Päässä vikaa?

Onkohan mulla päässä vikaa vai muuten liian pienet kuviot? Huomaan, että olen alkanut näkemään ihan liikaa vaivaa muista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja ihmissuhteistaan. Meillä on kolmen hengen naisporukka, jossa on jaettu ilot ja surut jo kauan. Nyt minua vaivaa aina, jos kaksi ystävääni näkevät toisiaan ilman minua. Olen kait mustasukkainen. Vaikkei minua siitä mitenkään syrjitä tai mitään. Jotenkin vain tuntuu, että nuo kaksi ovat parempia ystäviä keskenään.

Samoin minua vaivaa pihaporukassa (olen parivuotiaan pojan äiti, ja edelleen kotona hänen kanssaan), jossa pihapiirin naiset kokoontuvat lapsineen. Minusta tuntuu, ettei meitä kutsuta toisten luokse kyläilemään niin paljon kuin toisia. Olen aina ollut sosiaalinen enkä aiemmin ole nähnyt vaivaa muiden asioista.

Onkohan tämä nyt sitä, että olen kotona, ja kuviot ovat niin pienet. Muuta selitystä en oikein keksi. Järjellä ymmärrän, ettei minua syrjitä, mutta kuitenkin nuo asiat minua vaivaavat. Vaikea on asiasta kenenkään kanssa puhuakaan, koska varsinaista ongelmaa ei ole.

Onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten tästä tunteesta voi päästä eroon?
1528
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kuulostaa tutulta paitsi että minulla ja toisella ystävälläni on takana pitkä ystävyys mutta nyt myös tämä hyvä ystäväni on ystävystynyt toisen ystäväni kanssa ja tuntuu ulkopuoliselta jos he näkevät toisiaan ilman minua koska minun kautta kaiki toisensa tuntevat. Mustasukkaisuutta kai se on, täytyy vain oppia elämään sen kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nipsukka_77 kirjoitti:

Onkohan mulla päässä vikaa vai muuten liian pienet kuviot? Huomaan, että olen alkanut näkemään ihan liikaa vaivaa muista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja ihmissuhteistaan. Meillä on kolmen hengen naisporukka, jossa on jaettu ilot ja surut jo kauan. Nyt minua vaivaa aina, jos kaksi ystävääni näkevät toisiaan ilman minua. Olen kait mustasukkainen. Vaikkei minua siitä mitenkään syrjitä tai mitään. Jotenkin vain tuntuu, että nuo kaksi ovat parempia ystäviä keskenään.

Samoin minua vaivaa pihaporukassa (olen parivuotiaan pojan äiti, ja edelleen kotona hänen kanssaan), jossa pihapiirin naiset kokoontuvat lapsineen. Minusta tuntuu, ettei meitä kutsuta toisten luokse kyläilemään niin paljon kuin toisia. Olen aina ollut sosiaalinen enkä aiemmin ole nähnyt vaivaa muiden asioista.

Onkohan tämä nyt sitä, että olen kotona, ja kuviot ovat niin pienet. Muuta selitystä en oikein keksi. Järjellä ymmärrän, ettei minua syrjitä, mutta kuitenkin nuo asiat minua vaivaavat. Vaikea on asiasta kenenkään kanssa puhuakaan, koska varsinaista ongelmaa ei ole.

Onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten tästä tunteesta voi päästä eroon?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu