huolimatta Sulle hyvää Joulua...ikävää pidätellen T: Työkaveri
Ps. kyl sä osaat...
Ps. kyl sä osaat...
Kaikesta epätoivontunteesta...
joulu*
344954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ja anteeksi jos loukkasin sinua sillä se ei missään vaiheessa ollut tarkoitukseni. Olen romantikko enkä pääse siitä eroon, mutta valitettasti joudun silti kantamaan sen vastuun mikä minulle annetaan. Kun tunne sekoittaa järjen ja sitä kautta vastuun on minun peräännyttävä toisesta. Siitä huolimatta tiedä se, että pidän sinusta todella paljon, enkä vain voi loppujen lopuksi tarjota sinulle sitä mikä tekee sinusta onnellisen...Olemme erilaisista maailmoista.
Muuten hieno puhe, mutta loppuosan olis voinu jattaa pois.
Eihan siina oo mitaan jarkea.
en tiedä, oletko nyt varsinaisesti luokannut minua, muuten kuin olemalla välinpitämätön, vaikka olet antanut muuta ymmärtää??! Olenhan itsekin romantikko ja totisesti vastuunkantaja..
Lohduttavaa viestissäsi oli, että pidät minusta, sekin oli hieno uutinen, mutta muuten en ymmärrä sinua, kaiken jälkeen.Mistä voit tietää, ettet tekisi minua onnelliseksi? Mutta jos tunteesi ei riitä muuhun, anna mun sitten olla, anna mun unohtaa....
Itsestäsi tunnistusteknisistä syistä ja jotta oikeat sielut kohtaavat...
ei ollut mulle. Nuo viimeiset lauseet tuntuivat aika ikävältä...
Sydämistä puhua.
mä oon se nainen sieltä työpaikalta, joka on odottanut jotain ihan turhaan...ei varmaan kovin harvinaista.Anyway...jospa se olikin niin, että ajatukset eivät kohtaa, virhearviointi molemmin puolin. Silmäyksiä,mutta merkitys käsitetty väärin. Mulle oot ollu vaan kaikki kaikessa, mut nyt on pakko luovuttaa, en voi enää jatkaa ikuista odottamista. Liian raskasta...sydän ei kestä....mä tarviin jo tään energian johonkin todelliseen...ja toivottavasti ymmärrät mitä teet mulle?
Postia.
olemme kuulemo eri maailmoista...riittää mulle :(
Että ympäristö on todella hankala meidän molempien kannalta. Pelkään ettei kaikki päättyisi loppujen lopuksi hyvin. Minulla on tälläkin hetkellä kovat paineet suoriutumisen kannalta ja pelkään että tämä vain hankaloittaisi tilannettani.
tämä viesti. Haluaisin kokea kanssasi jotakin kaunista. Elämähän jatkuu, ei siihen tarvitse pysähtyä.Lupaan ettei asiat pääty huonosti. Rohkeutta.
ymmärrän...mut silti oon eksyksissä.
me ylipäänsä näemme? Sinä teet mitä ja minä mitä?
konttorissa...mutta antaa olla. Ehkä helpottaa jo ja pääsen asian yli. Parasta kaikille.
Annappa joku merkki kyseiselle henkilölle seuraavan kerran kun olet töissä. Itse ainakin jahkailen oman asiani kanssa edelleen. Ehkä sinunkin tapauksessasi toisen osapuolen kokema sosiaalinen paine on liikaa että uskaltaisi tehdä mitään itse, vaikka mieli tekisi?
ei varmaan kaikkein rohkeimpia, kuten en minäkään näissä asioissa. Mut tää on silleen historialtaan jo niin eriskummallinen, että mikään ei voi mennä enää kohdalleen :)...kun ei natsaa, niin ei.Miten me ihmiset sählätään suurien tunteiden kanssa. Sosiaalinen paine...joo...eipä siinä muuta tarvita.
Merkki? Miten ihmeessä....kun mietin asiaa,hän tietää ilman merkkiäkin, mutta kynnys on suuri. En luota riittävästi. Mutta joskus, joku päivä kaiiki vielä ratkeaa...
Näimmekö tänään? Samoin, hän on jo tainnut osoittaa että välittää, joten eikö sinun olisi aika lähestyä häntä vastaavalla viestillä?
ehkäpä...mut kaikki aikanaan..
Kysymykseen.
kertoa sitä.Olen sen verran salaperäinen...:)
Voisit kertoa tänään?
mistä nm. Ujomies? Ethän nyt niin ujolta vaikuta...vai?
Tunteet ne vaan patoutuu, vai mitä..? Mut en usko kohta enää mihinkään viriteltyyn suhteeseen, kaikki on tainnut olla vaan harhaa...niitä tunnepatoumia. Ja nyt joulun aika on sopivasti ne laannuttanut...tai ainakin haluan uskoa niin. Mut toi sydän se vaan pistää kovasti hanttiin, ei tahdo luovuttaa:)
Entiselle työkaverille.
Vielä ehtisit antaa minulle joulun parhaan lahjan ja vastata hyvän joulun toivotuksiini...
Joulu on unelmien aikaa.
mistä nm. Ujomies? Ethän nyt niin ujolta vaikuta...vai?
Tunteet ne vaan patoutuu, vai mitä..? Mut en usko kohta enää mihinkään viriteltyyn suhteeseen, kaikki on tainnut olla vaan harhaa...niitä tunnepatoumia. Ja nyt joulun aika on sopivasti ne laannuttanut...tai ainakin haluan uskoa niin. Mut toi sydän se vaan pistää kovasti hanttiin, ei tahdo luovuttaa:)
Ketju loppui joten tässä jatkoa alla olevaan vastaukseen:
Kaikkeahan ei aina näe päällepäin. Se mitä pinnan alla on jää monesti näkemättä, ja stressaavassa ympäristössä ei sitä kaikkea edes aina sovi näyttää, vaikka välillähän asiat pakostakin purskahtelevat yli äyräiden. Onhan se hirveä ristiriita kun pitää puhua järjellä ja samaan aikaan hillitä tunnetta, ahdistuu siinä vähemmästäkin.
Joulun aika tosiaan helpotti hieman, mutta kyllä silti töihin paluu ainakin yksinäiselle otti koville. Eihän sitä varmasti moni uskoisi, mutta niin se vain on...
Totta...töissä ollaan töissä, vaikka miten tekis mieli kaapata "se" sylkkyyn ohimennen. Ja kaiken keskellä ole rauhallinen, vakaa ja hallitse tunteesi niinkuin ei mitään olisi.Ihan mahdoton yhtälö;). Ja stressiä on riittävästi ilman, että pitää pähkäillä ihmissuhde kuvioita. Oon sitä mieltä, että tunteita pitäs päästä purkamaan välillä keskemään vapaasti ja ohjatusti. Mutta isoissa paikoissa vähän vaikeeta, kun paljon työntekijöitä.
Kuin on ujo, voi sen syyksi laittaa asioita(omakohtainen kokemus). Olisi kiva kurkata toisen sielunmaailmaan, mitä siellä on..hauska olisi päästä kuuntelemaan salaa toisen ajatuksia päivän mittaan, eiks joo? Ilme peruslukemilla, mutta ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa....ainakin mulla.
Miksi töihin paluu otti koville? Siis ympäristöstökö johtuu, työkaverista? Tarkoitatko, että olisi helpompi olla muualla kuin lähellä työpaikkaromanssia?
stressasi siinä määrin koska töitä on olosuhteiden vuoksi enemmän mitä tahtoo kestää. Liian kilttinä kontrollifriikkinä sitä meinaa itsensä siinä tietysti uuvuttaa liian pahasti, sitten kun vielä tunteet repivät yhteen suuntaan niin sitä tahtoo tehdä kovin usein oikeita asioita aivan väärässä järjestyksessä.
Ajatusten vaihto päivän mittaan ei haittaisi kyllä yhtään, päinvastoin. Kunhan se ensimmäinen ajatus tulee sinulta.
Ihan ohimennen, joskus ihmisellä on liian vilkas ajatusmaailma koska ei osaa ilmaista itseään tunnepuolella.
täytyy vaan keskittyä töihin...nollata ne tunteet, vaikka miten olis vaikeeta. No joo, en itsekään pysty sitä tekemään.
Olen itse "liian vilkas", joten en uskalla heittää ajatuksia päivän mittaan... on niitä huonoja kokemuksia. Saan itselleni ja joskus muillekin aikaan noloja tilanteita ja on ollut ihan pakko alkaa rauhoittua..vaikeeta tosiaan. Kun haluaa olla tosi edukseen, ei uskalla sitten oikein mitään, ettei vaan menis kaikki läskiks..aats, hei, onko tää oikeesti näin monimutkaista..liian analyyttistä.
Kuulostat nyt kyllä ihan eräältä mieheltä..mut ei, täällähän ei ole koskaan tuttuja, vai? Hänkin palasi lomalta..
Multa on tullut jo niin paljon "ensimmäisiä" ajatuksia, että en hirvii enää,muuten vaikutan ihan yli-innokkaalta :D
Hyvä viestitellä jos päivän jälkeen jää tarve purkaa hieman ylijäämää sosiaalista energiaa joka jää töissä käyttämättä ,-)
Ei sen niin analyyttista tarvitse olla, järjen demoni vain riivaa hieman liiankin paljon vielä näin iltasellakin. Ja voihan täällä tuttujakin olla, eihän sitä koskaan tiedä (Suomi ei loppujen lopuksi niin suuri maa ole). Kaipa tässä muutenkin on enemmän kyse toiveista kuin todellisuudesta. Mutta ehkä juuri minä olenkin se eräs mies...
Itseltä ei enää ajatuksia oikein löydy mitä jakaa, jotenkin tyhjä olo tältä päivältä....
taidanpa laskea sinut muihin afosfääreihin,sinä eräs mies ;). En rasita näillä liian "vaikeilla" teksteillä (osaan olla kyllä keposakin)...:)
Kävin tässä välissä saunomassa...oli hyvät löylyt ja oli mukava miettiä niitä keposia ajatuksia...muuten ujous miehellä ei ole huono piirre, tekee helpommin lähestyttävän, kuten olet huomannut :D, ollaan jo ihan tutut.
Halit ja hyvää yötä*****
Viikko lienee sinullakin jo takana. Itsellä edessä todennäköisesti yksinäinen uusivuosi, tosin omasta valinnasta johtuen, vaikka vaihtoehtoja olisi miltei liiaksi asti. Miten itse meinaat uuden vuoden viettää? Läheisten kanssa vaiko jotenkin muuten?
Ujous ei todellakaan ole huono puoli. Tosin aina se mikä naamioituu ujoudeksi ei välttämättä ole ujoutta itseään. Toinen voi vain olemuksellaan muistuttaa toista jostain asiasta. Kipeästä tai iloisesta.
Mitä nuo ***** symboloivat? Erään miehen nimeä vaiko omaasi?
työviikko takana ja aika väsy olo...ihan ensin ajattelin nukkua vähän aikaa. Uusi vuosi menee rentoutuen , ulkoillen ja paastoten...ei mitään juhlintaa. Ja terveyttä hoitaen...siinäpä on ihan kylliksi. Niin, läheisten kanssa ja yksin, sekä että.
En voi suunnitella kovin paljon asioita etukäteen,joten päivä kerrallaan.
Miksi yksin, jos vaihtoehtoja olisi...on tietysti joskus hyvä olla ihan itsekseenkin, ei aina kaipaa seuraa.
Ujous voi olla vaan sitä, ettei halua olla aina ensimmäisenä selittämässä.Ihan kiva piirre..tuo mieleen luotettavuuden.
Tähdet sattui olemaan sama kuin mun nimi, en tosin tarkoittanut niitä niin.
Kyse on enemmänkin toiveista, kuin todellisuudesta. Sinullakin on liikaa tähtiä nimessäsi :,(
Pitäisi varmaan itse lopettaa jo itsensä kiusaaminen koko ajatuksella, ja samalla päästää sinut piinasta myös.
että ihastuksen täällä tapaa, on lottovoitto. Olen sen oppinut täällä surffatessa...mut älä masennu, muuten minäkin tulen alakuloiseksi, jookos :)? Jos tähtiä vois vähentää,tekisin sen...
Ei tää jutustelu oo piinaa,varmistui vain, etten ole tietty henkilö...oli se vaihe mullakin, kun olin varma, että juuri tämä kirjoitus oli "hänen" kirjoittama. Aikasta rasittavaa, sanosin. Parempi vaikka keskustella aiheesta muitten kanssa...ei tuu paha mieli.
Mun piina ei tuu loppumaan, olinpa täällä tai en. Se on epätoivoista, en ymmärrä sitä itsekään.
Ja kun sen todellisuuden ymmärtää,ajan itseni tilaan, jossa en haluaisi olla, haavoittuvaisena. Vahva, kaiken kestävä nainen on kadonnut vaan jonnekin. Mut nää on mun piinaa....en vaivaa sinua niillä.