Mielestäni katkeruus on täysin hyväksyttävä tunne.
Jos esim. vuosia kertänyt avioliitto kariutuu, ja puolisosi on käyttänyt Sinua kynnysmattona, mennen tullen, niin miksi Sinun pitäisi uskoa sellaista p***kaa että ei ole oikeutta katkeruuteen.
Minun mielestäni on oikeus olla jollekkin ihmiselle katkera, ja olla joustamatta tämän vaatimusten kohdalla senttipiirua, on oikeus poistaa hänet muistilokeroista ja kohdella kuin ilmaa.
On oikeus parantaa itsensä unohtamalla.
Itse ainakin olen jo Onnellinen, ja iloinen uudesta perheestäni,(jo 16v) ja YLPEÄ katkeruudestani, jonka sanon rehellisesti ääneen.
jos joku kehtaa mainita jotain ex-puolisostani, Koskaan en hänelle anteeksi anna, ja ylpeä olen että pääsin eroon, ainoa mitä kadun, on se etten lähtenyt silloin jo aiemmin, koska hyvin on mennyt siitä lähtien.
Jos esim. vuosia kertänyt avioliitto kariutuu, ja puolisosi on käyttänyt Sinua kynnysmattona, mennen tullen, niin miksi Sinun pitäisi uskoa sellaista p***kaa että ei ole oikeutta katkeruuteen.
Minun mielestäni on oikeus olla jollekkin ihmiselle katkera, ja olla joustamatta tämän vaatimusten kohdalla senttipiirua, on oikeus poistaa hänet muistilokeroista ja kohdella kuin ilmaa.
On oikeus parantaa itsensä unohtamalla.
Itse ainakin olen jo Onnellinen, ja iloinen uudesta perheestäni,(jo 16v) ja YLPEÄ katkeruudestani, jonka sanon rehellisesti ääneen.
jos joku kehtaa mainita jotain ex-puolisostani, Koskaan en hänelle anteeksi anna, ja ylpeä olen että pääsin eroon, ainoa mitä kadun, on se etten lähtenyt silloin jo aiemmin, koska hyvin on mennyt siitä lähtien.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten se katkeruus parantaa sinun elämänlaatuasi?
ja sen julkituominen muokkaa läheisteni käsitystä (=suojelee, etteivät haksahda luottamaan)
ex-puolisostani. Se on hyvä juttu se.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että ihmisellä on oikeus olla katkerakin. Itse olin erittäin katkera. Olin taloudelliisesti hyväksikäytetty vuosia, eroprosesissa jouduin kiristyksen kohteeksi, lapsiltani kavallettiin varat ja organisoidusti minua parjattiin. Olin kyllä katkera. Helvetin katkera.
Tuo aikajänne vaan ihmetyttää: erostasi on jo kauan. Olet ollut 16vuotta jo uudessa onnellisessa suhteessa ja silti kirjoitat Suomi24 avioeropalstalle kertoaksesi, että olet katkera...
Itselläni asia meni ohi suunnilleen vuodessa. Minusta exäni oli tyhmempi kuin minä. Hän oli rahan takia naimisissa. Minä olin rakastunut. Kummallahan oli parempi olla?
Minusta tuo on hyvä tapa käsitellä asiaa, ettei ole missään tekemisissä. Kaikki yhteydenpito juristien kautta. Viestejä ei lähetellä eikä niitä vastaanoteta. Ihmisesta tulee ilmaa. Samalla tavalla kyllä kohtelisin ketä tahansa minua raskaasti hyväksikäyttänyttä ja lapsiltani rahaa kavaltanutta ihmistä.
joka kyseli "joulun viettoapua"
Erotat kirjoittamani tekstit varmasti.
Siinä se heräsi, ja tuli ajatus että katkeruudesta voisi aloittaa myös ihan oman kirjoittelunsa.
Minkä vuoksi olla katkera, kun on päässyt kauheuksista eroon. Kannatta keskittyä tähän päivään ja onneen mikä on nyt olemassa ja jakaa sitä myös toisten kanssa. Onnellisuus on asia, jota ei kaikki voi koskaan saavuttaa. Teennäinen onni paljastuu ympäristölle eikä näin ollen tunnu aidolta.
Mielestäni olen oikeutettu katkeruuteen, 17 vuoden yhteiselon jälkeen puoliso etsii toisen ja pitää minua pelkkänä rakkautta ansaitsemattomana oman elämäni statistina. En ikinä anna anteeksi tuota aikaa. Lasten vuoksi olemme tekemissä lähes päivittäin, enkä katkeruuttani anna ilmi, en exälle enkä lapsille. Kysyttäessä kyllä sen kerron, että tuollaista ei saa toiselle tehdä, oli asiat miten ikinä ovatkaan, kukaan ei sa kohdella toista kynnysmattona.
Kovin ovat ristiriitaisia aloittajan mielipiteet.
Katkeruus on toki inhimillinen tunne, mistä voi olla samaa mieltä. Mutta jos puhutaan yhtä aikaa unohtamisesta ja siitä, ettei anna periksi senttipiiruakaan on tälläinen yhtälö mahdoton.
Samoin, jos kohtelee 'kuin ilmaa' tarkoittaa se myös sitä, että tähän kohteluun sisältyy tietoisuus siitä toisesta, eli se toinen on koko ajan läsnä halusit sitä, tai et.
Sanoisin vielä, ettei asioita voi unohtaa siinä mielessä, etteivät ne koskaan palaisi mieleen. Ne palaavat mieleen aina silloin, kun eteen tulee jotakin vastaavaa jo ennen koettua.
Hyväksyminen on oikeastaan ainoa tapa unohtaa. Jos hyväksyt asian, ei sinulla ole tarvetta syyttää asioista sen enempää muita, kuin itseäsikään.
Edellä mainitut ovat vaikeita taitoja, eikä niitä opita vain sanomalla että nyt toimin siten, tai täten...
Kirjoituksesi ei vakuuttelustaan huolimatta oikein vakuuta...siis että olisit vapaa menneisyyden taakastasi. Vapautuminen vaatisi hieman enemmän rehellisyyttä myös itseä kohtaan...
Katkeruus ja viha kuluttavat voimia suotta.
lause kiteyttää totuuden. Katkeruus ja viha kuluttavat suotta voimia. Lisäisin listaan vielä kateuden. Älkää kilpailko koskaan mistään tai missään ja opetelkaa vahvistamaan itsetuntoa: Olen riittävän hyvä näin! Kannattaa opetella elämään ilman noita tunteita, tai jos tuntee vaikka vihaa, niin pyrkii kanavoimaan sen pois sallituilla keinoilla. Yksinkertaisesti vaikka "rääkillä"...juoksulenkki, mattojen hakkaus ym...Elämässä on paljon hyvää ja kokemattomia hyviä asioita, joista jää paitsi jos ei älyä elämän tarkoitusta.
Olen itse elämänkoulun opettama ja ajan mittaan huomannut, että on hyvä elää ilman ilman vahingollisia tunteita.
Katkeruus on ihan asiallinen tunne eron hetkellä ja tovi jälkeen. Noin että vuosia märehtisi mennyttä ja kantaisi katkeruutta mukana, en ymmärrä mitä hyvää tuossa on, etenkään jos on yhteisiä lapsia.
Lasten vuoksi katkeruus on ajallaan ohitettava, kukaan meistä ei ihmisenä niin "vihattava" ole virheistään huolimatta että hautaan saakka kannattaisi kitkeränä katkeruuttaan kantaa. Tai olla ylpeä siitä?
Itse erosin vajaa vuosi sitten, jo nyt hyvät muistot siirtävät pahoja sivuun. Pahojen muistojen kanssa ei jaksa elää, siksi ne terveessä kasvussa jättää jälkeensä. Ei tarvitse ajatella pelkkää hyvää toisesta, muttei katkeruuden mukana kantaminenkaan kannata.
Ei tuo ilmana pitäminenkään ole viisasta jos lapsia on, lapset ovat puoleksi tuota toista ihmistä, jos annat tunteesi/katkeruutesi/vihasi toista kohtaan loistaa, silloinhan näytät lapsellesi että puolet hänestä on jotain väärää??!!
Aikuisuus on vastuuta, kasvua ja ymmärtämistä.
Ja kyllä periksi antamista, omasta hyvästä luopumista, aina ei tarvitse voittaa, riittää ettei häviä liikaa.
Hyvää joulua meille kaikille.
Ethän sinä mikään katkera ole jos hyvin menee. Jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa. Saa kieriskellä pahassa olossa jos huvittaa. Jos tuouttaa pahaa oloa myös lapsilleen, se on väärin.
Jouluaattona poikkasin yhden vanhan ystävyyssuhteeni. Kolme vuotta sitten eronnut nainen. Tuli tuomaan joulukukkaa. Ystäviähän on mukava tavata. Koko sen ajan kun kahvilla istuttiin hän jaksoi narista entisestä miehestään. Samaa laulua olin kuullut jo 3 v. riittämiin, ja hänelle pari ertaa asiallisesti vihjaissut, että muukin puheenaihe olis suotavaa. Nyt tuli mitta täyteen. Sanoin suorat sanat etten enää jaksa kuunnella. Pyysin poistumaan ja ilmoitin että takas ei ole tulemista ennen kuin on toisenlainen elämänsävel löytynyt. Sinne meni. Tunsin kummallista helpotusta ja tajusin että joka kerta kun olen häntnä tavannut, tapaamisestamme on jäänyt minulle ahdistava olo koska hän on vain marmattanut omaa katkeruuttaan.