kivun kanssa vaan

kipuilen ja hapuilen, etsin suuntaa,valomerkkejä taas elämästä. Pieni ihana tyttömme kuoli äkillisesti sairauteen muutama kuukausi sitten.Tämä enkeli oli vain 6kk.Suru on jotain sanomatonta,sille ei löydy sanoja.tuntuu kuin tuska veisi minusta kaikki, en osaa enää rakastaa edes miestäni oikein,en jaksa ja hänkään ei jaksa.Päivän rutiinit hoituvat jotenkin ystävien avulla ja perheen. Lapsemme oli esikoinen, joulu tulee, joulu ilon ja syntymän juhla. Tämä joulu tulee synkimmän vuoden ajan keskelle, synkimpiinkin mieliin. Ehkäpä joulusta löydän pienen ilon,viattomasta jeesus lapsesta. Ehkäpä pystyn yön pimeimpinä hetkinä vielä antamaan anteeksi lääkäreille,itselleni. Mietin omaa väsymystä kun énkelimme oli vauva, joka itki ja itki.Minä vihansinkin häntä välillä väsyksissä.Nyt jos saisin tuntea hänet vielä sylissäni,en osaa sanoa.
3615
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

otan osaa suureen ja syvään suruusi. Jumala saakoon antaa sinulle voimaa päivittäin ja hetkittäin. Älä kanna itse syytöksiä. Kaiken pimeyden jälkeen koittaa aamu.

Äänestä

Olen hyvin pahoillani kohdallenne tulleesta suuresta menetyksestä ja surusta. Otan osaa suruunne, voin sanoa, että ehkä elänkin sitä kanssanne jollakin lailla...sain pitää esikoiseni 19v.5kk ja 11 päivää...hän lähti 30.6.2006 ja ikävä on hirveä.

Äänestä
  • nyt yritetään ottaa joulu vastaan ilman pientä pehmeää tuhisevaa tyttöämme.enkeli kynttilän viemme haudalle tietenkin,vaikka se sattuu ja koskee ihan mielettömästi,mutta se auttaa. kaikki äidit ja isät tietävät miten omaa lasta niin rakastaa ja kun joutuu yht.äkkiä sanomaan hyvästit,tulee seinä joka ei tunnu joustavan. mutta nyt pakko elää eteenpäin,suru mukana kaikkialla, toivottavasti se haalenee ja kauniit muistot enkelilapsestamme valtaavat,,toivottavasti. hyvää joulua ja voimia kaikille läheisensä menettäneille

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


täytyy elää kirjoitti:

kipuilen ja hapuilen, etsin suuntaa,valomerkkejä taas elämästä. Pieni ihana tyttömme kuoli äkillisesti sairauteen muutama kuukausi sitten.Tämä enkeli oli vain 6kk.Suru on jotain sanomatonta,sille ei löydy sanoja.tuntuu kuin tuska veisi minusta kaikki, en osaa enää rakastaa edes miestäni oikein,en jaksa ja hänkään ei jaksa.Päivän rutiinit hoituvat jotenkin ystävien avulla ja perheen. Lapsemme oli esikoinen, joulu tulee, joulu ilon ja syntymän juhla. Tämä joulu tulee synkimmän vuoden ajan keskelle, synkimpiinkin mieliin. Ehkäpä joulusta löydän pienen ilon,viattomasta jeesus lapsesta. Ehkäpä pystyn yön pimeimpinä hetkinä vielä antamaan anteeksi lääkäreille,itselleni. Mietin omaa väsymystä kun énkelimme oli vauva, joka itki ja itki.Minä vihansinkin häntä välillä väsyksissä.Nyt jos saisin tuntea hänet vielä sylissäni,en osaa sanoa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu