Ajattelin laittaa tänne tällaisen ajatuksen ihan sen vuoksi että tiedän täällä pörräävän ihmisiä joita tämä voi auttaa, ehkä...
Sekä omakohtaisena että useiden läheisten parien kokemuksena toteaisin seuraava:
Jos olette miettineet parisuhdeterapiaa ja kyseessä on jo pitkälle mennyt ja kauan kestänyt kriisi, on aihetta miettiä mitä siltä terapialta haluatte.
Mikäli haluatte löytää oman sisäisen itsenne kaiken muun kustannuksella ja saada ikään kuin luvan tunteisiinne olla välittämättä tai yrittää edelleen, valitkaa terapeutti joka keskittyy yksilöön, sinuun. Terapia kyllä helpottaa ja vie asioita eteenpäin, mutta ei todennäköisesti pelasta parisuhdetta. Lopuksi vain voidaan todeta että näinhän se menee ja sille ei voi mitään.
Jos taas haluatte oikeasti yrittää pelastaa perheenne yksikkönä, suosittelisin mahdollisesti jotain aatteellisempaa terapiatahoa. Kirkko, perheasianneuvonta,...
Siellä ymmärtääkseni keskitytään sekä sinuun mutta ennen kaikkea siihen perheeseen.
Meille tuo yksilöllisyyteen keskittyvä terapia ainakin näytti olevan pelkkää saattohoitoa.
Hyvä vai huono, en tiedä, mutta tässä ollaan.
Sekä omakohtaisena että useiden läheisten parien kokemuksena toteaisin seuraava:
Jos olette miettineet parisuhdeterapiaa ja kyseessä on jo pitkälle mennyt ja kauan kestänyt kriisi, on aihetta miettiä mitä siltä terapialta haluatte.
Mikäli haluatte löytää oman sisäisen itsenne kaiken muun kustannuksella ja saada ikään kuin luvan tunteisiinne olla välittämättä tai yrittää edelleen, valitkaa terapeutti joka keskittyy yksilöön, sinuun. Terapia kyllä helpottaa ja vie asioita eteenpäin, mutta ei todennäköisesti pelasta parisuhdetta. Lopuksi vain voidaan todeta että näinhän se menee ja sille ei voi mitään.
Jos taas haluatte oikeasti yrittää pelastaa perheenne yksikkönä, suosittelisin mahdollisesti jotain aatteellisempaa terapiatahoa. Kirkko, perheasianneuvonta,...
Siellä ymmärtääkseni keskitytään sekä sinuun mutta ennen kaikkea siihen perheeseen.
Meille tuo yksilöllisyyteen keskittyvä terapia ainakin näytti olevan pelkkää saattohoitoa.
Hyvä vai huono, en tiedä, mutta tässä ollaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Terapian idea on se, että nainen saa motkottaa miehelleen terapeutin nyökytellessä hyväksyvästi. Vastaa julkista ruoskimista, normaalisti äijä olisi jo lähtenyt kaljalle motkotuksen jatkuessa yli 10s.
Kuules, ootko ihan varma...
Mulla on ollut 3vuotta "kriisi". Olen "terapoinut" miestäni itekseni. Saanut sen lopettamaan 1,5v sitten alkoholinkäytön (oli ilmiselvä alkoholisti), olis kohta mennyt jo henkikin. Yleinen neuvo niissä tapauksissa kuuluu: Eroa. Nyt sitten puutun jo käytöshäiriöishin ja lytistäviin lastenkasvatusmenetelmiin - olen kaivanut sen omat kurinpidollisten toimenpiteiden kohteeksi joutumiset lapsena - ilmiselviä traumoja. Se jyräävä käytös ja alkoholi ovatkin ilmiselvästi seurausta lapsuudessa kasvatuksen seurauksena latistetusta tunne-elämästä.
Olen aloittanut itselleni yksilöterapian, koska tällaista ei kukaan oikeasti jaksa yksin. Ja toinen pointti on: Onko tässä mitään järkeä ja kuinka tästä itse loppupelissä hyödyn. Sitä ukkoa ei "kirveelläkään" saa mihinkään terapiaan. Itse olen "terve" ja hyvinkin tunteellinen. En ole mikään hoitsu tms. alan ihminen vaan käytännön ja ruumiillisen työn tekijä. Eli olen seikkaillut päässäni jo suurinpiirtein "koko" elämäni läpi.
Mitäs sanot?
No mä sanon että julkisen sektorin parisuhdeterapiat
ovat täyttä potaskaa. Siinä yleensä terapeutti (täysin minimaalisen tai puutteellisen koulutuksen saanut henkilö) yhtyy vaimon kanssa miehen mollaamiseen. Etenkin pääkaupunkiseudulla (Espoo jne.). En suosittele. Aiheuttavat pikemmin avioeron kun toiminnan pitäisi olla päinvastaista.
Jos tuollaseen terapiaan menee niin parempi maksaa siitä muutamia euroja niin ei ainakaan tule haukutuksi julkisesti ja jotain hyötyö (kenties) voi sessiosta saada.
Ei parisuhdeterapiat ole mitään keskinäisen kehumisen kerhoja. Sinne mennään selvittämään sellaisia asioita, joita ei kotona voi puhua tai ovet paukkuu ja mies kaljalla.
Mikäli et ole pystynyt kuuntelemaan, mikä mättää ja jopa miettimään, että oliskohan noin, niin todella turhaan olet sitä ovea aukaissut.
Julkinen sektori ei hoida tällaisia kuin minä eli maksan... Ja jos maksan niin minusta on perempi maksaa vain itsensä hoitamisesta kuin mennä parina tappelemaan...
Minä olen käynyt yksilöterapiassa jo yli kolme vuotta masennuksen takia, ja ihan turha kiistää etteikö merkittävin yksittäinen tekijä siihen masennukseen olisi vaimo, joka on dominoiva, epäempaattinen ja itsekeskeinen (mutta ei narsisti). Omasta luonteestani ja helposta manipuloitavuudestani johtuen en ole suhdetta pistänyt poikki vaan yrittänyt sinnitellä.
Yksilöterapiassa olen huomannut että itsensä kehittäminen ei paljoa auta, kun toinen ei ole halukas tulemaan yhtään vastaan. Ehkä terapeutilta saa synninpäästön, kun on saanut huomata miten kohtuuton se kumppani on, mutta ei se tilannetta miksikään muuta. Paha olo jatkuu.
Todella näin..mentiin vaimon kanssa parisuhde terapiaan..kysyin ennen kuin mentiin että noudattaako kumpikin sitten terapeutin neuvoja ja vastaus oli että kyllä! Ja paskat kun neuvot ei ollut vaimon mieleisiä..Terapeutti oli sitämieltä kun valitin että anopin tulo suoraan olohuoneeseen ovesta sisään mollaamaan mua päivittäin kun en tee sitä enkä tätä ym..vaikuttaa meidän suhteeseen niin sanoi että ei sitä ketään vanhemmilleen voi mitään ym. paskaa.. Kaikki asiat nähtiin vaimon näkökulmasta kyllä oikeaksi..usean eri ihmisen kanssa keskustelleena ja heidän mielipide on se että olen ollut ns.todella hyvä ja huomaava aviomies jota oikeasti vaimo ei osaa arvostaa!! No laiska se töitään laskee mutta kumminkin.. edelleen kun asutaa erossa tällä hetkellä niin vaimolle kun tulee tarvetta milloin millekin avulle niin pyytää mua ja jollen ole heti käytettävissä niin vastaus tulee heti etten välitä! Ja terapeutti nyökkäilee siinä sivussa! Turhaa rahastusta koko touhu sillä miehet yksinkertaisesti paskoja heidän mielestään..Jos joku oikeasti tietää turun seudulla hyvän terapeutin niin kertokoon sen myös tänne
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
Tässä on Turussa hyvä Parisuhde terapeutti:
http://www.oppijaoivallus.fi/
mulla on kokemusta julkisen sektorin terapiasta ja psykologeista, valitettavasti huonoja sellaisia. sinne en mene enää koskaan.
vuosi sitten meillä oli parisuhteessa kriisi, mies ei suostunut lähtemään pariterapiaan. minä sen sijaan otin yhteyttä yksityiseen elämäntaidon valmentajaan ja löysin just mulle sopivan. hänen kanssaan sitten puitiin asioita puhelimitse runsaat puoli vuotta ja nyt elämäni hymyilee taas :)
Hymyilettekö yhdessä miehen kanssa vai yksinkös hymyilet?
Olen onnellinen onnellisen olon puolestasi.
Epäselväksi jäi tosiaan se että saitteko apua yhteiseen eloon vai saitko sinä apua omaan oloosi?
Tästähän siis yritin alunperin kirjoittaa.
niin, minä sain valmentajalta apua omaan olooni ja sitä kautta myös parisuhteeseen. uusia näkökulmia ja sitä kautta sitten mentiin eteenpäin. ja yhdessä edelleen miehen kanssa :)
No mutta sittenhän se sinulla meni niin kuin kai oli tarkoituskin.
Taidat olla ikävä kyllä niitä harvoja, mutta joka tapauksessa kovasti onnea!
Ystäväni aviomies hakkasi hänet kunnolla muutama kuukausi sitten. Aviomies on: koulutettu, esimiestehtävissä, hyvää pataa kaikkien kanssa ja niiiin mukava, että. Paitsi kotona. No, fiksuna miehenä ehdotti eukon hakattuaan, että lähdetään parisuhdeterapiaan, varasi itse jopa ajan. Nyt sitä on sitten käyty terapioimassa ja naispuolinen terapeutti on ihan miehen lumoissa (komea ja supliikkimies kun on). Terapeutti teettää kaikenlaisia lapsellisia tehtäviä (halatkaa joka aamu ja järjestäkää toisillenne matkoja). Terapeutin mielestään toivoa on. Kotona jatkuu henkinen väkivalta (nainen on lihava, kykenemätön hoitamaan huushollia, tyhmä, lehmä, mies katuu naimisiinmenoa ja etenkin yhteistä lasta jne.) Ihan jo normaali järkikin sanoo, että toivoa EI ole, mutta pitäähän terapeutin palkkansa saada.
Niin mutta terapeutille pitää olla REHELLINEN, jos meinaa jotain todellista apua saada. Tyhmää mennä terapiaan heittämään mitään roolileikkejä tai kulisseja esittämään.
Ei se tyhmä ole, joka maksun avustaan vastaan ottaa vaan se, joka ei anna auttajalle rehellisiä välineitä ja silti maksaa!
eikä selvännäkijä eikä edes parisuhteen parantaja. Itsensä kanssa siellä istunnoissa ja sen ulkopuolella töitä tehdään. Kyllä pariskunnalla pitää olla yhteinen näkemys suhteensa tilasta sekä vahva tahto molemmilla yrittää selvittää tilanne. Jos nämä eväät toiselta puuttuvat, ei mistään maailman terapeutista mitään hyötyä ole.
Turha näissäkään yhteyksissä on terapeuttia syytellä, jos ei pysty kumpikaan itseään rehellisesti tarkastelemaan. Semmoinen eipäs-juupas visailu ei ketään auta eikä se helpota, että kumpi nyt sattuu olemaan tässä asiassa oikeassa.
Menin terapeutille, kun sain tietää mieheni kaksoiselämästä, jota oli jatkunut kaksivuotta. Terapeutin istunnoissa tuli selväksi, kuinka kelvoton puolisoni oli ja hän suositteli tarkkaan harkitsemaan avioliittoa ja näki parempana erota. Eroa hän perusteli minun loukkaamisella, pettämisellä ja että olisin ansainnut paremman ihmisen jakamaan ilot ja surut.
Otin aivot narikasta ja lopetin terapeutilla käynnin, istutin ukon tuoliin ja puhuin, huusin ja puhuin...lopulta molemmat puhuimme.
Löysin kipujen kautta, ihanan miehen jota rakastan ja ymmärrän. Olemme päässeet avioliiton alun kivuista, eikä seksikään mihinkään hävinnyt.
Olen paljon miettinyt näitä terapioita ja terapeutteja. Ainakin tämä avasi silmäni, koska hänen mielipiteensä oli negatiiviset puolisostani ja koko avioliitostamme. Aloin itse kaivella mieheni "nuppia" ja sain ne vastaukset mitä,miten, miksi ja milloin. Sain myös sen tuen jota, terapeutilta odotin ja en saanut!
Myrskyn kestettyä on seesteistä ja tiedän, että molemmat haluamme elää yhdessä : )
pelkään että jos mennään terapiaan
terapeutti vahvistaa vaimon eromaan minusta
Riippuu tietysti mitä siellä kotona puuhaat? Jos hakkaat, solvaat, ryyppäät tai mökötät, niin voipi olla. Siihen johtopäätökseen tuskin vaimosikaan terapeuttia tarvitsee. Pelkäät, mutta mitä? Totuutta itsestäsi ihmisenä ja puolisona? Kyllä suosittelen menemistä pelkolusmuilun sijaan. Totuus tekee joskus kipeää, mutta se on kuin paisetta avaava veitsi, parantavaa kipua. Parempaa päin teille perheenä! Kaipa ne terapeutit useimmiten kehottavat yrittämään, yrittämään yhdessä vielä, toistaan tukien?
Etsipä ihan ite kouraasi kotimainen pokkari "Hyvä parisuhde", suomalaisen pitkän linjan parisuhdeterapeutin kirjoittama. Miehen!
Miksi naisen pitää ryhtyä terapeutiksi miehelleen? Mielestäni tälläisessä suhteessa on jotain pahasti pielessä. Kuulostaa riippuvuussuhteelta eikä normaalilta tasapainoiselta suhteelta.
Ei puolison tarvitse kaikkea niellä ja hyväsyä. Hyvä parisuhde lähtee omasta hyvinvoinnista. Yleensä ongelmat eivät edes ole parisuhteessa, vaan toinen osapuoli tarvisi ihan oman terapeutin.
Parisuhteessa tulee aina olemaan erilaisia päiviä, sillä se on matka jossa opitaan. Puolisot tulevat erilaisista kodeista ja monesti heillä on hieman erilainen arvomailma, jota ei tuossa rakastuminen tilasa havaitse, toinen opitaan tuntemaan vasta elämän arjessa. Silloin alkaa näitä ongelmia tulla. toista ei voi vaan muokata ykskaks mieleksekseen, molempien pitää joustaa ja ymmärtää, että lapsena opittuja asioita ei hetkessä muokata oman perheen asioiksi, ajan kanssa ja yrittämällä oppia tämän toisen asjatusmaailmaa.
Tiedän, että terapeutit perheasiain neuvottelukeskuksissa ovat todella päteviä ihmisiä. Sinne todellakin voi mennä yksin kumpikin, siellä terapeutti kuuntelee ja käyntejä täytyy tehdä useita, sillä aluksihan ihminen vastustaa kaikkea. Mutta ajan oloon terapeutti sa sinut itsesi ajattelmaan asioita järkevämmin. Välttämättä avioliitto tai avoliitto ei pysy, vaan tulee ero, mutta tarkoituksena on saada järkeä siihen eroon ja oman itsensä tuntemiseen, joten on vahvempi jaksamaan tämän kriisin. Jos perheessä on lapsia, jotka tahtovet siinä eotessa jäädä toisarvoiseen asemaan ja riitakapuloiksi. Lapset kärsivät suunnattomasi erosta, terapeutin mukaan heidän elämäänsä kohtaa ihan yhtä kova kriisi kuin itseäsikin, lisäksi lapsi menettää erossa kaikkein eniten. Terapeutit käyvät tätä lasten osaa läpi kanssasi ja yrittävät saada lapsien tilannetta koskevat asiat sanotuksi. Hän opstaa miten lapsia voi auttaa ettenpäin.
Terapeutille kylläkin on niissä tapauksissa, joissa erolta vältytään suurin palkkio, jos perhe löytää yhteisen sävelen. Monestihan erotilanne lähtee aivan turhasta riidasta, jossa ei hyväksytä toisesta jikatin asiaa, ollaan niin jumalattoman itsepäisiä. Ei edes keskustella.
Tämä terapeutti kammo pitäisi saada loppumaan kokonaan, sillä eivät he ole kenenkään puolella, kuuntelevat ja yrittävät ihan järjen kanssa keskustella.
Siellä saa itkeä , siellä saa sanoa mikä painaa. Siellä ei tarvitse pelätä riitaa, ei hän syytä sinua, hän tietää sinun olevan kriisitilassa, tarvittaessa hän ohjaa saa apaua muualta jos näyttää, että tarvitsette sitä. Hän ei pakota mihinkään, sinä olet siellä ihan kunnioitettu ihminen.
Kannattaa kaikkien käyttää, mieti mitä lapsesi merkitsevät, ovatko sen arvoiset että voit mennä hakemaan apua tilanteeseemme.
Itse kävin, sillä voin sanoa ääneen, että perheeni merkitsee minulle niin paljon, että teen sen eteen sen, minkä suinkin voin, eikä se alenna minua mitenkään. Haluan muuttua jos olen itse se syy kriisiin. Rakastan heitä niin paljon.
Ystäväni suositteli minulle perhekonstellaation, mikä on Suomessa suhteellisen uusi terapiamuoto. Erittäin tehokas menetelmä ja olen todella tyytyväinen tuloksiin. Perhekonstellaatiossa voidaan käsitellä monenlaisia ongelmia ja tavoitteita ja mikä on parasta, puolison ei tarvitse olla siinä mukana. http://konstellaatio.fi
Totta!
Menisinkö terapiaan mieheni kanssa joka haluaa käydä vieraissa ja kuluttaa omat rahansa museo autoihin, vieraisiin naisiin ja omaan erilliseen kämppääm jossa saisi harrastaa vapaata seksiä.
Mitähän terapeutti siinä tekisi? Kynisi lisää rahaa ja lopputulos olisi sama. Äijä ulos!
Parisuhdeterapia on sitä varten kun sanat kotona ei enää riitä ja muuten tilannetta ei pysty ratkomaan. Jos kumppani ei halua mennä terapiaan tai muutenkaan keskustella asioista, jotka parisuhdetta hiertävät on syytä miettiä kannattaako suhdetta enää jatkaa. Mielestäni jos parisuhteessa ei pysty keskustelemaan ja asioita ei haluta ratkoa millään tavalla edes terapian avulla...Kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä oma terveys vai muiden miellyttäminen oman terveyden kustannuksella....
Käytiin mekin kriisiterapiassa ex miehen kanssa. Mies oli aina kulkenut omia tietään,ongelmia alkoholin kanssa, nyt oli kahden päivän ryyppyreissun jälkeen putkareissu koska hillui kotiinpalattuaan minun ja lasten edessä. Kriisiterapiaa siis. Terapeutti lumoutui miehen tarinoista,tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi tilanteessa. Ja koska en jaksanut pitää puoliani,jäin kyllä täysin ilman apua. Mies vain kertoi tarinoitaan,pohdittiinkin vaativan lapsemme aikaansaamia ongelmia. Eli täysin ohi sen,mikä oikeasti oli ongelma.