Tämä oli alunperin vastaus Arnstad-ketjussa olevaan ”Suomen liittoutuminen Nazi-Saksan kanssa” (tai jotain sen tapaista) - kirjoitukseen
Kyllä niillä paperille kirjatuilla kansainvälisen oikeuden kriteerit täyttävillä esityksillä oli merkitystä myös toisen maailamsodan aikana. Miksi muuten valvontakomissiosta puuttui USA ja mukana oli Englanti, joka kuitenkaan ei ollut sotinut Suomea vastaan.
Kyllä Suomi teki enemmän kuin näennäisiä liikkeitä voidakseen olla tekemättä liittosopimusta Saksan kanssa. Suomi myös näki vaivaa irtauakseen tehdyistä sopimuksistä. Näin ollen sopimuksilla oli paljon merkitystä Suomelle.
Maat neuvottelevat keskenään asioista ja neuvottelivat myös toisen maailmansodan aikana. Kun aina viralliset sopimuksetkaan eivät pitäneet, niin vielä vähemmän käydyille neuvotteluille voidaan antaa lopullista päättävää asemaa. Voidaan teoretisoida, että myös NL olisi kyennyt aloittamaan neuvottelut Suomen kanssa, ja että NL olisi hyvin pystynyt tekemään Suomea tyydyttävän tarjouksen. Kun tällaista ei ilmestynyt, niin Suomella ei tosiaan ollut vaihtoehtoja.
Vaihtoehtona ei juuri voi pitää Paasikiven muistelmissaan? kaavailemaa 200 000 kuollutta ja kärkisija avunsaajamaiden joukossa. Paasikivi kun oli turhan optimistinen NL:n käyttäytymisen suhteen.
Selittäkää nyt arvon historioitsijat samalla argumentaatiolla kuin Suomen tapauksessa, mikä on Ranskan asema. Ranska (Vichyn Ranska) kun teki sopimuksen Saksan kanssa ja tosiaan soti saksalaisten rinnalla liittoutuneita vastaan. Onko Vichyn Ranska tehty kansainvälisoikeudellisesti olemattomaksi. Siis sen suorittamia toimenpiteitä ei pidetä laillisina, esim. solmittuja avioliittoja.
Ei tosiaan osoita mitään moralismia pysyä aikaisemman NL:n kannalla tai omaksua sodan voittajavaltioihin kuuluvan USAn historiankirjoituksessa vallitsevat Suomea koskevat käsitykset. Voittajavaltiot kun nyt ei yleensäkään myönnä tekemiään virheitä ja tapahtumien kirjavuutta, esim. taisteliko USA kommunismia puolesta vai sitä vastaan viime vuosisadalla. Vuosikymmenien jälkeen jää näkyviin vain virallinen historian kirjoitus, jonka ulkomailta tulevat opiskelijat ja näistä kasvavat tutkijat sitteen isäntämaata hännystelläkseen ja omaa asemaa helpottaakseen omaksuvat. Tämän mukaan, NL oli 1945 asti hyvä ja sen jälkeen huono. Jaotuksen sinänsä voi katsoa myös Suomen virallisesti (tässä virallisuudessa ilmeisesti tehdyt sopimukset taas ovat jostain kumman syystä historiakirjoittajienkin mielestä merkittäviä) omaksuneen, valitettavasti Suomi on kuitenkin ikävästi koko ajan ollut ajallisesti väärässä vaiheessa.
Kyllä niillä paperille kirjatuilla kansainvälisen oikeuden kriteerit täyttävillä esityksillä oli merkitystä myös toisen maailamsodan aikana. Miksi muuten valvontakomissiosta puuttui USA ja mukana oli Englanti, joka kuitenkaan ei ollut sotinut Suomea vastaan.
Kyllä Suomi teki enemmän kuin näennäisiä liikkeitä voidakseen olla tekemättä liittosopimusta Saksan kanssa. Suomi myös näki vaivaa irtauakseen tehdyistä sopimuksistä. Näin ollen sopimuksilla oli paljon merkitystä Suomelle.
Maat neuvottelevat keskenään asioista ja neuvottelivat myös toisen maailmansodan aikana. Kun aina viralliset sopimuksetkaan eivät pitäneet, niin vielä vähemmän käydyille neuvotteluille voidaan antaa lopullista päättävää asemaa. Voidaan teoretisoida, että myös NL olisi kyennyt aloittamaan neuvottelut Suomen kanssa, ja että NL olisi hyvin pystynyt tekemään Suomea tyydyttävän tarjouksen. Kun tällaista ei ilmestynyt, niin Suomella ei tosiaan ollut vaihtoehtoja.
Vaihtoehtona ei juuri voi pitää Paasikiven muistelmissaan? kaavailemaa 200 000 kuollutta ja kärkisija avunsaajamaiden joukossa. Paasikivi kun oli turhan optimistinen NL:n käyttäytymisen suhteen.
Selittäkää nyt arvon historioitsijat samalla argumentaatiolla kuin Suomen tapauksessa, mikä on Ranskan asema. Ranska (Vichyn Ranska) kun teki sopimuksen Saksan kanssa ja tosiaan soti saksalaisten rinnalla liittoutuneita vastaan. Onko Vichyn Ranska tehty kansainvälisoikeudellisesti olemattomaksi. Siis sen suorittamia toimenpiteitä ei pidetä laillisina, esim. solmittuja avioliittoja.
Ei tosiaan osoita mitään moralismia pysyä aikaisemman NL:n kannalla tai omaksua sodan voittajavaltioihin kuuluvan USAn historiankirjoituksessa vallitsevat Suomea koskevat käsitykset. Voittajavaltiot kun nyt ei yleensäkään myönnä tekemiään virheitä ja tapahtumien kirjavuutta, esim. taisteliko USA kommunismia puolesta vai sitä vastaan viime vuosisadalla. Vuosikymmenien jälkeen jää näkyviin vain virallinen historian kirjoitus, jonka ulkomailta tulevat opiskelijat ja näistä kasvavat tutkijat sitteen isäntämaata hännystelläkseen ja omaa asemaa helpottaakseen omaksuvat. Tämän mukaan, NL oli 1945 asti hyvä ja sen jälkeen huono. Jaotuksen sinänsä voi katsoa myös Suomen virallisesti (tässä virallisuudessa ilmeisesti tehdyt sopimukset taas ovat jostain kumman syystä historiakirjoittajienkin mielestä merkittäviä) omaksuneen, valitettavasti Suomi on kuitenkin ikävästi koko ajan ollut ajallisesti väärässä vaiheessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, s.330:
"Vastaavasti kuin Helsingin maa- ja ilmavoimaneuvottelujen 3.-6.6.1941 pöytäkirjat (joita vain saksalaiset itseään varten pitivät) käytännössä parisen viikkoa myöhemmin muodostivat näiden alojen tarkat toimintaohjeet, vaikka muodollisia sopimuksia valtioiden välillä ei ollutkaan, samanaikaiset Kielin pöytäkirjat tulivat sangen täsmällisesi meritoiminnan toteutuksen pohjaksi, vaikka nekään eivät saaneet sopimuksen juridista muotoa. Juuri tämän tahallisen epämääräisyyden takia Suomen ja Saksan välillä ei ollut muodollista liittoa, vaan eräänlainen koalitio. Suomalaisten taholta sitä ryhdyttiinkin kutsumaan asevelisuhteeksi."
Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, s.653:
"Kun sota Suomen kannalta alkoi muodollisesti samoin kuin talvisota, hallituksen oli helppo julistaa se »jatkosodaksi», jolla talvi-sodan puolustautumista jatkettiin.
Kipeissä historiallisissa mietteissään jatkosodan lopulla J.K. Paasikivi on puuttunut tähänkin asiaan. Luettuaan ruotsalaisesta Dagens Nyheterista 21.7.1944 kirjoituksen »Kun todistellaan liikaa», jossa voimakkaasti kiellettiin suomalaisten väitteet talvisodan ja jatkosodan syttymistavan samanlaisuudesta, hän kirjoittaa: »1939: Voi kyllä pohdiskella, olisiko Suomi tekemallä myönnytyksiä voinut välttää sodan ja pysyä neutraalina. Mutta Suomella oli 1939 selvät paperit. Sillä oli oikeus puolellaan - sopimus. Kansainliiton päätös.
Eri asia on tausta, jota vastaan liittyminen Saksan puolelle Moskovan rauhan jälkeen on nähtävä. Moni seikka selittää tätä suuntausta ja toimii osittain lieventävänä tekijänä. Mutta on tyhmää ja vahingollista kieltää eroavaisuudet Suomen talvisodan ja tämän sodan välillä.»
Yhtä vähän on aihetta kieltää samanlaisuuksia muiden Saksan mukaan 1941 lähteneiden valtioiden kanssa. Suomi tosin sai liittoutuneet parhaiten tunnustamaan sotansa erillisyyden, mutta virallisia sopimuksia sodasta Saksan kanssa oli yhtä vähän Italialla, Romanialla, Unkarilla kuin Suomellakaan. Kaikki ne silti katsoivat käyvänsä samanlaista rinnakkais- tai erillissotaa kuin oma maamme."
Eikö mitään Kolmen vallan sopimusta ollutkaan? Ja näin ollen Unkarilla, Romanialla ym. ei ollut mitään mahdollisuuksia liittyä siihen. Muistanko väärin?
Antikomintern-sopimus tähtäsi kommunismin vastustamiseen, mutta mikään sotimissopimus se ei ollut. Joissakin lähteissä mainitään Suomen liittyneen tähän sopimukseen, kun halutaan väittää Suomen tehneen liiton Natsi-Saksan kanssa. Kun mitään liittosopimusta ei tehty, niin ei tehty.
Väittihän muuten NL v. 1939 Suomen sotineen Englannin rinnalla aivan mainitsemasi kaltaisilla perusteilla. Suomi oli antanut alueensa Englannin käyttöön ja tältä alueelta Englanti suoritti sotatoimia. Tulipa varmaan jossain määrin huolletuksikin.
Näytäpä nyt aivan historiankirjoituksen tasapuolisuusvaatimuksen takia, missä lähteissä puhutaan tästä tosiasiallisesta "Suomen ja Englannin sotilasliitosta."
talvisodan,saksan ja neuvostoliiton tekemän salaisen(rip-mol)sopimuksen jälkeen,suomen ei kyllä ENÄÄN tarvitse selitellä muille maille(varsinkaan ruotsille)kenen kanssa ja missä maailmantilanteessa näitä sopimuksia on tehty.piste.