Aika epätoivoista varmaankin tulla tänne kertomaan ja hakemaan jotain tukea, mutta tällä hetkellä en muutakaan keksinyt.
Eli olemme pienen poikavauvan tuoreet vanhemmat ja onnellisia pienokaisestamme. Vauva vie tietysti paljon aikaa ja huomiota, mutta on ns. "kiltti vauva" eikä valvota koko yötä tms. Elämämme ei ole "kamalasti" muuttunut perheenlisäyksen myötä, ennemminkin sanoisin, että rytmittynyt vain. Aikaisemminkin ollaan kotosalla viihdytty molemmat.
Mieltäni vaivaakin nyt mieheni kiinnostumattomuus minua kohtaan. Olen jo useamman päivän ajan pyytänyt, että hän tulisi viereeni ja pitäisi hyvänä, mutta ei. Auttaa kyllä vauvan hoidossa tultuaan kotiin yms. Mutta toivoisin niin, että kun saan vaavin iltapäiväunille, niin oltaisiin hetki kahden. Olen tämän hänelle sanonutkin, mutta sama toistuu päivästä toiseen: Saan vauvan nukkumaan ja sen unen ajan herra yleensä istuu tietokoneellaan joko pelaamassa, surffailemassa tms. Saatan useaan otteeseen pyytää häntä tulemaan viereeni vaikka sohvalle, olemaan hetken kanssani kahden ja pitämään hieman hyvänä. Kun olen monesti saanut vastaukseksi "joo joo" eikä mitään tapahdu, alan tekemään kotitöitä, kun en viitsi tuossa tyhjänpanttinakaan istua. Ja niitä sitten teenkin kunnes vauva taas vaati tissiä.
Olen todellakin pahoittanut mieleni tästä käytöksestä, ei tämä mielestäni ennen ole ollut ongelma. Synnytyksen jälkeen itsetuntoni on muutenkin laskenut, raskausaikana tunsin itseni naiselliseksi ja synnytyksen jälkeen kaipasin sitä olotilaa todella. Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja pidänkin siitä edelleen huolta. Meikkaan päivittäin, pidän huolta siisteydestäni ja pyrin pukeutumaan siististi ja edes hieman nätisti. Eikä niitä kilojakaan niin kauheasti ole jäänyt. Ja lopuistakin pyrin pääsemään eroon imettämällä ja vaavin kanssa ulkoilemalla.
Kaipaan todella mieheni läheisyyttä ja hellyyttä, haluaisin olla hänen vieressään ja viettää aikaa kahden. Häntä siis ei vain tunnu kiinnostavan. Seksistä kyllä olisi kiinnostunut, mutta itselläni paikat vielä sen verran hellänä synnytyksestä, etten vielä uskalla siihen ryhtyä. Enkä tiedä kiinnostaisiko edes, kun en muuten tunne saavani lainkaan hellyyttä.
Nytkin sain pojan nukkumaan ja siinä samassa nukahti mieskin. Tänään oli jo pientä toivoa, kun mies tuli töistä, mutta jotenkin se taas vaan jäi :( Alan tosiaan olla jo aika epätoivoinen ja tämä asia todella tuhoaa itsetuntoani. Tuntuu etten ole enää lainkaan rakastettava tai haluttava. Kun vain tietäisin, miksen enää kelpaa...
Tuskin tästä kirjoituksesta mitään hyötyä oli, mutta olisin kiitollinen, jos joltain saisin kannustavia kommentteja. En siis kaipaa mitään asiatonta...muutenkin on jo paha mieli asiasta. Muuten olen todella onnellinen pojastani ja miehestäni
Eli olemme pienen poikavauvan tuoreet vanhemmat ja onnellisia pienokaisestamme. Vauva vie tietysti paljon aikaa ja huomiota, mutta on ns. "kiltti vauva" eikä valvota koko yötä tms. Elämämme ei ole "kamalasti" muuttunut perheenlisäyksen myötä, ennemminkin sanoisin, että rytmittynyt vain. Aikaisemminkin ollaan kotosalla viihdytty molemmat.
Mieltäni vaivaakin nyt mieheni kiinnostumattomuus minua kohtaan. Olen jo useamman päivän ajan pyytänyt, että hän tulisi viereeni ja pitäisi hyvänä, mutta ei. Auttaa kyllä vauvan hoidossa tultuaan kotiin yms. Mutta toivoisin niin, että kun saan vaavin iltapäiväunille, niin oltaisiin hetki kahden. Olen tämän hänelle sanonutkin, mutta sama toistuu päivästä toiseen: Saan vauvan nukkumaan ja sen unen ajan herra yleensä istuu tietokoneellaan joko pelaamassa, surffailemassa tms. Saatan useaan otteeseen pyytää häntä tulemaan viereeni vaikka sohvalle, olemaan hetken kanssani kahden ja pitämään hieman hyvänä. Kun olen monesti saanut vastaukseksi "joo joo" eikä mitään tapahdu, alan tekemään kotitöitä, kun en viitsi tuossa tyhjänpanttinakaan istua. Ja niitä sitten teenkin kunnes vauva taas vaati tissiä.
Olen todellakin pahoittanut mieleni tästä käytöksestä, ei tämä mielestäni ennen ole ollut ongelma. Synnytyksen jälkeen itsetuntoni on muutenkin laskenut, raskausaikana tunsin itseni naiselliseksi ja synnytyksen jälkeen kaipasin sitä olotilaa todella. Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja pidänkin siitä edelleen huolta. Meikkaan päivittäin, pidän huolta siisteydestäni ja pyrin pukeutumaan siististi ja edes hieman nätisti. Eikä niitä kilojakaan niin kauheasti ole jäänyt. Ja lopuistakin pyrin pääsemään eroon imettämällä ja vaavin kanssa ulkoilemalla.
Kaipaan todella mieheni läheisyyttä ja hellyyttä, haluaisin olla hänen vieressään ja viettää aikaa kahden. Häntä siis ei vain tunnu kiinnostavan. Seksistä kyllä olisi kiinnostunut, mutta itselläni paikat vielä sen verran hellänä synnytyksestä, etten vielä uskalla siihen ryhtyä. Enkä tiedä kiinnostaisiko edes, kun en muuten tunne saavani lainkaan hellyyttä.
Nytkin sain pojan nukkumaan ja siinä samassa nukahti mieskin. Tänään oli jo pientä toivoa, kun mies tuli töistä, mutta jotenkin se taas vaan jäi :( Alan tosiaan olla jo aika epätoivoinen ja tämä asia todella tuhoaa itsetuntoani. Tuntuu etten ole enää lainkaan rakastettava tai haluttava. Kun vain tietäisin, miksen enää kelpaa...
Tuskin tästä kirjoituksesta mitään hyötyä oli, mutta olisin kiitollinen, jos joltain saisin kannustavia kommentteja. En siis kaipaa mitään asiatonta...muutenkin on jo paha mieli asiasta. Muuten olen todella onnellinen pojastani ja miehestäni
Vastaukset 15
Vanhimmat
Haiset vielä pahalta synnytyksen jäljiltä ja muutenkin on päässyt kiloja kuitenkin kertymään, tämän voi rivien välistä lukea ja sinulla on siitä ansaitusti huono omatunto. Olet laiska ja vauvanpaska haisee kaikkialla. Seksiin et enää pysty. Mitäs menit pennun hankkimaan. Ei olisi ollut pakko. Jos et asiasta uskalla aikuiselta mieheltä itse kysyä, niin noin naurettava suhde loppuu kyllä itsestään tuota vauhtia. Sitäpaitsi sinulla on todella heikko itsetunto.
Juttele jonkun ystävän kanssa. sinulla on asiat hyvin ja täällä se näköjään herättää kateutta ja paskaa sataa niskaan. Tämäkin lässyn,lässyn kommentoija on itse nimenomaan paskanhajuinen satakiloinen porsas jolle vaan otti sydämmestä lukea kun joku äiti jaksaa huolehtia ulkonäöstä ja treenata.
Lässyttelijä pitkät! Turpaan sietäisit saada!
Joulumieltä sinullekin lässy mutta jokin mättää hänen mieheksi luulemallaan miehellä, samaa sanon sinullekin. Sinuakaan ei olisi olemassa jos vanhempasi eivät oli olleet sillai, pyytäisinkin heitä laittamaan sinut takaisin turkinhihaan ja nussimaan uudelleen.
Mitä jos näyttäisit tämän kirjoituksen miehellesi. Mielestäni olet saanut hyvin kuvattua tunteitasi syyttelemättä ja monet hyvät asiat muistaen. Ehkä miehesi ei tajua, että kaipaisit hellyyttä vaikka seksi ei vielä olekaan ajankohtaista. Monille miehille tuntuvat olevan synonyymeja. Pyydä siis miestäsi lukemaan kirjoituksesi ja keskustelkaa sen jälkeen asiasta. Tsemppiä!
Oliko teillä ennen lasta helliä hetkiä ilman seksiä? Miehet kun tuppaa olemaan yksinkertasia tässä asiassa. Miehesi ei varmaan ymmärrä että tarvitset häntä, koska lapsen hoito vie paljon aikaasi ja hän tuntee todennäköisesti itsensä syrjäytetyksi. Luulenpa että jos ehdottaisit vaikka suuseksiä hän ei sanoisi että ihan kohta ja jäisi koneelle surffaamaan. Sellasia ne vain on, valtaosa miehistä, ehkä kaikki. Jos haluat hellyttä käy käsiksi vaan, ota komento älä pyytele. Saat mitä haluat kun otat sen. Käske ukko vaikka hieromaan hartioitasi ja riisu paitasi. Ulkonäölläsi ei ole asian kanssa mitään tekemistä!
sepäs siinä onkin vialla,ehkä.että miehesi ei halua tulla viereesi ennen kuin on varma.että saa muutakin kuin hellyyttä,koska mieli halut kasvaa syödessä,jos miehesi kiihottuu ja ei saa mitään niin se voi myös loukkaantua että sua ei kiinnosta ja saattaisi suuttua, odota rauhassa äläkä masennu.ehkäpä miehesi tekee sen tarkoituksella mietipä sitä ja tsemppiä.
Tuo asia on varmaan monen tekijän summa. Ensiksikin elämänne on todellakin rytmittynyt vauvan ehdoilla ja siihen voi mennä aikaa tottua. Tarkoitan sitä että kun vauva nukkuu niin juuri silloin on otettava se aika itselle tai toisillenne, ja voi olla että teidän mielihalut eivät kohtaa juuri silloin. Sinä haluisit läheisyyttä ja miehesi ehkä omaa aikaa ja rauhaa. Oletan että miehesi käy työssä, ja kotiin päästyään jakaa vauvan hoidon sinun kanssasi. Joten kun vauva nukkuu niin miehelläsi on ensimmäinen hetki aikaa itselle. Sinä taas jos olet kotona, saat silloin tällöin aikaa itselle myös päivän mittaan, jos vauva nukkuu, tai vaikka ei nukkuisikaan. Miettikää miten jaatte aikanne jonka vauva nukkuu molempien ollessa kotona, puhukaa mitä haluatte yhdessä ja erikseen. En usko että miehesi ei olisi enää kiinnostunut läheisyydestä kanssasi, ongelma on ehkä juuri tämä ajankohta jolloin siihen olisi aikaa. Ja miehesi ei ehkä ymmärrä sitä että olet synnytyksen jäljiltä vielä semmoisessa hormoonimylläkässä että tämmöiset asiat pahoittavat mielesi ja jäävät vaivaamaan. Ehkä hän kokee tämän pikkujuttuna, joka ei vaikuta sinuun tai parisuhteeseenne. Mielestäni sinä voisit asennoitua tähän niin että antaa ajan hoitaa tehtävänsä ja älä painosta miestäsi läheisyyteen, jos hän ei juuri silloin halua. Varmaan tämä seksin puutekin on vaikuttanut siihen että pelkkä läheisyys ei ns. kiinnosta, kun ei pääse kuitenkaan itse asiaan, jota hän varmasti kovasti jo odottaa, kuten sinäkin. Varmasti tämä läheisyydenkaipuu herää myös miehelläsi eloon kun saatte seksi-elämänne takaisin, usko pois että se voi olla joskus isokin asia parisuhteessa, jonka puute voi johtaa juuri kuvaamaasi käyttäytymiseen...Toki itse olen sitä mieltä että kyllä läheisyyttä pitää olla ilman seksiäkin. Varmasti olet kuitenkin vielä aivan yhtä puoleensavetävä kuin ennenkin!!!
Ikuisuusongelma on se että naiset ei tiedä että seksi ja läheisyys on sama asia. Tai ainakin ne ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. :)
Ajan mittaan tähän ihmeelliseen asiaan tottuu. Se ei miksikään muutu mutta molemmat oppivat sen kanssa elämään. Mies oppii olemaan lähellä ja teeskentelemään ettei ajattele juuri silloin seksiä. Ja nainen oppii että seksiä voi tietoisesti ajatella vaikkei se ihan itsestään olisi tullut mieleen.
MOI!
Meillä lähes samat sävelet kuin teillä.
Synnytyksen jälkeen meni noin 1kk ennekö pystyin edes yhdyntään. Oli niin paikat kipeenä.
Noin 5kk meni hyvin. Toistemme tarpeet menivät yksiin.
Nyt synnytyksestä 1v. Seksiä n. 3 kertaa kuussa. Mulle aivan liian vähän. Läheisyyttä kyllä saan, mutta siihen se jääkin. En aina haluaisi olla se ainut osapuoli joka tekee aloitteen. Kai sitä saisi useamminkin, jos pyytäisi. Mutta sitä toivoo, että olis haluttava myös toisenkin mielestä.
Nyt on turha kenenkään ruveta ajattelemaan, että taas siellä joku läskiperse valittaa, kun mies ei haluu lihavaa naista. En tosiaankaan ole läski vaan aivan normaali painoinen, lähes missimittainen.
Olenpahan heikkoina hetkinä harkinnut silikonienkin laittoa. Jos vika onkin tisuissani? Ne eivät tosiaankaan ole enää mitkään ilmapallot tms.. Kysynyt tätä kyllä olen, mutta vastaukseksi saan että: "ei sinussa mitään vikaa ole". Mutta jotenkin vaan minusta tuntuu siltä.....
Niin...tuo tisu juttu mietityttää kun huolehdin itsestäni, ja käytän seksyjä alusajsuja ja toista ei kiinnosta. Tai kiinnostaa, mut liian harvoin ja takaa päin. Ennen sujui hyvin missä asennossa vaan ja vaikka joka päivä.
Miehille iskee huora ja madonna-syndrooma. Tarkoittaa lähinnä sitä, että kun olet ÄITI niin olet jotenkin epähaluttava, koska mies samaistaa omaan äitiinsä. Psykologian oppitunneilta terveisiä..
Kaipa siinä ei muu auta kuin ottaa se "komento", käydä käsiksi ja vaikka tunkea viereen alkaen hellitellä kuten aina ennenkin, jos ei muu auta.
Kyllä mies sitten varmaan aikaa myöten sitkeydellä tottuu, että ei asiat niin paljoa olekaan muuttuneet välillänne kuin miltä nyt tuntuu. Aikamoista nöyrtymistä se vaatii ottaa itselleen kaikki vastuu koko suhteen hoitamisesta, joten voit vastapainoksi olla muissa asioissa hyvin vaativakin.
Tsemppiä nainen, kyllä se siitä! ;)
mies ei ainakaan itse saa naiselleen ehdottaa silikooneja. Sehän nyt on idiootti jos nainen ei kelpaa sellisena kuin on. Kyllä se ajan kanssa tasaantuu.Ja aika menee äkkiä,lapset kasvaa vauhdilla. Itse oon vasta 24 ja 3lapsen äiti! Ja kyllä kelpaan. Ja en oo mikään ylipainoinen. Ja vaikka olisin niin mitä sitten. tyhmä äijä jos vaihtaa nuorempaankin kun kyllästyy vanhaan ulkonäköön. pää pystyyn!
Aivan samaa touhua meillä lapsen syntymän jälkeen. Oikeastaan jo ennen syntymää. Riidat paisuivat repiviksi ja mies hippasi minkä ehti, naisia nauratten. Erosimme. Nyt vuoden eron jälkeen, mieskin on ehkäpä tajunnut jotain ja olemme palaamassa yhteen. VAin aika näyttää onko mies muuttunut ja mihin suuntaan. Pahoittelut ettei tästä tule kauhean rohkaisevaa kirjoitusta mutta näin meille kävi.
Miten ois jos pistät miehellesi sähköpostia ,hänen ollessa vaikka töissä. Kerrot siinä tuon saman mitä tänne kirjoitit ja tietysti kerrot tunteistasi/rakkaudestasi hänelle.Yllätä hänet ;)
Jo arjen hellät hipaisut,halaukset,huomioonottamiset,pepulle taputukset ja suukot auttaa paljon,kyllä raavas mieskin kaipaa helliä suukkoja ja läheisyyttä sekä huomiota siinä missä vauva ja nainenkin.(ettei hän vain ole kokenut tulleeksi torjutuksi jos sulla on hellät paikat synnytyksen jälkeen ,voittehan te pitää hyvänä/hyväillä toisianne muutenkin.
Meillä ainakin tepsi.