Neuvoja/mielipiteitä kaivataan...Muutin syksyllä lasten kanssa pois kotoa.Mies jäi taloa asumaan.Talo myytiin joulukuun alussa ja mies muutti omilleen.Olimme koko syksyn ajatuksessa että katsellaan..Oltiin paljon yhdessä,ilman lapsiakin.Kuin aviopari konsanaan.Viikko muuton jälkeen mies ihastui ja viikko myöhemmin nainen asuu hänen kanssaan.Lapsetkin ovat uuden nähneet ja ongelmat alkoivat.Lapset 6ja 7 kokivat liikaa.
Lasten käytös on rajatonta,olo itkuinen ja käytös jopa vaarallista.(karkailua mm.)En tiedä mitä isällä on tapahtunut tarkalleen,mutta tyttö puhuu"kovasta menosta."Lapset haluavat olla isällään,mutteivat halua uutta naista sinne ainakaan koko ajan.Isän mielipide oli,että hän elää elämäänsä ja lasten on totuttava ja piste.
Itse olen sinut uudesta suhteesta,mutta huoli lapsista painaa.En halua estää tapaamisia,mutten voi pakottaakaan.Koen syyllisyyttä,että annoin "siunauksen"tavata tämän uuden näin pian.
Mitä ihmettä teen,jotta oikeasti toimin lasteni edun mukaisesti?Eikö meillä vanhemmilla ole vastuu
pienistämme?
Lasten käytös on rajatonta,olo itkuinen ja käytös jopa vaarallista.(karkailua mm.)En tiedä mitä isällä on tapahtunut tarkalleen,mutta tyttö puhuu"kovasta menosta."Lapset haluavat olla isällään,mutteivat halua uutta naista sinne ainakaan koko ajan.Isän mielipide oli,että hän elää elämäänsä ja lasten on totuttava ja piste.
Itse olen sinut uudesta suhteesta,mutta huoli lapsista painaa.En halua estää tapaamisia,mutten voi pakottaakaan.Koen syyllisyyttä,että annoin "siunauksen"tavata tämän uuden näin pian.
Mitä ihmettä teen,jotta oikeasti toimin lasteni edun mukaisesti?Eikö meillä vanhemmilla ole vastuu
pienistämme?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko lapsille kerrottu tarkkaan miksi erositte ja mitä ero tarkoittaa? Veikkaanpa että heidän käytöksensä on oire epätietoisuudesta ja turvattomuuden tunteesta - ei välttämättä niinkään siitä mitä isän luona "tapahtuu".
Lapset ovat mustasukkaisia isästä, koska tietenkin haluavat eron jälkeen isän jakamatonta huomiota. Siinä isä on oikeassa että lasten on totuttava uuteen elämäntyyliin, mutta ei keinolla millä hyvänsä. Isänkin pitää tulla lapsia vastaan.
Jos olette erilleen muuton jälkeenkin olleet paljon yhdessä "kuin aviopari konsanaan" ei ole ihme, että lapset eivät pysy perässä. Lapset tarvitsevat selkeitä kuvioita ja ehdottomasti turvallisuutta. Heidän täytyy tietää, että mikään ei johdu heistä (sitä ei kuitenkaan tarvitse heille jatkuvasti jankuttaa), ja että heistä pidetään huolta vaikka asunnot ja ihmiset ympärillä vaihtuvat.
Myös isän täytyy antaa lapsilleen huomiota samalla tavalla kuin antoi teidän yhteisessä kodissaan.
Miksi me aina heräämme liian myöhään. Jos kerran on eron jälkeen yhdessä; kuten ennenkin ... eikö lasten todellinen etu ole pyrkiä korjaamaan tilanne ja hakea apua solmukohtiin ... jopa lapsetkin mukana. Ainahan me luulemme, että ruoho on vihreämpää aidan takana ... luulempa vaan ettei todellisuudessa näin ole.
Et taida tietää maailmasta kuin oman napasi. Siltä pohjalta on turha neuvoa että avioero olisi aina väärä ratkaisu. Uskovaiset ja jeesustelijat ymmärrän, mutta normaali älyllä varustettu ihminen osaa harkita jo ennen eroa olikohan mahdollisesti se solmittu avioliitto väärä ratkaisu. Vaikka välit säilyisi asiallisina ei se tarkoita että avioliittoa pitää jatkaa. Kun akka hankkiutuu raskaaksi vaikka yhdessä on sovittu ettei niin käy, ja mies sitten "kunniallisena" menee naimisiin ja kantaa siten vastuunsa, akka päättää että papin aamenen jälkeen voi heittäytyä täysin vastuuttomaksi itse. Ei hyvänen aika... onneksi tulin lukeneeksi tätä palstaa. Eihän mun tarvitse edes lapsen takia säilyttää asiallisia välejä entiseen akkaan. Muutkin pärjää ettei ex akka kuulu elämään, kyllä minäkin. Saan seurustella ja mennä naimisiinkin rakastamani naisen kanssa eikä tarvitse miettiä mitä ex akka taas keksii sotkeakseen elämäni. Kiitos, idiootit. Pelastitte päiväni ja elämäni! :)
Etpä sinä juuri mitään voi tehdä ex-miehesi käyttäytymisen suhteen. Ja tapaamisoikeus sinun tulee toteuttaa sovitulla tavalla, ellei sitten ala kuviossa olemaan jotain sellaista, mikä estäisi isän ja lasten tapaamisen... Se ei liene sinun päätettävissäsi onko isä uuden naisystävänsä kanssa tavatessaan lapsiaan vai ei, joten älä sotke kuviota puuttumalla siihen asiaan.
JOS isä haluaa kuunnella lapsia, niin sitten hän kuuntelee - tai sitten ei. Mutta eipä miehestä, joka kantaa kahden viikon kuluessa uuden naisensa kamat kämppään, voi paljoa aikuisuutta tai isyyttä odottaa...
Onko teillä yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajako olet? Se tietysti vaikuttaa myös siihen miten lasten asioita hoidetaan.
Sinä voit tehdä sen, että olet itse lapsillesi turvallinen ja vakaa äiti, kuten parhaiten pystyt.
se vastuu on myös painava ja joskus joutuu tekemään enemmän ja vielä lisää, että olisi vastuunsa mittainen. Lähivanhempaa syyllistetään helposti kaikista niistä teoista, joita etävanhempi tekee. Ja etenkin vastuun akntamisesta jos se tarkoittaa kannan ottamista etävanhemman ja lasten tapaamisiin. Eroperheiden lapset joutuvat turhan usein kohtaamaan liian ikäviä ja vaikeita asioita kun lähivanhemmat on peloteltu kantamasta todellista vastuuta. Jos lapsi voi pahoin jonkun ihmisen tapaamisen jälkeen normaali vanhempi kieltää tapaamisen. Eroperheissä lähivanhempi on "aikuinen" ja "tukee" suhdetta etävanhempaan.
Vastuu on sitä, että taistelee joskus yleisiäkin mielipiteitä vastaan jos lapsen hyvinvointi sitä edellyttää. Katso lapsiasi ja etsi se juttu millä saat heidät taas taspainoon. Luo turvallinen koti ja vastaa myös tapaamisista isän kanssa. Jos ne sinusta näyttävät tekevän pahaa lapsille toimi sen mukaan.
Vastuunsa tunteva vanhempi toimii tilanteen mukaan ja tarvittaessa suojaa lastaan. Jossain vaiheessa todennäköisesti on mahdollisuus myös oikeasti tukea lapsen ja etävanhemman suhdetta.
taas jälleen kerran ex käyttää lapsia pelinappulanaan.. tuntuu niin kurjalta...
Viime vuonna oli niin, että lapset oli minulla joulun ja Uuden Vuoden isällään niin nyt sitten istuttiin lokakuussa huioltajuudesta ja siellä sitten puhuttiin näitä juhlapyhiä toistepäin.
Noh ... ex olikin sit pojille sanonut että tää Uusi vuosi on periaatteessa hänen viikonloppunsa kun papereissa ei lue muuta ku että joulu on hänellä.
En saanut asianajajaani kiinni, että olisin varmistellut miten siellä papereissa lukee.
En voi käsittää tätä miten ex yrittää saada kaiken ja jyrätä ylitseni, arvatakkin saattaa mikä show meillä oli sitten Uuden vuoden suunnitelmista. Sanoin vain lapsille, että tänävuonna on nämä juhlapyhät toistepäin, että niin me siitä ollaan sovittu.
Meilläkin on tullut nyt kuvioon sitten exälle naisystävä joka on samantien kans siellä exän luona ollut ihan lasten arikielämässä, ei paljoa varoteltu tai otettu rauhallisesti tai lapsille selvitelty.
Nuorimmainen odotti kovasti tässä isin keskiviikkoa ja sanoi aamutoimillaan minulle, että haluaisi olla vaan isi kanssa ja ymmärrettäväähän se on, tähän asti isi on antanut kaken huomionsa lapsille ja nyt siellä on sitten kolme muuta jakamassa vielä meidän neljän lapsen kanssa huomiota...
Saas nähdä mitä tässä vielä on tulossa, kun yleensä siinä sitten käy niin että kotonahan he reagoivat asioihin.
Olen pitänyt itse sitä linjaa, että rauhotan lapsille kodin, sillä lapset vielä reagoivat välillä vähemmän ja välillä enemmän saatika sitten että vielä ottasin jonkuu uuden tulokkaan tähän härdelliin .. huh
Niin...Lasten etuhan se vaatii, että isällä ei saa olla uutta rakkautta.
Naisille niin tavallisella, hyvin naivilla, tavalla yrität verhota oman mustasukkaisuutesi ja katkeruutesi "lasten eduksi". Uskon, että olet sinänsä vilpitön ajatuksissasi. Nainen pystyy muuttamaan mustan valkoiseksi omaa etuaan ajaessaan.
Lapsi peilaa sinun asenteitasi ja ajatuksiasi. Lapsi vaistoaa, että äiti ei pidä siitä, että isällä on uusi kumppaniehdokas. Lojaalina lapsi viestittää äidille tätä tukien, että hänkään ei pidä siitä, että iskällä on uusi kaveri.
Aikuisen miehen parisuhteen alkamista ei määrittele ex-vaimo eivätkä lapset. Asia ei kuulu sinulle. Piste.
Miehelle niin naiivisella tavalla syytät heti mustasukkaisuutta...Halusin itse erota ja pysyn siinä ajtauksessa.Itselläni on "jonkinlainen"ihastus,mutten esittele häntä lapsille ennen kuin aika kuluu,kuten olimme miehen kanssa sopineet kun hänelle asiasta kerroin.Mies kysyi jopa otanko hänet takaisin,kun oli jo ihastunut toiseen.Jatkoi vielä että jos sitten vaikka vuoden päästä,kun on "hummannut"hetken.Miksi haluaisin noin itsekkään ja epäkypsän miehen?Tuntuu vaan että lopullinen vastuu jää äidille.Onko todella ylivoimainen asia,että äidille tyypillisellä tavalla haluan lapsilleni parasta?Isällä ja äidillä saa uudet rakkaat olla,mutta ei lasten kustannuksella.Jos on niin tosissaan toisen kanssa,mihin on kiire?
Miehesi uusi rakas näyttää olevan sinulle todella suuri ongelma. Näin usein naisille, jotka ovat perheen rikkoneet, käy. Miksi muuten viittaat "omaankin" uuten ihastukseesi. Se ei kiinnosta meitä, eikä kuulu tähän.
Miehesi uuden suhteen pohtiminen ei kuulu sinulle pätkääkään. Jos lapsissasi on mustelmia tai naisen kynsien raapimajälkiä, ota asia uudelleen esille. Pienten, äitinsä katkeruudelle altiiden, lasten puheisiin ei tapaamisoikeuksia perusteta.
Itse eron ottaneena voisit työstää vanhan suhteesi loppuun. Ja keskittyä omaan elämääsi.
Epäilen ett äitinsä ollut samanlainen. Mitä mahtaa hänen lapsistaan tulla. tjaa tjaa.
Kysyisin teiltä eronneilta miehiltä/naisilta, että miksi se uusi rakkaus pitää sotkea lastenne elämään samantien? Eikö niille lapsille voi antaa toipumisaikaa vanhempien erosta, joka on niille iso asia jo yksistään. Jos ne lapset on joka toinen viikonloppu teillä, niin eikö sitä viikonloppua voi pyhittää edes puoleksi vuodeksi tai useammaksi kuukaudeksi lapsille? Sitä uutta rakastahan ehtii tavata niinä kaikkina muina iltoina ja päivinä. Pidemmän ajan kuluessa ehtii myös näkemään tuleeko siitä uudesta suhteesta mitään pidempiaikaisempaa.
Itse olen eronnut ja minut on jätetty. Kaksi viikkoa eron jälkeen oli miehellä uusi onni (oli ollut jo ennen eroakin tietämättäni), joka piti esitellä samantien lapsille. Oli se aika ikävää oman shokkinsa ohessa lohdutella ja vastailla lasten ihmettelyyn uudesta isin naisesta. Kyllä lapset olivat hyvin hämmentyneitä tilanteesta, olihan heille äidin ja isän erokin todella suuri asia sopeuduttavaksi. Onneksi ex ja avovaimonsa ovat pysyneet yhdessä 3 vuotta nyt vaikka vaikeaa on niilläkin ollut ja exäni minulle välillä valittelee uutta suhdetta. Lasten takia toivon, että pysyvätkin yhdessä.
Itselläni meni kauan ennenkuin kykenin uusiin suhteisiin. Oli yksi suhdekin, vuoden pituinen, jonka pidin oikeastaan itselläni ja tapailin miestä kun lapset olivat isällään. Nykyisen miesystäväni lapset ovat tavanneet, kun olimme seurustelleen 4 kuukautta ja suhde oli vakavammalla pohjalla. Pikkuhiljaa ollaan muodostamassa uusioperhettä : ) ja lapsetkin tuntuvat olevan tyytyväisiä kun eletään sovussa exien ja nykyisten kanssa.
Sen on elämä opettanut, että kiirettä ei kannata pitää, niin ei tule tehtyä vääriä valintoja. Lapset ovat kaikkein tärkeimpiä ja heidät pitäisi ottaa huomioon. Minusta se on aikuisen velvollisuus ja lasten etu.
Erotiin koska mulla oli toinen rakkaus ollut jo pitkään ja todettiin ettei meillä muutenkaan ollut syytä jatkaa yhdessä. Muutin naisen luokse. Kerrottiin lapsille yhteishuoltojutut ja kysyttiin miten ne haluaa isää tavata kun isän uusi koti on sen naisen luona. Lapset oli silmät levällään ja hiljaa. Pitkään. Nuoremmalla alkoi alahuuli väpättää ja me tietysti pelättiin että koko ero on niille aivan kauhea shokki. Se siinä nyyhkytti ja me yritettiin lepytellä ja sitten vanhempi sano että ne haluaa miettiä -lapset siis kaksistaan halus miettiä. Meitä aivan kauhistutti että mitä tästä tulee.
Meni pari tuntia ja tää vanhempi hiipi hiljaa olohuoneeseen. Saatiin sen suu lopulta auki, ja selvis että nää lapset halus tulla isän luo isän uuteen kotiin, sen naisen luo, ja ne pelästy sitä ettei niitä päästetä sinne vaan pitää käydä jossain muualla. Nuoremman entinen luokkakaveri asui siinä uuden kodin lähellä ja nuorempaa ei isän uudessa kodissa paljon näkynyt kun meni kavereiden kanssa, uusia tuli lisää. Niinkuin ei paljon kotonakaan viikonloppuisin. Vanhempi kiehnäs siinä muutaman viikonlopun ja kysy että eiks hän sais kulkea kavereitten kanssa niinku kotonakin. Toki pojat sai luvan mennä niinkuin normaalistikin. Kyllä me nyt jotain yhdessäkin tehdään, mutta ei niitä voi pitää kovinkaan aikaa vievinä. Merkitys niillä voi olla suuri itseisarvona, mutta ei niiden takia olis mieltä yksin asua. Joskus käydään jalkapallo- tai jääkiekko-ottelussa, pelataan illalla lautapelejä, mutta harvoin. Pojat on tyytyväisiä kun saavat vatsan täyteen ja pääsevät ajoissa nukkumaan.
Aamulla syötiin, pojat lähti, kävi päivällä syömässä ja illalla tulivat takaisin. Väen väkisin kävin niiden kanssa leffassa, että "isä viettäis aikaa poikien kanssa". Heillä ei ollut itsellä mitään ajatuksia mitä voitais yhdessä tehdä. Niiden mielestä väkisin tekeminen ei maistunut. Pojat vakuutteli olevansa tyytyväisiä että saavat olla niinkuin kotonakin.
Naisen kanssa ne tulee hyvin toimeen. Mun piti aluksi tehdä ruoka koska nuorempi on vähän kranttu eikä syö kuin äidin tekemää ruokaa. Mutta sekin on jo tottunut. Eli, lapsia ei näy sen enempää kuin vanhassakaan kotona, ja vanhemman murrosikä pitää poikaa entisestään poissa.
Vanhempi valitteli kun äiti oli yrittänyt sille "lässyttää" jotain erojuttuja mistä poika ei ymmärtänyt mitään: että olisko ollut parempi jos isä asuisi ilman tätä naista. Poika sanoi äidilleen ja mulle, että se vasta ääliömäistä olis, ettei "voi olla niinkun oikeesti ollaan, että pitäis niinkun salailla ja esittää jotaan muuta". Ex vaimokin on joutunut selittelemään työpaikallaan kun pojat eivät vastustele mun uutta vaimoa. Jos näille pojille olis jotain muuta systeemiä yrittänyt tuputtaa niin veikkaan että sitten vasta ongelmia oliskin tullut.
Joulut on vietetty vuoroin äidillä ja isällä. Nuorempi poika pitää uutta anoppiani "varamummona". Heistä on mukavaa kun on paljon ihmisiä. Jos oltais kolmistaan jossain pienessä yksiössä, luulen ettei poikia paljon mun luona näkyis.
olet?Lueppa aloitusteksti uudelleen ja ota peili käteen.Kun äiti lähtee,hän on perheenrikkoja,oli taustalla mitä tahansa.Kun isä lähtee hän vaan etsii elämäänsä,viis veisaa muusta.Kun äiti saa lapsistaan elstusmaksua,hän on ahne,ellei ota hän on tyhmä.
Lapset ovat erilaisia ja kuka heidät paremmin tuntee kuin vanhemmat.Kun lapsi reagoi miten reagoi uusiin suhteisiin,on vanhemmilla oltava järki päässä myös huuman hetkellä.Molemmilla,tämä ei le nais/mies kysymys.Mieheni kuvitteli jonkun aikaa puheideni todellisuutta,kunnes kantapään kautta joutui myöntämään,että liika oli liikaa.
Lapset rauhoittuivat kun saivat kaipaamaansa aikaa isän kanssa kolmistaan,uusikin on helpompi hyväksyä.
Kerrassaan loistavan ahdasmielinen asenne =)