Mielipiteitänne kaivaten. Eronneet tällä viikolla ja vaimo katkera, itse muuttanut pois. Mutta miten lapset jouluna, vaimo ei oikein haluaisi minua heidän kanssaan, ja haluaisi vanhempansa sinne, mutta mikä parasta lasten kannalta aikuisten mielipidettä kaivaten? Itse näkien asian hieman toisin kuin vaimoni, mutten tietenkään halua riidelläkään.
Joulunvietto apua!
PekkaM
141223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi, meillä mies muutti pois (ja minä olen se katker ;), mutta siitä ei ole mitään epäselvyyttä, etteikö viettäisi jouluaattoa meidän kanssamme. Ollaan muutenkin tosin lähes päivittäin yhteudessä, mies mm. hakee lapset päiväkodista joka päivä. Se että me vanemmat eroamme ei tarkoita, että etävanhemman pitäisi lapsistaan erota. Tietysti eroja on monenlaisia, kuten ihmisiäkin, mikä sopii yhdelle ei toiselle. Mutta, toivon, että saat viettää jouluaattoa lastesi kanssa.
Entäs sitten kun sinä tai ex miehesi löytää uuden kumppanin? Mahdutteko kaikki samaan joulupöytään? Lapset haluaa jouluksi rauhan. Heitä tuskin haittaa aikuisten suhdeasiat jollei aikuiset tee niistä lapsille ongelmaa. Eron jälkeen kummankin on syytä rakentaa uusi elämä itselleen ettei ole enää riippuvainen ex puolison olemassa olosta. Lapset voivat viettää joulun vuoroin kummankin luona, eikä silti kummankaan tarvitse olla yksin lasten ollessa poissa. Jos lapsiin turvautuu liikaa lapset voivat kokea sen ahdistavana vaikka eivät sanoisi mitään. Jos olette erosta huolimatta paljon yhdessä ja vietätte joulutkin yhdessä... miksi ihmeessä erositte. Perhe-elämän eläminen kahdessa eri osoitteessa jonkun periaatteen takia on turhaa.
Tämä on siis ensimmäinen joulu erossa. Tulevat joulut ovat eri asia, ne sitten katsotaan ihan erikseen. Jokainen tavallaan.
Mitä tarkoitat lapsiin turvautumisella? En ole riippuvainen ex-puolisostani (muuten kuin, että en itse pysty sekä viemään etta hakemaan lapsia päiväkodista :) Pointtini oli nyt siinä, että jos etävanhempi haluaa olla lastensa kanssa tekemisissä, en minä sitä ala hankaloittamaan. Yhdessä emme pyty elämään, se on jo selvä, voisitko sinä elää kenen tahansa ihmisen kanssa, jonka kanssa olet päivittäin tekemisissä? Ex-mieheni on minulle se 'kuka tahansa', joka nyt sattuu olemaan lasteni isä, enkä sitä kiellä, estä tai 'turvaudu lapsiin'.
Että olen pyytänyt ex-miestäni käymään aattona, että saisi olla lasten kanssa, mutta ei aio tulla. Ja nyt syyttää, että ei saa edes lasten kanssa jouluna olla. Olen myös kysynyt haluaako ottaa lapset aatoksi, mutta ei. Ilmeisesti haluaisi olla sen päivän minun kanssa, mutta ei lasten kanssa. Itse haluan mennä omien sukulaisteni luo "turvaan".
Joulu on lapsille tärkeämpi kuin me aikuiset useinkaan muistetaan. Tärkeää olisi taata lapsille tunne, että jouluna on kaikki hyvin. Voisi olla hyvä ajatus rauhoittaa joulu niin, että aattoiltana ei syntyisi turhia jännitteitä. Vaikka eron tuoksinassa kaikki ei olekaan ihan hyvin kun isäkin on poissa niin tilanne ei ehkä olisi tulenarka juuri niinä joulun tärkeinä tunteina. Lapsilta voi sen verran pitää mielipahaansa piilossa, että yrittää pehmittää tilannetta niin, että se on myös poissaolevasta vanhemmasta ihan hyvä ratkaisu mitä sitten teettekin. Lapset kun saattavat sääliä poissaolevaa vanhempaa jouluilon keskellä. Isä voisi tavata lapsia sitten joulupäivänä. Sitä paitsi yksi hyvä vaihtoehto on se, että isä ottaa lapset aattoaamuna ja palauttaa illaksi kotiin. Isä ja lapset saavat olla yhdessä, äiti saa laittaa joulua ja jouluiltana ei synny kiusallisia tilanteita.
sellainen ex, joka haluaa kaiken. Edellinen viikonloppu oli isin viikonloppu, nyt on vuorostaan joulu ja tänävuonna se kuuluu isille, mutta sekään ei riitä vaan nyt pitäs sitten Uusi Vuosikin antaa hänelle lapset ja mikä kurjinta hän keskustelee nämä asiat lapsille.
En käsitä että aikuinen mies ei voi ajatella lapsiaan ja sitä että kyllä ne lapset haluaa minunkin kanssa olla, vaikka hän inhoisi minua niin kyllä lapsilla on oikeus rakastaa minua. Olen siitä hänelle monesti maininnut ..., että anna lasten rakastaa vilpittömästi, niinkuin minäkin annan heidän rakastaa häntä ....
Ja ole tyytyväinen ratkaisuusi.
Hittoako takaisin huokailet.
ei mahdu mun päähän.
Jos ihminen lähtee ja jättää, niin kantakoon seurauksetkin, jäljelle jäävillä ei ole mitään velvollisuuksia lähtijää kohtaan. Ei sitten mitään.
Ei asiat mene noin. Jos elämäsi on noin ehdoton, joustamaton, olet aika onneton. Tai tuohon kellonaikaan taisi tulla katkeruus vain esille? Elämä on joustoja, kompromisseja, ei kukaan täällä ole se joka on aina oikeassa. Jos aikuiset eivät voi elää yhdessä enää, sopiiko siitä mielestäsi rankaista lapsia? Eiköhän ne lapset kuitenkin eniten toivo saada viettää joulun omien rakkaidensa kanssa.
niin että väärin meni arvailusi.
Katkeruus on hyvä tunne, kun se on suunnattu vain yhteen suuntaan. Suosittelen sitä kaikille.
Harvasta tunteesta saa niin paljon tyydytystä ja onnellisuutta. Olenkin ylpeä katkeruudestani.
Ja mitä lapsiin tulee, he eivät todellakaan nauti aikuisten riitelystä, eikä patoutuneista tunteista, oikea ratkaisu voi olla että todellakin ollaan sitten eripaketissa. Ei siitä teennäisestä yhdessä olosta kukaan nauti. tämä on totuus, eriasia sitten onko voimia katsoa sitä silmiin?
Ja toden totta, näin joustamattoman elämä muuten on aurinkoista, ei tarvitse olla jotain, mitä ei ole. Ratkaisut on selkeitä ja suoraviivaisia.
Itse asiassa olen oikein onnellinen.
Katkera olen, vaan silti olen tekemisissä tuon lähteneen kanssa. Meillä on pienet lapset ja yhtään en heiltä aio heiltä oman katkeruuteni vuoksi kieltää toisen vanhemman olemassa oloa.
Niin, takaisin ei tarvitse haikaille, sen verran olen pahasti loukattu. Tuo toinen ihminen on minulle kuin kuka tahansa, jonka kanssa joudun olla tekemisissä lähes päivittäin. Olen myös ihan tyytyväinen oman katkeruuteni kanssa, mutta silti lapset ovat yhteiset ja mikään ei ole heidän syytänsä.
Luinvähän tarkemmin, ja olet kyllä ihan oikeassa. Paitsi, että velvollsiuuksia minulla on kyllä sen verran, että pidän huolta, että lapsilla on kaksi vanhempaa. Takaisin ei tarvitse huokailla. Vaikka saamarin ex järjesti asiat niin, että se olin lopulta minä joka eroa hain ja minä, joka käskin lähteä.
Kun kirjoitat vastauksesi tähän, jossa aloittaja pohtii sitä, että haluaa viettää jouluaaton lastensa kanssa, on vastauksesi aiva väärässä paikassa, eikä katkeruutesi tähän kuulu.
Hei, miten meni teidän joulunne? Minun ex-mieheni (erottu kuun alussa) vietti sitten kanssamme joulun kuten tuossa aiemmin vastailin, että tottakai isä saa olla lastensa kanssa. Ja niin oli, tuli valmiiseen pöytään, vaikka erittäin sovussa oltiin, oli tämä luultavasti viimeinen joulu näin. Valitettavasti.