niin halusin vaan purkaa pahaa oloani täällä..että siis ottaa vaan vitusti avomieheni ryyppyreissut päähän. justiinsa soitti äsken ja ilmotti taas tänään lähtevänsä viihteelle. vittu vittu vitun vittu en jaksa kattoo sitä enää kauaa..........
ottaa aivoon...
mieheni
142242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mieheni ystävä naisystävineen tuli yökylään. nainen raskaana, ja miehellä syntymäpäivä jota tietenkin täytyi juhlistaa! kaljaa älyttömät määrät lähikaupasta,viinaa... ja pari tuntia kun talon "isäntä" ja vieras ottavat jo vähän yhteen. kännissä kun apinat, sotkevat ja kaatelevat pulloja ja laseja.. juu, eikai täs, olis vaan puol kuus aamulla herätys, ei oikein jaksais katella/kuunnella tuommosta touhua...jutut on kun kakaroilla, vaikka ikää melkein kolmekymmentä!!!
Juuh, meillä kanssa ukko tänään lähdössä radalle. Lupas juoda vaan tänään, mutta tuo on niin usein kuultu, että tiedän hänen raahautuvan vasta la-su yönä himaan. Eli aatto menee kun äijä krapulassa kotona. Ai että kun lämmittää sydäntä tehdä kaikki jouluvalmistelut yksin ja turhan takia!
Niin, olen monesti miettinyt mikä naisia niin sanotuissa rentuissa viehättää? Onko se "usko" niihin omiin kykyihin, että kyllä minä saan miehen parantamaan tapansa?
Itse miehenä tätä ihmettelen kovasti. Nyt hiljattain eronnut toisen kerran avoliitosta. En kertaakaan juonut viinaa kotona, enkä käynyt kapakoissa, en vieraissa. En hakannut puolisoani. Halusin viettää vapaani kotona perheen parissa ja selvin päin ja viettää niin sanottua laatuaikaa. Ainoa virhe minkä tein, oli se että rakastin ja halusin sen myös näyttää. Mutta kummassakin avoliitossa tuli arki vastaan ja puoliso olisi halunnut, että vietän enemmän vapaa-aikaani muualla kuin kotona, kun se "liiallinen" läheisyys ahdisti.
Että miettikääpä nyt naiset oikeasti sitä mitä te itse haluatte? Haluatteko te sen "kiltin" ja rakastavan miehen kotiin, joka alkaa tuntumaan sitten "tylsältä". Vai haluatteko sen "rentun", kenen kanssa ei ainakaan koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Onko se sitten sitä yllätyksellisyyttä?
Ihan naisesta kiinni mistä tykkää. Toiset rakastuu renttuihin ja toiset niihin kiltteihin miehiin. Ehkä se on niinkin että sitten alkaa jo ottaa toisen itsestäänselvyytenä jos sitä rakkautta on koko ajan osoittamassa ja koko ajan läsnä. Tietynlainen jännitys on hyvästä, mutta en tarkoita tällä tuollaista kännäilyreissuja poikien kanssa-juttua. Tai sitä että tarttis tehdä toisesta mustasukkainen. Ehkä joku tajuaa..?
ON OMAN OSANSA ANSAINNUT JA JOS ON KUNNOLLISEN MIEHEN JA HYVÄN ISÄN KOTOA POIS AJANUT. ON AIVAN OIKEIN, ETTÄ RENTTU OPETTAA TAVOILLE, ELI ON VIIKKOJA POIS KAATOKÄNNISSÄ JA NAIMASSA MUITA
NAARAITA.
OMAN VALINTANNEHAN OLETTE TEHNEET.
VANHA KLISEINEN SANONTA. SITÄ SAA, MITÄ TILAA.
YKSINHUOLTAJANA ON KIVAA. VOI LAPSIRAASUJA11111
hulabaloota meilläkin oli aikanaan ja kun se ei riittänyt se kännääminen vaan siitä sitten vielä sivuoireena riehuttiin kotosalla. Erohan siitä tuli, koti oli pakko rauhottaa ihan lasten tähden. Ex jatkanut sitä ryypiskelyä, tosin nyt kuukauden vissiin yrittänyt olla kunnollinen...
toivottavasti hän todellakin nyt ryhdistäytyy, ihan lasten tähden.
lisättävä, että silloin aikanaan kun alettiin seurustelemaan, niin oltiin niin nuoria ja nautittiin elämästä, enkä tietenkään osanut kiinnittää huomiota juomatottumuksiin ja minusta tuntuu että ne juomatottumukset hiipi pikku hiljaa pahemmaksi, sillä ei alkuaikana se elämä ollut sellaista ...
Rentuissa on jotain särmää, mutta ei kukaan jaksa katella mitään rappio rellestäjää.. toisaalta liika kiltteys ja jatkuvat rakkauden tunnustukset tosiaan alkaa ahdistaa kun ei sitä nyt koko ajan jaksa herkistellä ja katsella kaikkea vaaleanpunasten lasien läpi.
Love's too much or not at all?!
Tuntuu ainakin että on vaikea löytää ihmistä siitä välimaastosta. Että pitää oman elämänsä eikä oo koko ajan lässyttämässä, mutta kuitenkin ottaa huomioon toisenkin ja ajattelee myös asioita myös toisen näkökulmasta.
Se vaan on niin että pidemmän päälle sellanen koko ajan kaksistaan nyhvääminen alkaa ahdistaa.. ihmisiä pitää nähdä ja on hyvä että niitä näkee yhdessä kuten myös yksikseen. Mutta sillonkin pitää osata ottaa asiallisesti eikä sit riehua ja rellestää jo vajaamielinen.
ja kärsikää nahoissananne kun sellasen miehen ootte ottaneet. Mä en tajuu että täällä pitää valittaa ja sit ei asialle mitään kuitenkaan ite tehdä. Teistä se on kiinni mitä haluutte sietää. Jos renttu kiinnostaa ni pitää sit kestää ne varjo puolet myös. Turhaa jurinaa jos meininki on tollasta.
Mulla kanssa takana huonosti nukuttu yö, koska sulhoni päätti vetää täällä kotona kunnon lärvit..Tarkoituksena oli juoda yhdessä tuttava pariskunnan kanssa muutama lasi viiniä ja pelailla yhdessä seurapelejä. Omalta sulholtani tämä ei taas kuitenkaan onnistunut. Se kittasi kaiken viinan mitä kaapeista löytyi ja huudatti musiikkia aamuun asti(vieraiden lähdön jälkeen), vaikka pyysin sitä useaan otteeseen nukkumaan. Puoli kymmenen aikaan se sitten kömpi sänkyyn ja siitä sitten suoraan vessaan oksentamaan.
Mua on alkanut ottaa niin päähän tollanen juominen. Sulholle tekee tosi tiukkaa olla kokonaista viikkoa poissa baareista tai ainaskaan selvinpäin. Ja kun sille ei edes tule se raja juomisessa vastaan.
Muuten mieheni on ns. "kunnollinen" ja huomaavainen minua kohtaan.(saattaa kännissä joskus haastaa riitaa, mutta ei ole väkivaltainen minua kohtaan) Eikä juominen häiritse töissä käyntiä. Hän on minua jokusen vuoden vanhempi eli kolmenkympin kieppeillä. Hän vakuuttelee, että tälläinen juominen loppuu sitten kun meillä on lapsia. Itse en kuitenkaan ole valmis ottamaan sellaista riskiä, että perustaisimme perheen ja sama meno jatkuisi.
Kertokaapas vanhemmat ja viisaammat, olenko turhasta sulhoni juomisesta huolissani? Onko normaalia, että hän juo jokaikinen viikko itsensä kaatokänni-kuntoon? Ja viettää koko seuraavan päivän krapulaisena sängyn pohjalla?
Tulipas ylläolevaan viestiin paljon kirjoitusvirheitä. No, viesti tuli varmasti kuitenkin selväksi. :)
Piti vielä lisätä, että olen huolissani muutenkin sulhoni elämäntavoista. Ylipainoa hänellä on runsaasti. Hän rakastaa roskaruokia ja napostelua yli kaiken. Yhteinen koira tuli hankittua, mutta en saa sulhoani mukaan lenkeille (vaikka hän näin lupasi hankkiessamme koiran).
Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä ja jopa huomauttanut asiasta vähemmän ystävällisestikin :( Mutta omasta mielestään hän ei juo liikaa eikä omaa ylipainoa.
että juominen loppuu jos perhettä alatte perustamaan. Ennemminkin se lisääntyy, pahoin pelkään. Tietysti jokainen tapaus on omanlaisensa, mutta minulla ainakin se meni huonompaan suuntaan. Juomista ei paljoa ollut alussa, mutta myöhemmin lisääntyi. En missään nimessä suosittele sinulle perheenperustamista kyseisen miehen kanssa. Kuvittele mielessäsi itsesi raskaana, huonovointisena, raskauden loppuvaiheessa jne. miltä sinusta mahtaa tuntua jos olet kotona yksin ja mies huitelee omiaan, entä kun olet sairaalassa synnyttämässä... tai lapsen ristiäiset..lapsi sairas..mitä hyvänsä ja miehestäsi ei siinä tilanteessa ole välttämättä sinua auttamaan oman juomisensa takia. Ja se vielä etten tiedä yhtään miestä joka olisi juomisensa oikeasti lopettanut kun perhettä on alettu perustamaan - mutta nämä kokemukset ovat tietenkin vain omasta tuttavapiiristäni.
Kertomasi oli kuin omasta elämästäni..minullakin on mies joka hoitaa työnsä,on huomaavainen jne, mutta alkoholinkäyttö pilaa kaiken hyvän. Olen aika lopussa tämän asian kanssa ja olisi mukava vaihtaa ajatuksia kohtalotoverin kanssa. Meilio
Ei kannata katsella, ei tuo piirre iän myötä ainakaan parane, yleensä pahenee vaan. Juoppo pysyy juoppona, eikä siinä tulevaisuudessa paljon lapset ja vastuut paina, kun yön valot kutsuu...
Kokemuksen syvällä rintaäänellä kehotan etsimään kunnollisen miehen, ennen kuin on liian myöhäistä.