Se siitä joulusta sitten. Meidän perheessä joulu alkoi riitelyn merkeissä. Riitaa tuli taas vanhasta tutusta, nimittäin kuningas alkoholista. Tämä kyseinen kuningas on hallinnut perheessämme jo pitkään, tosin kovan riidan jälkeen saan valtaistuimen hetkeksi, mutta vain hetkeksi...
Mieheni kaljottelu on aiheuttanut suhteellemme ongelmia jo hyvin pitkään. Tyypillisin viikko menee näin: aamulla töihin, iltapäivällä viiden aikaan kotiin siksterin kanssa josta melkein poikkeuksetta juodaan kaikki ja yleensä haetaan vielä kipokilta lisää olutta. Tämä sama toistuu arkipäivisin. Viikonloppuna sitten mies ottaa yleensä enemmän, molempina päivinä. Vaikka olisimme sopineet jotain menoa viikonlopuksi, tai että hän olisi luvannut olla tyttäremmen kanssa kotona sen aikaa kun minä käyn jossain, niin hän silti juo. Riitelemme aiheesta todella usein ja aina selvinpäin mies pyytää anteeksi ja lupaa muuttua. Muisti on vaan niin kovin lyhyt kun sitä muutosta kestää aina kerrallaan enintään pari viikkoa.
Meidän perheellä on edessä ensimmäinen joulu kolmistaan. Tyttäremme on pian 9 kk. En todellakaan suunnitellut hänelle tällaista ensimmäistä joulua. En vaan jaksanut olla huomaamatta mieheni juomista ja näytin ovea. En tiedä missä hän tällä hetkellä on ja olen tietysti huolissani. Toisaalta aikuisen miehen on korkea aika ottaa vastuu tekemisistään. Tiedän silti, että niin kauan kun hän ei koe alkoholin käytön olevan ongelma itselleen, ei mikään muutu.
Silloin kun mieheni on selvinpäin hän on maailman kultaisin. Valitettavasti on vain tämä ikävä varjopuoli. Antaisin mitä vaan jos saisin hänet jättämään alkoholin. En vain tiedä enää mitä tehdä, kaikkeni olen yrittänyt.
Meidän piti koko perheen lähteä huomenna vanhempieni luokse maalle viettämään joulua. Nyt menemme tyttäreni kanssa kahdestaan. Mukava selitellä jotain vanhemmille, etteivät he huolestu.
Tiedän, että ihmisillä on suurempiakin murheita. Tämä on silti minun suuri murheeni ja melko raskas taakka kannettavaksi.
Rauhallista Joulua!
Mieheni kaljottelu on aiheuttanut suhteellemme ongelmia jo hyvin pitkään. Tyypillisin viikko menee näin: aamulla töihin, iltapäivällä viiden aikaan kotiin siksterin kanssa josta melkein poikkeuksetta juodaan kaikki ja yleensä haetaan vielä kipokilta lisää olutta. Tämä sama toistuu arkipäivisin. Viikonloppuna sitten mies ottaa yleensä enemmän, molempina päivinä. Vaikka olisimme sopineet jotain menoa viikonlopuksi, tai että hän olisi luvannut olla tyttäremmen kanssa kotona sen aikaa kun minä käyn jossain, niin hän silti juo. Riitelemme aiheesta todella usein ja aina selvinpäin mies pyytää anteeksi ja lupaa muuttua. Muisti on vaan niin kovin lyhyt kun sitä muutosta kestää aina kerrallaan enintään pari viikkoa.
Meidän perheellä on edessä ensimmäinen joulu kolmistaan. Tyttäremme on pian 9 kk. En todellakaan suunnitellut hänelle tällaista ensimmäistä joulua. En vaan jaksanut olla huomaamatta mieheni juomista ja näytin ovea. En tiedä missä hän tällä hetkellä on ja olen tietysti huolissani. Toisaalta aikuisen miehen on korkea aika ottaa vastuu tekemisistään. Tiedän silti, että niin kauan kun hän ei koe alkoholin käytön olevan ongelma itselleen, ei mikään muutu.
Silloin kun mieheni on selvinpäin hän on maailman kultaisin. Valitettavasti on vain tämä ikävä varjopuoli. Antaisin mitä vaan jos saisin hänet jättämään alkoholin. En vain tiedä enää mitä tehdä, kaikkeni olen yrittänyt.
Meidän piti koko perheen lähteä huomenna vanhempieni luokse maalle viettämään joulua. Nyt menemme tyttäreni kanssa kahdestaan. Mukava selitellä jotain vanhemmille, etteivät he huolestu.
Tiedän, että ihmisillä on suurempiakin murheita. Tämä on silti minun suuri murheeni ja melko raskas taakka kannettavaksi.
Rauhallista Joulua!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todella ikävä tilanne sinulla ja tyttärelläsi. :(
Minusta teit oikein,kun osoitit miehellesi ovea,teithän sen tytön takia.Ei lapsen tarvitse katsella vanhempiensa kännäilyä,hänellä on oikeus turvalliseen ja iloiseen elämään.Ehkä miehesi viimeinkin ymmärtäisi,mitä menettää alkoholin takia,kun ei saa viettää joulua kanssanne.Toivon koko sydämestäni,että hän pääsisi alkoholista sen verran irti,että saisi laitettua asiat tärkeysjärjestykseen.*Voimahalit* Lämmintä joulua sinulle ja tyttärellesi,kaikki kääntyy vielä parhain päin,uskotaan niin!
hankala tilanne, mutta onneksi et ole ihan masentunut. Mulla on vähän sama tilanne, mutta lasta ei ole. Arkijuopottelu/tissuttelu on jokapäiväistä. Sitten viikonloppuna otetaan enemmän. Niinkuin Seppänen toteaa kirjassaan: "Ei ole olemassakaan mitään sivistynyttä juopottelua. On vain juopottelua." Se pitää paikkansa.
Mä aijon itse muuttaa jossain vaiheessa erilleen asumaan. On ajateltava omaa selviytymistä. Niin paljon mukavia vuosia edessäpäin, että niitä ei viitsi kuningas alkoholille antaa.
mulla elämäntilanne aivan kuin sulla. Ei siis lasta, eikä tämän miehen kanssa tulekaan, sen olen nyt päättänyt. Ei jaksa enää katsella jatkuvaa dokaamista, joka aina päättyy riidan haastamiseen. Eikä sellaista lapsuutta halua kellekään.
Joulun ja uuden vuoden jälkeen ryhdyn sanoista tekoihin eli oman asunnon etsiminen edessä. Rohkeutta se vaatii ja sitä toivotan sinullekin muuttoosi. Jaksamisia!
sanoista tekoihin. Olen suunnitellut tätä poismuuttoa jo vuoden verran, joten sitten kun mä sen teen, niin se tapahtuu hyvin nopeasti. Tilaan muuttoauton ja muutan yhden päivän aikana kaikki kamat uuteen kämppään. Olen jo pikkuhiljaa siivonnut omia roiniani esim. työhuonetta.
Tsemppiä sulle kanssa!
Niin,kyllä tuo selkeältä alkoholismilta jo haiskahtaa ja näissä jutuissa tuppaa sairastumaan koko perhe.
Nyt kysyisinkin sinulta, että koetko ansainneesi jotakin tällaista ja mikä miehelläsi on niin huonosti elämässä, että pää pitää juoda, että sitä elämää kestää? Onko hän esim. masentunut.
Sinuna näyttäisin ovea jos ei hoitoon osaa mennä, on tainnut jo riistäytyä käsistä.
Vaikka hän olisi kuinka ihana, tuhoat vain oman elämäsi ja ansaitset parempaa. Anna miehelle mahdollisuus korjata tilanne, jos hän ei siihen kykene, on alkoholi hänelle tärkeämpi asia kuin yksikään teistä perheenjäsenistä. Miten hän sen jälkeen juo kun lähtö on tullut, ei ole enää sinun ongelmasi. Sinä et voi ottaa vastuuta aikuisesta miehestä ja höösätä tätä. Sinun täytyy ottaa vastuuta lapsista ja omasta onnestasi.
Voimia sinulle...
Olen itse kokenut saman. Aviomieheni juominen lähti käsistä lastemme syntymän jälkeen, paheni vain pahenemistaan. Välillä hänkin oli reissuillaan yötä myöten ja minä odottelin kotona huolissani, laittelin viestejä ja yritin soittaa. Ilman vastausta. Hän kuitenkin pystyi suoriutumaan työstään; viimeisenä vuonna ns. rokulipäiviäkin tuli kuitenkin. "Flunssaa" oli yllättävän usein...
Alkoholi alkoi selvästi vaikuttamaan häneen; ennen niin rauhallisesta miehestä tuli kärttyinen ja lyhytpinnainen. Väkivallaltakaan ei enää vältytty. Mitkään puheet tai sanomiset eivät saaneet häntä tajuamaan tilannetta.
Meillä on 2 lasta, 5 ja 4 vuotiaat. Heidän (ja itseni) vuoksi tein elämäni raskaimman päätöksen loppukesästä ja otin avioeron. Enkä ole kyllä katunut! Toista ei voi muuttaa ja jokainen on itse oman onnensa herra. Olen eron jälkeen nukkunut taas yöni hyvin ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta.
Muista, että sinä et voi toista muuttaa. Vain sinä tiedät, mikä sinulle - ja tytöllesi - on teidän tilanteessanne parasta.
minäkin tein sen ratkaisun tänään. äytin ovea ja toivotin hyvää loppu elämää. Nyt olen illan lueskellut täällä viestejä ja pitänyt itseni irti puhelimesta.
En kestä enään yhtään.
Ensimmäinen askel on kuulemma se raskain, joten, tässä sitä mennään askel kerrallaan.
Voimia sinnepäin kovasti. Emme ole yksin.
mistä tuo johtuu, Olen mies ja itsellä vähän samankaltaista oluen ottoa pitkin viikkoa ja sitten viikonloppuna enenmän, mutta abroboo kun ero tuli niin jäi nalkuttava ja länkkättävä akka ja oluen menekki tyssäs siihen, viikolla ei mitään ja viikonloppunakin mieluummin selvin päin kokonaan kuin olue´n ottoa. Mistähän johtuu?? Eli suhteessa olet alkoholistiksi luokiteltava mutta eihän siitä parannuta noin vaan, ihmeellistä on elämä.
Oli hienoa, että pääsit alkoholista eroon.
Vaikka syytät naistasi alkoholin ottamisesta, tiedät jossain sisimmässäsi itsekin, että ihan ite sinä sitä kaljaa sinne kurkkuusi olet kumonnut. Eli sinä siellä olet alkoholisti, ei se entinen naisesi.
Et ole selvästikään parantunut vieläkään, kun syytät toisia ihmisiä asiasta. Olet oikealla tiellä, kun nyt kuitenkin myönnät ottaneesi liikaa menneisyydessäsi.
Mietipä tätä hypoteesia: Olisiko naisesi nalkuttanut, jos et olisi koskaan otatnutkaan ottanut sitä kaljaa ja laittanut senkin rahan esim. säästöön tai kesämökkiin..?
Luulen, että tämä sua suututtaa eniten. Tajuat nyt vasta itsekin sen, mitä topinen on yrittänyt sulle aikapäiviä sitten tolkuttaa.
Tiedät ihan varmaan, että toista ei voi muuttaa kukaan muu kuin se toinen itse.
Alkoholismi ei parannu, ellei ihminen sitä itse halua.
Sinulla on muutama vaihtoehto.
1. Jäät miehesi kanssa viettämään viinanpelkoista loppuelämää. Hän jokatapauksessa jatkaa juomista, sinä käkätät asiasta ja riitelette asiasta jokaisena pyhänä jatkossakin. Lapsi kasvaa sivusta seuraten. Hän todennäkäisesti kysyy sinulta joskus, että miksette eronneet aikoinaan?
2. Jätät miehesi mahdollisimman pian, ja etsit selväpäisen elämänkumppanin itsellesi. Lapsi ei vielä kärsi erosta niin, kuin jokusen vuoden kuluttua kärsisi. Lapsesi ei tarvitse kasvaa kuunnellen sinun vihaista nalkutusta, tyhjiä lupauksia, ja kännistä örvellystä. Hän saisi raittiin ja onnellisen lapsuuden, jonka ansaitseekin. Jos mies valitsee viinan perhejoulun sijaan, en miettisi oikeasti hetkeäkään!
3. Pakotat ukkosi hoitoon, uhkaat jättää hänet ja uhkaat laittaa maksamaan lapsen puolesta kaiken mitä irti saa. Anna hänelle yksi mahdollisuus, ja ala samalla ottaa selvää omillaan toimeen tulemisesta. (Elatusmaksut, tuet, asuntoasiat jne.)
Jos annat yhden lipeämisen TAAS anteeksi, ja annat itsesi uskoa hänen soperteluunsa, (vaikka sydämessäsi tiedät tämän puhuvan potaskaa), tiedä hänen jatkavan sitä samaa koska SINÄ annat siihen mahdollisuuden teidän suhteessanne. Ihan itse annat aina anteeksi, sinäkin voit katsos muuttua!
Lapsi kuuntelee uhkailua ja huutoa alkoholimista koko lapsuutensa, ja sinä opetat hänelle samalla kuinka parisuhde toimii.. Onko hyvä esimerkki? Oikeasti?
Jos jotain en ymmärrä, niin se on naisten taipumus höösätä kännisiä ukkojaan. Ei ihan oikeasti, vaikka olen itsekin nainen.. En pysty tajuamaan.
Ja vielä jatkan paasaustani:
Lueppa itse tuo kirjoittamasi teksti.
Lue ihan huolella ja ajatuksella, kuinka vähättelet asiaa ja puolustat miehen ihanuutta selvinpäin.
Kirjoitat, että "Pitää selitellä jotain vanhemmilleni, etteivät he huolestu".
Ymmärräthän, että huolestuminen tuossa tilanteessa on ainut oikea tapa reagoida?
Sinä suojelet miehesi holismia, pidät kulisseja yllä kuin viimeistä päivää, vaikka tajuat varmaan itsekin että kaikki ovat jo tajunneet aikapäiviä sitten miehesi ongelman.. Sitä ei kukaan sano ääneen, mutta jos jokaisena päivänä menee sixpäkki keittoa, sen tajuaa jokainen jo pelkästään pullo/tölkkimääristä, että suurkuluttaja on asialla.
Turhaan peittelet asiaa, se näkyy vaikkei sen näkymistä olla huomaavinaankaan.. Jos eroatte joskus, sinulle tulee varmasti joku läheinen sanomaan tajunneensa asian aikapäiviä sitten ja ihmetelleensä sun kestämistäsi.