"Niin makaa kuin petaa"

On aika ymmärrettävää, että löydetään syyt toisesta. Yleensä on kyse siitä, että molemmat ehkä yrittävät, mutta tekemiset eivät kohtaa ja molemmat kokevat toisen jatkavan kaikesta huolimatta kurjaa käytöstään. Siinä sitten hihat palaa ja todetaa ettei tule mitään. Syy on siinä toisessa. Niinhän sen pitää ollakin. Todella harva eroaa siksi, ettei itse ole odotustensa mukainen. Ihmissuhteet syntyvät ja joskus kuolevat ja silloin on ihan ok erota. Sitten tulee uusia ihmissuhteita ja joku saattaa kestää koko elämän.

Niinkin voi käydä, että toisen vastuulle todella jää se koko parisuhteen "hoito" ja kun siinä sitten venyt ja vanut, yrität ja yrität, toinen saakin sitä kautta vallan ja alkaa halveksia sitä "heikkoa" sopeutujaa. Eikö niin ? Kenen silloin pitäisi katsoa peiliin ? Tietysti aina sanotaan, että pitää tietää omat rajansa ja arvostaa itseään ja sitä rataa, mutta jos se tärkein arvo sattuukin olemaan perheen säilyminen ja lasten ehjä koti, tuleekin venyneeksi vähän liikaa eikä enää palaudukaan entiseen muotoonsa.

Mikäs sananlasku tähän sopisi vastaukseksi ?

Menin naimisiin miehen kanssa 8 vuoden avoliiton jälkeen, lapsia saimme 4 vuoden naimisissa olon jälkeen. Mies on edelleen hyvä ihminen. Minä sairastuin syöpään, joka oli liikaa miehelle, hän ei pystynyt lohduttamaan minua, hän tarvitsi itse lohdutusta (omien sanojensa mukaan). Mitä sinä tiedät mistään, hengailetko tällä palstalla moittimassa eroavia? Olet varmaan sitten itse täydellinen.

Mustavalkoinen vai harmaa kirjoitti:

Menin naimisiin miehen kanssa 8 vuoden avoliiton jälkeen, lapsia saimme 4 vuoden naimisissa olon jälkeen. Mies on edelleen hyvä ihminen. Minä sairastuin syöpään, joka oli liikaa miehelle, hän ei pystynyt lohduttamaan minua, hän tarvitsi itse lohdutusta (omien sanojensa mukaan). Mitä sinä tiedät mistään, hengailetko tällä palstalla moittimassa eroavia? Olet varmaan sitten itse täydellinen.

Lue lisää

ihan sielusta otti kun luin tekstiäsi... meillä vähän sama juttu...
Kaiken kaikkiaan oltiin yhdessä 18 v joista naimisissa 15 v ja lapsia saatiin sitten reilu parivuotta kun oltiin oltu jo naimisissa...

Kaikki oli hyvin ja elämä kukoisti, rakennettiin talo (joka rassas aika tavalla) sitten kun päästiin muuttamaan, niin hetken päästä minulla todettiin syöpä ja siitä alko sitten omat rulianssinsa. Tarvitsin miestäni, mutta mies pakeni mökille ja pyysi äitinsä istumaan minun viereen lohduttajaksi. Pyysin että oltaisiin menty leirille jossa oltaisiin saatu puhua kokemuksista, syövästä selvinneinä, mutta ei ex ei halunut nähdä sairaita ihmisiä ...
Siitä lähti sitten alamäki.... syövästä on 4 v aikaa ja 1,5 v ollaan oltu erossa...
Helppoa ei ole ollut, ex katkeroitui ja ennen eroa oli jo elämä vaikeeta, saatika sitten nyt... ei minkäänlaista yhteistyötä lasten asioissa....

Millon tää helpottaa ???

eronnut kirjoitti:

ihan sielusta otti kun luin tekstiäsi... meillä vähän sama juttu...
Kaiken kaikkiaan oltiin yhdessä 18 v joista naimisissa 15 v ja lapsia saatiin sitten reilu parivuotta kun oltiin oltu jo naimisissa...

Kaikki oli hyvin ja elämä kukoisti, rakennettiin talo (joka rassas aika tavalla) sitten kun päästiin muuttamaan, niin hetken päästä minulla todettiin syöpä ja siitä alko sitten omat rulianssinsa. Tarvitsin miestäni, mutta mies pakeni mökille ja pyysi äitinsä istumaan minun viereen lohduttajaksi. Pyysin että oltaisiin menty leirille jossa oltaisiin saatu puhua kokemuksista, syövästä selvinneinä, mutta ei ex ei halunut nähdä sairaita ihmisiä ...
Siitä lähti sitten alamäki.... syövästä on 4 v aikaa ja 1,5 v ollaan oltu erossa...
Helppoa ei ole ollut, ex katkeroitui ja ennen eroa oli jo elämä vaikeeta, saatika sitten nyt... ei minkäänlaista yhteistyötä lasten asioissa....

Millon tää helpottaa ???

Lue lisää

että kun ei riitä että ex on katkera vaan hänen äitinsäkkin syyttää minua, huh huh . Tänään kaupassa satuin törmäämään kumpaankin ja kyllä jotenkin sen vihan ja halveksunnan ja katkeruuden voi melkeen käsin tuntea...

eronnut kirjoitti:

että kun ei riitä että ex on katkera vaan hänen äitinsäkkin syyttää minua, huh huh . Tänään kaupassa satuin törmäämään kumpaankin ja kyllä jotenkin sen vihan ja halveksunnan ja katkeruuden voi melkeen käsin tuntea...

Lue lisää

Niinpä on tarinaa sinullakin. Minulla on sairastumisesta 2,5v ja ero tuli sitten nyt. Olen kuitenkin onnekseni miehen kanssa hyvissä väleissä, kuten anopinkin. Sinulla on kyllä ikävä juttu, kun joudut vielä syypääksikin sitten. Minä se olen muuten vain katkera, en voi käsittää, että 17 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen kaikki kääntyy siihen, että mies (jota pidän siis edelleen muuten hyvänä miehenä ja isänä) kääntyy täysin toisenlaiseksi, valehtelee vuoden ja jatkaa sitä vielä tietäenkin, hyläten minut ihmisenä, pitäen lähinnä kodinhoitajana, joka ei enää ole rakkautta ansainnut, hän kyllä.
Toivotan sinulle parempia aikoja ja että SE pysyy poissa, vaikka joka vuositarkastus on pelottava kauhistus.

Mustavalkoinen vai harmaa kirjoitti:

Niinpä on tarinaa sinullakin. Minulla on sairastumisesta 2,5v ja ero tuli sitten nyt. Olen kuitenkin onnekseni miehen kanssa hyvissä väleissä, kuten anopinkin. Sinulla on kyllä ikävä juttu, kun joudut vielä syypääksikin sitten. Minä se olen muuten vain katkera, en voi käsittää, että 17 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen kaikki kääntyy siihen, että mies (jota pidän siis edelleen muuten hyvänä miehenä ja isänä) kääntyy täysin toisenlaiseksi, valehtelee vuoden ja jatkaa sitä vielä tietäenkin, hyläten minut ihmisenä, pitäen lähinnä kodinhoitajana, joka ei enää ole rakkautta ansainnut, hän kyllä.
Toivotan sinulle parempia aikoja ja että SE pysyy poissa, vaikka joka vuositarkastus on pelottava kauhistus.

Lue lisää

toivon sinullekkin puhtaita tuloksia jokaiseen tarkastukseen .. tiedetään mikä peikko se hiipii muutamaa päivää ennen tarkastusta olkapäälle ...

*samassa veneessä*

jokainen aikuinen ihminen kantaa itse vastuun omista valinnoistaan. Jos on uskoton ja avioliitto päättyy siihen niin kyllä vieraaseen sänkyyn hyppääjä on vastuussa omasta valinnastaan. Siksipä sanonta niin makaa kuin petaa, pitää kyllä paikkansa. Parisuhde on PARIsuhde ja sen onnistumiseen kahden ihmisen tahtoa ja sitoutumista. Jos kaksi hevosta on pantu raskaan kuorman eteen ja toinen yrittää vetää ja toinen vain makaa, niin ei kuorma siitä etene.

niin, että kirjoitti:

jokainen aikuinen ihminen kantaa itse vastuun omista valinnoistaan. Jos on uskoton ja avioliitto päättyy siihen niin kyllä vieraaseen sänkyyn hyppääjä on vastuussa omasta valinnastaan. Siksipä sanonta niin makaa kuin petaa, pitää kyllä paikkansa. Parisuhde on PARIsuhde ja sen onnistumiseen kahden ihmisen tahtoa ja sitoutumista. Jos kaksi hevosta on pantu raskaan kuorman eteen ja toinen yrittää vetää ja toinen vain makaa, niin ei kuorma siitä etene.

Lue lisää

Eli olet sitä mieltä, että jos toinen osapuoli antaa ymmärtää, valehtelee ja näyttelee jotakin muuta kuin mitä todellisuudessa on, niin silloinkin se "hyvään uskoja" on jotenkin syyllinen suhteen epäonnistumiseen?

Ei hemmetti.

niin, että kirjoitti:

jokainen aikuinen ihminen kantaa itse vastuun omista valinnoistaan. Jos on uskoton ja avioliitto päättyy siihen niin kyllä vieraaseen sänkyyn hyppääjä on vastuussa omasta valinnastaan. Siksipä sanonta niin makaa kuin petaa, pitää kyllä paikkansa. Parisuhde on PARIsuhde ja sen onnistumiseen kahden ihmisen tahtoa ja sitoutumista. Jos kaksi hevosta on pantu raskaan kuorman eteen ja toinen yrittää vetää ja toinen vain makaa, niin ei kuorma siitä etene.

Lue lisää

olen kanssasi samaa mieltä.

mutta entäs sitten se uskollinen osapuoli? hän luuli valitsevansa uskollisen kumppanin ja hyvän liiton.

tämä petetty osapuoliko on myös sitten vastuussa siitä, että tällaisen pettäjän kumppanikseen valitsi? ja siksi sai osakseen sellaista, jota ei todellakan itselleen tilannut?

ap-kirjoittaja kirjoitti:

olen kanssasi samaa mieltä.

mutta entäs sitten se uskollinen osapuoli? hän luuli valitsevansa uskollisen kumppanin ja hyvän liiton.

tämä petetty osapuoliko on myös sitten vastuussa siitä, että tällaisen pettäjän kumppanikseen valitsi? ja siksi sai osakseen sellaista, jota ei todellakan itselleen tilannut?

Lue lisää

mitä nyt siis oikein ajat taka..? ei löydy punaista lankaa vaikka kuinka ettis.

se näin mene kirjoitti:

Eli olet sitä mieltä, että jos toinen osapuoli antaa ymmärtää, valehtelee ja näyttelee jotakin muuta kuin mitä todellisuudessa on, niin silloinkin se "hyvään uskoja" on jotenkin syyllinen suhteen epäonnistumiseen?

Ei hemmetti.

Lue lisää

ollenkaan! Jos toinen on tahtonut ja sitoutunut ja siitä huolimatta puoliso on uskoton, niin kyllä vastuu epäonnistumisesta on sillä pettäjällä. Ihmisen on vaan "alistuttava" siihen, että tässä elämässä kaikki ei aina mene niinkuin on joskus haaveillut ja suunnitellut...sitä sanotaan...elämäksi. Ja siihenkin on vaan tyydyttävä, että elämä on todella epäoikeudenmukaista ja paha ei aina saa palkkaansa. Good enough is good enough, you need not bee perfect!

Avioliittoon mennessä tahdotaan osoittaa uskollisuutta ja rakkautta niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Melkoisen vaativa lupaus. Minut on toisen naisen takia jätetty, enkä kyllä tunne yhtään syyllisyyttä siitä, että mieheni petti. EN yksin pystynyt ylläpitämään läheisyyttä ja läsnäoloa liitossamme. Yhtä paljon vihasin sitä toista naista, joka tietoisesti ryhtyi suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Selitykset olivat niitä tyypillisiä: siinä vaan kävi niin, jotenkin ajauduttiin, ei siinä kukaan mitään pahaa tahtonut...voi helevetti, sanon minä! Tätä tarkoitan vastuulla omista valinnoista. Jos pettämistä esiintyy avioliitoissa, joissa on pieniä lapsia sanoisin vielä pahemmin.

Juuri nyt nautin toisen jouluni valmistamisesta itselleni ja aikuisille lapsilleni. Tämä on paljon parempaa kuin ne menneet joulut, jolloin odotin toiseltakin jonkinlaista mukanaoloa jouluvalmisteluissa...turhaan. Exäni osallistui perheen joulunviettoon kuin ulkopuolinen.

sitä tarkoita kirjoitti:

ollenkaan! Jos toinen on tahtonut ja sitoutunut ja siitä huolimatta puoliso on uskoton, niin kyllä vastuu epäonnistumisesta on sillä pettäjällä. Ihmisen on vaan "alistuttava" siihen, että tässä elämässä kaikki ei aina mene niinkuin on joskus haaveillut ja suunnitellut...sitä sanotaan...elämäksi. Ja siihenkin on vaan tyydyttävä, että elämä on todella epäoikeudenmukaista ja paha ei aina saa palkkaansa. Good enough is good enough, you need not bee perfect!

Avioliittoon mennessä tahdotaan osoittaa uskollisuutta ja rakkautta niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Melkoisen vaativa lupaus. Minut on toisen naisen takia jätetty, enkä kyllä tunne yhtään syyllisyyttä siitä, että mieheni petti. EN yksin pystynyt ylläpitämään läheisyyttä ja läsnäoloa liitossamme. Yhtä paljon vihasin sitä toista naista, joka tietoisesti ryhtyi suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Selitykset olivat niitä tyypillisiä: siinä vaan kävi niin, jotenkin ajauduttiin, ei siinä kukaan mitään pahaa tahtonut...voi helevetti, sanon minä! Tätä tarkoitan vastuulla omista valinnoista. Jos pettämistä esiintyy avioliitoissa, joissa on pieniä lapsia sanoisin vielä pahemmin.

Juuri nyt nautin toisen jouluni valmistamisesta itselleni ja aikuisille lapsilleni. Tämä on paljon parempaa kuin ne menneet joulut, jolloin odotin toiseltakin jonkinlaista mukanaoloa jouluvalmisteluissa...turhaan. Exäni osallistui perheen joulunviettoon kuin ulkopuolinen.

Lue lisää

> Selitykset olivat niitä tyypillisiä: siinä vaan kävi niin, jotenkin ajauduttiin, ei siinä kukaan mitään pahaa tahtonut...voi helevetti, sanon minä! <

Kyllä tuossa vaiheessa tosiaan vastuuta pitäisikin ottaa. Asialla on toinenkin puoli. Entä jos saisit joskus tietää, että miehesi rakastui joskus vuonna X toiseen naiseen, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään tekoja joita pidettäisi "pettämisenä" tai olisi teidän suhteenne ja avioliittolupauksen vastaisia? Saisit vieläpä tietää että mies edelleen rakastaa sitä naista vaikka on pysynyt rinnallasi perheen ja lasten takia? Monta vuotta mennyt jo niissä tunnelmissa.

Kuusi vuotta takaperin kun huomasin nykyisellä ex miehelläni alakuloista meininkiä. Hän ei mitään puhunut eikä syitä kertonut. Pitkään tivailin ja asiasta riideltiinkin oikein urakalla ja mies lähti ovet paukkuen kerran jos toisenkin. Vaikkei riidelty se oli aina niin apaattinen.

Kerran haukuin hänet oikein sydämeni pohjasta julkaisukelvottomilla sanoilla. Vasta sitten mies avautui. Aloitti tietysti että haluaa eron. Kun syitä alettiin ruotimaan hän "paljasti" tuon rakastumisensa ja että oli sillä tiellä edelleen. Sehän oli minulle täysi shokki ja koska en ymmärtänyt todellista tilannetta erosimme koska minusta hän oli pettänyt minua.

Erosta huolimatta mies ei ole ollut missään tekemisissä tuon naisen kanssa. Viettää yksinäistä elämää ja tapailee lapsiaan lasten ehdoilla. Lasten mukaan hän on kuulema aika melankolinen. Jonkin aikaa pari vuotta sitten syyttelin itseäni kun en ajoissa huomannut hänen olemuksen muutosta. Olin silti vielä katkera, että hän oli pettänyt minua ainakin ajatuksissaan ja esittämällä onnellista (??) perheenisää. Onnellisiahan emme kyllä tainneet olla mutta ei sitä tunnistanut silloin.

Ja kun pahimmasta vihasta pääsin mihin tietysti auttoi kun löysin uuden elämänkumppanin, olen ajatellut, että miksi hän ei puhunut ajoissa. Olisiko hän voinut jatkaa elämää sen toisen naisen kanssa onnellisena. Ehkä sellainen olisi ollut minulle vielä pahempaa myrkkyä, mutta nyt kun itse on onnellinen, ymmärtää että muillakin on oikeus siihen.

Mutta elämä on mitä on. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sitä mille ei mitään voi: ei mitään voi. Ei räntäsateellekaan mitään voi. Tunteet on annettu koettaviksi, mutta viisaus on annettu eteenpäin pääsemiseksi.

luulin petetyksi kirjoitti:

> Selitykset olivat niitä tyypillisiä: siinä vaan kävi niin, jotenkin ajauduttiin, ei siinä kukaan mitään pahaa tahtonut...voi helevetti, sanon minä! <

Kyllä tuossa vaiheessa tosiaan vastuuta pitäisikin ottaa. Asialla on toinenkin puoli. Entä jos saisit joskus tietää, että miehesi rakastui joskus vuonna X toiseen naiseen, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään tekoja joita pidettäisi "pettämisenä" tai olisi teidän suhteenne ja avioliittolupauksen vastaisia? Saisit vieläpä tietää että mies edelleen rakastaa sitä naista vaikka on pysynyt rinnallasi perheen ja lasten takia? Monta vuotta mennyt jo niissä tunnelmissa.

Kuusi vuotta takaperin kun huomasin nykyisellä ex miehelläni alakuloista meininkiä. Hän ei mitään puhunut eikä syitä kertonut. Pitkään tivailin ja asiasta riideltiinkin oikein urakalla ja mies lähti ovet paukkuen kerran jos toisenkin. Vaikkei riidelty se oli aina niin apaattinen.

Kerran haukuin hänet oikein sydämeni pohjasta julkaisukelvottomilla sanoilla. Vasta sitten mies avautui. Aloitti tietysti että haluaa eron. Kun syitä alettiin ruotimaan hän "paljasti" tuon rakastumisensa ja että oli sillä tiellä edelleen. Sehän oli minulle täysi shokki ja koska en ymmärtänyt todellista tilannetta erosimme koska minusta hän oli pettänyt minua.

Erosta huolimatta mies ei ole ollut missään tekemisissä tuon naisen kanssa. Viettää yksinäistä elämää ja tapailee lapsiaan lasten ehdoilla. Lasten mukaan hän on kuulema aika melankolinen. Jonkin aikaa pari vuotta sitten syyttelin itseäni kun en ajoissa huomannut hänen olemuksen muutosta. Olin silti vielä katkera, että hän oli pettänyt minua ainakin ajatuksissaan ja esittämällä onnellista (??) perheenisää. Onnellisiahan emme kyllä tainneet olla mutta ei sitä tunnistanut silloin.

Ja kun pahimmasta vihasta pääsin mihin tietysti auttoi kun löysin uuden elämänkumppanin, olen ajatellut, että miksi hän ei puhunut ajoissa. Olisiko hän voinut jatkaa elämää sen toisen naisen kanssa onnellisena. Ehkä sellainen olisi ollut minulle vielä pahempaa myrkkyä, mutta nyt kun itse on onnellinen, ymmärtää että muillakin on oikeus siihen.

Mutta elämä on mitä on. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sitä mille ei mitään voi: ei mitään voi. Ei räntäsateellekaan mitään voi. Tunteet on annettu koettaviksi, mutta viisaus on annettu eteenpäin pääsemiseksi.

Lue lisää

johonkin ulkopuoliseen tulee kai pitkässä avioliitossa jokaiselle, minullekin tuli aikoinaan. Luin jostain kirjasta, että olisi hyvä kertoa puolisolle niistäkin heti kun tunteita tulee pintaan. Salaisuuksina tällaiset tunteet saattavat kasvaa suuremmiksi kuin on aiheellistakaan. Sylvi Kekkosen ajatelma oli jotain siihen suuntaan, että tekemiset ja puhumiset ovat ihmisen hallinnassa ja niistä voi päättää, mutta tunteet tulevat ja menevät, niitä ei voi samalla tavalla hallita.

kjhg kirjoitti:

mitä nyt siis oikein ajat taka..? ei löydy punaista lankaa vaikka kuinka ettis.

... viittaan tuohon ketjun aloituksen otsikkoon, että "sitä saa mitä tilaa" jne... eli olen edelleen samaa mieltä, että ei se niin mene... aina ei saa sitä mitä tilaa...

alkup. kirjoitti:

... viittaan tuohon ketjun aloituksen otsikkoon, että "sitä saa mitä tilaa" jne... eli olen edelleen samaa mieltä, että ei se niin mene... aina ei saa sitä mitä tilaa...

jo moneen kertaan: elämä on arvaamatonta eikä menen aina suunnitelmien mukaan. Kaikki, mikä vastaan tulee, ei aina ole "ansaittua" ja meidän vaiheisiimme vaikuttavat myös muiden ihmisten tekemät valinnat ja päätökset.

Kaikkiin tapahtumiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme asioihin, joita elämä eteen tuo. Jäämmekö märehtimään katkeroituneena elämän epäoikeudenmukaisuutta vai jatkammeko eteenpäin ja teemme elämämme kriisistä viisastuttavan oppimiskokemuksen.

ole tullut kirjoitti:

jo moneen kertaan: elämä on arvaamatonta eikä menen aina suunnitelmien mukaan. Kaikki, mikä vastaan tulee, ei aina ole "ansaittua" ja meidän vaiheisiimme vaikuttavat myös muiden ihmisten tekemät valinnat ja päätökset.

Kaikkiin tapahtumiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme asioihin, joita elämä eteen tuo. Jäämmekö märehtimään katkeroituneena elämän epäoikeudenmukaisuutta vai jatkammeko eteenpäin ja teemme elämämme kriisistä viisastuttavan oppimiskokemuksen.

Lue lisää

Minä ainakin olen lähettänyt mielessäni viestin exälleni useaan kertaan laulun sanoin:"sitä saa mitä tilaa jne..
Vuosien jälkeen yrittää itkeä kurjuuttaan nyt lapsilleen,kun he ovat jo isoja ja meikäläinen on heidät kasvattanut ja elättänyt.
No mitäpä tuosta näin jouluna,eikä muulloinkaan enää.
Mutta elämä opettaa näimmä meitä jokaista tai Siperia..

ap-kirjoittaja kirjoitti:

olen kanssasi samaa mieltä.

mutta entäs sitten se uskollinen osapuoli? hän luuli valitsevansa uskollisen kumppanin ja hyvän liiton.

tämä petetty osapuoliko on myös sitten vastuussa siitä, että tällaisen pettäjän kumppanikseen valitsi? ja siksi sai osakseen sellaista, jota ei todellakan itselleen tilannut?

Lue lisää

kovastikin sekstailtua. Ei se mies kuule sellaista naista arvosta, joka heti sänkyyn heittäytyy.
Niin siinä aina käy, että vieraisiin se mies menee, koska vaimo jo seurusteluaikana antoi hyvän mallin. On hyvä, jos mies kunnioittaa naista, mutta niitä taitaa olla vain minun mieheni. Mutta silloin on naisen otettava lusikka kauniiseen käteen ja sanottava ehdot, jotta tulisi salonkikelpoiseksi.