavi. OLISI AIDOSTI PAHOILLAAN JA SELVITTAISI ASIAN HETI, VAIKKA SIITA ITSELLEEN AIHEUTUISIKIN "IKAVIA" SEURAUKSIA.
Miten paljon puolisoaan voisi kunnioittaa, jos hanen huomaisi vastaavassa tilanteessa sanovan "voi paska", kiihdyttavan pois paikalta ja jattavan uhrin tien varteen kitumaan?
Kylla itsellani pettymys toisen moraalin puuttumisesta ja oman "hyodyn" tavoittelemisesta olisi niin valtava, etten pystyisi enaa toista kunnioittamaan millaan tavalla.
Eihän se väkivalta jatku vuosikausia jos ei sen halua jatkuvan. Jos laittaa suhteen kerrasta poikki niin sehän on siinä.
Sinä ap tuot tässä ketjussa paljon esille tuota sairaalloista mustasukkaisuutta. Elätkö kenties mustasukkaisen kumppanin kanssa ja haet jollain tavalla omalle vieraissa käymisellesi oikeutusta siitä? "Että kun epäillään niin minä sitten teen..."?
En tieda onko muilla miehilla enemman sellainen ajatus, etta pettamisessa pahinta on juuri se, etta joku toinen mies on paassyt "minun apajille"...
Itselleni ainakaan ei niinkaan pettamisessa ole suurin juttu se, onko joku toinen paassyt kumppanini kololle, ei itse akti tai joku "hapea" ettei osaa pitaa naistaan ruodussa... Mielestani tuo on aika lapsellista ajattelua. ELi minulla ei ainakaan paalimmaisena tule mieleen, etta mina omistaisin naiseni pillun, ja kostoksi ettei se ole kokonaan minun, jattaisin hanet, EI.
Kysymys on siita, etta olen antanut toiselle ihmiselle sydameni, tunteeni, luottamukseni ja elamani, uskonut oman arvomaailmani... Ja arvomaailmaani on vastattu...
Kunnes kaykin ilmi etta puheet arvomaailmasta olikin vain puhetta. Todellisuudessa selkarankaa ei ole, (en nyt tarkoita pelkastaan sita, etta olisi pettamatta, vaan pettamisen jalkeista toimintaa).
Jos huomaan, ettei toisella oikeasti ole moraalia, han pystyy pokkana valehtelemaan minulle ja vaittaa viimeiseen asti ettei mitaan ole tapahtunut... Mita siina voi enaa itsekaan tuntea toista kohtaan.
Anteeksi voisin antaa, jos tulisi ityse kertomaan mita on mennyt tekemaan, pyytaisi anteeksi ja olisi vilpittomasti pahoillaan.
EN voisi jatkaa, jos mitaan ei myonneta. Tama tarkoittaisi, ettei mille tarkea henkilo itse pida minua minkaan arvoisena, vaan kaiken lisaksi tyhmana, jonka edessa voi viimeiseen asti kiistaa kaiken, ja toinenhan uskoo?
Miten voisin jatkaa ihmisen kanssa, joka toimii vain oman etunsa nimissa myos parisuhteessa, seka aliarvostaa ja aliarvioi minua?
Miksi seksi vieraan kanssa on niin hirvittävän synkkä asia, että se ajaa järkyttävyydessään kaikenlaisen muun valehtelun, manipuloinnin ja vehkeilyn ohi? Miksi juuri seksi?? Jos fantasioi vaikkapa hyvännäköisestä työkaveristaan kuukausitolkulla, se ei ole virallisesti pettämistä, mutta jos erehtyy yhden ainoan kerran jonkun ventovieraan kanssa yhdistelemään sukupuolielimiään, alkaa varoitusvalo vilkkua: "PETTÄJÄ!". Onhan pitkäaikainen fantasiointi paljon pahempi uhka suhteen jatkumiselle kuin se, että "tekee asialle jotain" ja huomaa, ettei se niin kummoista ollutkaan ja unohtaa asian. Fantasioidessa kun nälkä tuppaa kasvamaan.
Kyllä minä ymmärrän, että luottamuksen pettäminen loukkaa, ja ilmeisesti suhteen ulkopuolinen seksi on kaikkein pahin rikos - vaikka vieraissa käyneellä ei olisi mitään aikomusta jättää kumppaniaan jonkun yhden illan jutun takia. Eli kyseessä on loukkaus petetyn itsetuntoa kohtaan, ei useinkaan uhka parisuhteen jatkumiselle sinänsä.
Mutta miksi raha menee juuri seksissä? Sitä en vieläkään täysin ymmärrä. Ehkäpä ihmiset suhtautuvat seksiin aivan turhan vakavasti, vaikka kyseessä pitäisi olla varsin iloluontoinen ja elämää rikastuttava toiminta? Oli miten oli, varsin mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saan järkiperäistä vastausta.
Teepa seuraava koe niin saat suoran vastauksen: mene vieraisiin ja harrasta seksiä ja kerro se kumppanillesi niin saat aivan ensikäden suoraa tietoa miten se vaikuttaa kumppaniisi ja miksi?
Jos se ei vaikuta mitenkään niin siinäkin saattaa olla vastaus johonkin.
Kumppanini ei onneksi ole mustasukkaisen luontoinen, enkä sellaisen kanssa kykenisi elämäänkään. Toki hyvällä itsetunnolla varustetut itsenäiset naiset tuntuvat olevan vähemmistössä, mutta meikällä kävi hyvä säkä - sovimme hyvin yhteen. Ja se on paljon se, koska en ole maailman helpoimpia tapauksia. ;)
Kaikkein hirvittävintä olisi mustasukkainen kumppani, jolle mustasukkaisuus olisi luonnollinen "rakkauden" ilmaus, ja jossa hän ei näkisi mitään omituista.
En minä muutenkaan koe tarpeelliseksi vittuilla kumppanilleni vain huvin vuoksi.
ai, sinä näet totuuden kertomisen vittuiluna? taitaa kuitenkin olla niin, että et ole valmis kantamaan pettämisesi seurauksia? et omaa etkä hänenkään tuskaansa?
mutta viestisi ovat todella ristiriitaisia, jos teillä kerran on sanaton sopimus olla sanomatta ja puhumatta vieraissa käymisestä eli se mistä ei puhuta sitä ei ole olemassakaan niin mikä se sun ongelmas oikein on? Eläkää te niin ja olkaa onnellisia.
Suurin osa ei allekirjoita mielipiteitäsi, pettämisessä kun ei ole kyse vain seksistä vaikka siinä olisikin kyse vain seksistä jos sinä et sitä ymmärrä niin sinulla on vielä paljon oppimista.
onko tuokin teoriaa vain testattu? Tunteet testataan tosielämässä ei pelkkien puheiden ja sanojen tasolla.
Otetaanpa pieni mielikuvitusleikki: Mitä ajattelet tapahtuvaksi JOS kertoisit kumppanillesi seksiseikkailusi? Miten hän reagoisi? Sanoisi? Tekisi?
Jumala ilmoittaa sanassaan että pettäminen on syntiä ja sen synnin hedelmiä näämme joka puolella. Niin pettäjällä kuin petetyllä on paha olla koska rikomme Jumalan käskyjä. Ihminen on onnellisimmillaan kun hän ei riko Jumalan tahtoa.Jumalan käskyt on annettu ihmisen hyväksi ei rajoittamaan elämäämme. Esim. älä tee huorin, älä varasta tai älä tapa.
Jumala sanoo myös, että uppiniskaiset lapset tulee viedä kaupungin porteille ja kivittää, ja että raiskatun naisen voi ostaa 100 hopeasekelillä. Paljonkohan se on euroissa? Kysyn ihan sillä, että jos sitä vaikka menisi toteuttamaan sitä pyhää Jumalan Sanaa tänään.
ajan mustasukkaisuudesta. Ikäänkuin itse olisit mustasukkainen, ja pelkäisit sen saavan vallan itsessäsi?
"Miksei siis voitaisi hieman löysätä pipoa ja antaa aikuisille ihmisille suurempi vapaus päättää omista tekemisistään? Se ei millään tavalla edellytä, että pitäisi olla entistä itsekkäämpi. Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä."
-Samalla tavalla on annettava vapaus "petetyksi tulleelle" valita, mitä tekee elämällään siitä eteenpäin.
Eli reilun pelin säännöillä mentävä ja kerrottava omasta hairahduksestaan, annettava toiselle mahdollisuus päättää haluaako jatkaa matkaa yhdessä vai yksin. Hyvä suhde perustuu mm. sille, että olet rehellinen ja avoin, kunnioitat toista ja olet valmis myöntämään omat virheesi.
Etkö huomaa että omalla toimintatavallasi olet vain todella itsekäs ihminen?
mitä eroa on "tulla petetyksi", jos a)tietää siitä tai b)ei tiedä siitä. Ei tarvitse tuntea surua, vihaa ja pettymystä, ellei tiedä asiasta.
Sitten on vielä sellainenkin seikka, että sehän on juuri ihminen itse, joka määrittelee pettämisen. Siis kumppaninkin pettämisen. Jos on sovittu, että a) vieraissa voi halutessaan käydä - b) ei voi käydä, niin käytännössä kuitenkin aina toimitaan kohdan a) mukaisesti. Mikäli kuitenkin on sovittu b) niin sitten riidellään, tuotetaan tuskaa, surua ja pettymystä. Eli miksi ihmeessä siis pitää sopia kohta b)? Sen tähden, että siitä seuraa hankaluuksia ja murhetta? Oikeasti se valitaan siksi, että molemmat ovat erittäin itsekkäitä; minulle pitää olla uskollinen, vaikka sitten väkisin.
Se ihanne on kadonnut koska se ei ollut elinkelpoinen. Evoluutio suosii elämää ei ihanteita.
AP:N LAINAUS: Mikä pettämisen pahin seuraus on? Suhteen katkeaminen? Sillehän ei voi mitään; se on riski, joka parisuhteeseen alettaessa täytyy hyväksyä. Sukupuolitaudit? No, toivottavasti kumppanini muistaa kondomin, mikäli "eksyy" vieraisiin.
***
Oletko valmis sitten avoimesti kertomaan puolisollesi pettäneesi häntä? Minun mielestäni ei kovin hyvältä näytä, jos lähtökohtaisesti on olemassa suhteen pättymisen riski uskottomuuden vuoksi. Järki hoi!
Miksi kertoisin? Tehdäkseni hänet suotta mustasukkaiseksi tai muuten vain kiusatakseni? En minäkään odota hänen kertovan kaikkea minulle.
Jos asia ei millään tavalla uhkaa suhteen tulevaisuutta, en näe syytä kertoa enkä odota, että minulle kerrottaisiin. Ihmisellä saa mielestäni olla myös omaa elämää, vaikka parisuhteessa eläisikin. Ja seksuaalisuus on perustavanlaatuinen voima ihmiselämässä, joka ei rajoitu vain parisuhteeseen. Virpi Hämeen-Anttila on sanonut osuvasti: "Kyllähän ihminen ihastuu toisiin, vaikka olisi kuinka onnellisesti pitkässä parisuhteessa. Ihmisen täytyisi olla puuta, ettei niin koskaan kävisi." Ja sikäli tuomittavuuden rajan vetäminen seksiin on mielestäni aika keinotekoista.
Ennen kuin tästäkin vedetään herne nenään, niin painotan, että kyse on vain minun näkemyksestäni eikä luonnollisestikaan mistään absoluuttisesta totuudesta. En oleta olevani sen "oikeammassa" kuin muutkaan.
Ei muutu musta valkoiseksi eikä valhe totuudeksi vaikka miten vääntäisit. Etkö tunnista vaikuttimiasi? Olet ylentänyt itsesi puolisosi yläpuolelle. Eli et oikeasti luota häneen vaan mieluummin mitätöit hänen mielipiteensä kuin haluat niitä kuulla. Mihin suhteenne perustuu?
JA TIEDOKSI: EN HUUDA VAIKKA KIRJOITAN ISOILLA KIRJAIMILLA. KÄYTÄN NÄITÄ TÄSSÄ SIKSI, ETTÄ "VUOROPUHELU" AP:N KANSSA NÄKYISI PAREMMIN..
Miksi kertoisin? Tehdäkseni hänet suotta mustasukkaiseksi tai muuten vain kiusatakseni? En minäkään odota hänen kertovan kaikkea minulle.
KERTOISIT SIKSI, ETTÄ ANTAISIT KUMPPANILLESI OIKEUDEN OMISTAA ITSENSÄ TOTUUDEN KUULEMISEN KAUTTA. ANTAISIT HÄNEN TEHDÄ OMAT PÄÄTÖKSENSÄ FAKTOJEN, EI OLETUSTEN POHJALTA. NYT SINÄ PIDÄT HÄNTÄ VALHEELLISESSA TODELLISUUDESSA JA YHTÄ VALHEELLISESSA SUHTEESSA.
Jos asia ei millään tavalla uhkaa suhteen tulevaisuutta, en näe syytä kertoa enkä odota, että minulle kerrottaisiin. Ihmisellä saa mielestäni olla myös omaa elämää, vaikka parisuhteessa eläisikin. Ja seksuaalisuus on perustavanlaatuinen voima ihmiselämässä, joka ei rajoitu vain parisuhteeseen. Virpi Hämeen-Anttila on sanonut osuvasti: "Kyllähän ihminen ihastuu toisiin, vaikka olisi kuinka onnellisesti pitkässä parisuhteessa. Ihmisen täytyisi olla puuta, ettei niin koskaan kävisi." Ja sikäli tuomittavuuden rajan vetäminen seksiin on mielestäni aika keinotekoista. TÄSSÄ LAINAAT HÄMEEN-ANTTILAA OMIEN KUVITELMIESI LÄPI. IHASTUA SAA - TOKI, MUTTA TARKOTTAAKO SE SITTEN SAMAA KUIN SEKSI??!!
Ennen kuin tästäkin vedetään herne nenään, niin painotan, että kyse on vain minun näkemyksestäni eikä luonnollisestikaan mistään absoluuttisesta totuudesta. En oleta olevani sen "oikeammassa" kuin muutkaan. KAIKKI OVAT OIKEASSA `OMASSA TODELLISUUDESSAAN` SIKÄLI EI OLE OLEMASSA OIKEAA EIKÄ VÄÄRÄÄ. MUTTA EETTISESTI ARVELUTTAVAA TOTUUDEN SALAAMINEN ON AINA!
SINULLA ON OIKEUS OMIIN NÄKEMYKSIISI JA ELÄMÄNTAPAASI, MUTTA ONKO SINULLA OIKEUTTA PAKOTTAA KUMPPANIASI ELÄMÄÄN SINUN VALHEESSASI?
En missään nimessä ylennä itseäni puolisoni yläpuolelle, vaan olemme tasavertaiset kumppanit, ja varmaan sen vuoksi suhteemme on jatkunutkin suht onnellisena jo vuosia.
En tiedä, onko purkauksesi syynä se, että jotenkin loukkasin omaa vakaumustasi? Juuri sen vuoksi yritin edellä painottaa, että en koe olevani sen "oikeammassa" kuin muutkaan - kyse on vain näkemyksestäni, mielipiteestä, ja jokaisella lienee sellaiseen oikeus? :)
Olemme yksinkertaisesti eri mieltä asiasta.
En allekirjoita syytöksiäsi, enkä koe eläväni sellaisessa "valheellisuudessa", mistä kirjoitat. Näemme vastuun ja vapauden vastavuoroisuuden yksinkertaisesti eri tavalla ja eri lähtökohdista. Eikä siinä mitään, asiaahan voi lähestyä perustellusti monesta eri näkökulmasta. Minä olen valinnut omani, sinä omasi. Surullisempaa olisi, jos ei olisi mielipidettä lainkaan.
P.S. Yllättävän asiapitoista keskustelua on saatu aikaan, ottaen huomioon, että tämä on Suomi24...
samaa mieltä olen sikäli, että näkökulmat eroavat. sinä katsot omasta näkökulmastasi. minä koetan katsoa sekä sinun että kumppanisi näkökulmaa yhtäaikaa. ymmärrän kyllä sinunkin mielipiteesi ja näkemyksesi...
Ennen kaikkea tässä on kyse pohdinnasta, ja mielestäni itsestäänselvyydet pitäisi aina voida kyseenalaistaa. Todellisuudessahan voi olla yllättävän vaikea irtautua perinteisistä parisuhdekäsityksistä, vaikka kokisikin ne kahlitseviksi ja haluaisi vapautua niistä.
Monet "vapaat" suhteet ovatkin kaikkea muuta, koska taustalla vaikuttaa väistämättä meihin syvälle juurtuneet käsitykset uskollisuudesta ja seksin "pyhyydestä". Ehkä se osittain selittää myös 60-luvun "seksivallankumouksen" tyrehtymisen: on helpompaa taipua elämään vallitsevan kaavan mukaan. (Sama pätee kyseisen ikäluokan poliittisiin näkemyksiin - jyrkkä vasemmistolaisuus on sittemmin lähes täysin unohtunut, kun on tarjounut mahdollisuus edetä uralla ja elää mukavaa keskiluokkaista elämää.)
sinua petetään useasti, voipi olla, että ymmärrät. Sinä raukka kun et sitä ole vielä kokenut (sen huomaa).
"Miksi kertoisin? Tehdäkseni hänet suotta mustasukkaiseksi tai muuten vain kiusatakseni? En minäkään odota hänen kertovan kaikkea minulle."
"En missään nimessä itseäni puolisoni yläpuolelle"
Lainauksia tekstistäsi jossa juuri ylensit itsesi ajattelemaan puolisosi puolesta (muka ollaksesi loukkaamatta häntä).
Samaa veruketta käyttivät esim. valkoiset varastaessaan intiaanien maat. Mitäpä noita tyhmiä vaivaamaan kaikenmaailman pykälillä jne.
Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Toimin juuri noin, toisen tunteet huomioiden. Noh, mitäpä tästä kiistelemään, itsepähän minä parhaiten tiedän, onko suhteemme tasa-arvoinen vai ei.
Tahdot siis että sinulle valehdellaan ja puolestasi ajatellaan asiat kuin pikkulapselle?
Luulet vielä pystyväsi kokemaan toisen tunteetkin?
Onko tuo sitä kaipaamaasi valinnanvapautta? Aitoa kuusikymmenlukulaisuutta?
Paitsi että minä en välttämättä pidä aina kertomatta jättämistä valehteluna (ja se on minun mielipiteeni, sinulla on omasi). Mielestäni aikuisen ihmisen pitää ise voida punnita, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Joskus ehkä kannattaa kertoa, joskus ei. Jos ihmissuhteissa ei koskaan kaunistelisi asioita tai jopa valehtelisi toisen tunteita säästääkseen, olisivat ihmissuhteet todella repiviä. Minä en ainakaan haluaisi kokea sellaista, vaan luotan mieluummin kumppanini arviointikykyyn ja ilmaisun- tai ilmaisemattomuudenvapauteen.
Mutta kuten olen yrittänyt moneen kertaan jankuttaa, kukin taaplaa tavallaan. Minä teen niin kuin toivoisin minulle tehtävän - joku muu pitää samaa asiaa valehteluna, ja jokaisella on oikeus näkemykseensä. Turha sitä on sen enempää moralisoida, koska eihän se muille edes kuulu, miten kukakin parisuhteessaan päättää elää.
Globaaliin tutkimukseen perustuva teos antaa vastauksia tämän ketjun teemaan.
David Buss: Halun evoluutio - Ihmisen pariutumisstrategiat.
Vielä ehtii hakemaan pukinkontiin joululukemiseksi :)
... löytyy päivän polttavana aiheena
http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=2803092