Sellanenhan tässä on tää juttu kun ei ole parisuhdetta.. Oon tapaillu tätä mukavaa miestä tässä nelisen kuukautta ja nyt junnataan paikallaan. Mies sanoi miulle alus että haluu tutustua kunnolla ja tuntea miut tarpeeks hyvin ennen kun jatketaan etiäpäin.. Nyt oon itekkin huomannut et se oli hyvä vain. Mies tekee aamuvuoroa ja mie iltavuoroa, jatkuvaan. Yhteisen ajan puute on siis suurin kompastuskivi. Oon ite viel ravintola-alalla töissä ja teen paljon viikonloppu töitä. Mies harrastaa taas paljon omia juttujaan vapaa-ajallaan.. Mistä ihmeestä me revitään sitä aikaa vai onko tää yhtälö jo tuhoon tuomittu? Välitän kovin hänestä ja uskon tunteen olevan molemmin puolinen.. Mut onko ajan puute este?
Ei parisuhdetta
pieniblondi*
3765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka kuulostas kuinka kliseiseltä, niin kyllä ihmisellä on taipumus löytää aikaa sellaiseen, jonka kokee itselleen tärkeäksi.
Eipä sitä aikaa teille kukaan muu revi, kuin te itse, mikäli haluatte molemmat sitä.
Työvuoroihin on vaikea vaikuttaa, mutta jos parisuhde on tärkeä niin harrastuksia pystyy usein ainakin jonkin verran vähentämään tai siirtämään aikataulullisesti (riippuu harrastuksesta). Toisaalta jokaisella pariskunnalla ja jokaisella yksilöllä on kai oma ymmärryksensä siitä, kuinka paljon yhteistä aikaa pitäisi olla, että suhde tyydyttäisi molempia.
Ja vielä: älä "usko" vaan kysy. Keskustelkaa asiasta.
Samaa mieltä. Työasioille ei voi mitään ja nykyään saa olla jo tyytyväinen jos edes ylipäätään on töitä! Mutta jos vapaa-ajallakin kaikki muu menee sinun edelle, on todellakin korkea aika kysellä seurustellaanko? Itse tapailin 3kk miestä, joka työkiireiden lisäksi priorisoi kaikkia muita kavereita ja tuntui, että minä tulin aina arvosjärjestyksessä viimeisenä. Kauempaa en sellaista jaksanut katsella vaan pistin pelin poikki. Ansaitsin parempaa, ja myös sain :) Uusikin mieheni on työkiireinen mutta kas kummaa sitä yhteistäkin aikaa löytyy aina jostain! Se on vain järjestelykysymys, ja ennen kaikkea kysymys siitä haluaako se toinen nähdä sen vaivan sinun eteesi! Jos yhtään tunnet arvosi, lähdet suhteesta jossa sinua ei kunnioiteta. Sinä ansaitset enemmän.