mitäköhän esim. yksikelainen mikki tarkoittaa? voisko joku opettaa vähän ku kiinnostaa.... ei sitte mitää turhia juttuja.... kiitos etukäteen... :D
sähkökitara...
hernenenu
7640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
www.google.com
tossa pari päivää sitten ollut keskustelu stratoista.Siellä on aika hyvä selitys.
Vähän hei oma-aloitteisuutta.
kerrallaan virvelöidä.
yksikelasta. mikä on epäselvää ?
täällä kettuilla jollekkin alottelijalle ette varmaan
tiänny itekkään ihan aluks kaikkee
siinä vähä tiatoo:
Fenderin kitaratehtaan alun perin kehittämä yksikelainen mikrofoni (single coil) on yksinkertaisin sähkökitaran (tai muun sähköisen kielisoittimen) mikrofonimalli. Kitaralle kehitetyssä versiossa on kuusi magneettista napapalaa tai sauvamagneettia, yksi jokaiselle kielelle. Perinteinen yksikelaisen mikrofoni on helpoimmin löydettävissä Stratocaster-mallisista kitaroista. Koska Fender on käyttänyt ja käyttää edelleen pääasiassa yksikelaisia mikrofoneja kitaroissaan, on kyseinen mikrofonityyppi mielletty useimmiten Fenderiin. Vaikkakin nämä mikrofonit ovat vuosikymmenten kuluessa uskollisesti palvelleet lukemattomia soittajia, niiden suunnittelusta löytyy silti rakenteellisia puutteita ja heikkouksia. Eräs tällainen on yksikelaisen mikrofonin tuottamassa signaalissa 50Hz tai 60Hz taajuudella esiintyvä sähköverkkohurina (hum)(suomessa 50 Hz). Ongelmaan ei löytynyt kunnollista ratkaisua ennen vuotta 1996, jolloin kitaramikrofoneja valmistava Kinman Company toi markkinoille patentoidun ratkaisun mikrofonihurinan poistamiseksi.
Gibson company teki usean vuoden ajan pelkistettyjä yksikelaisia mikrofoneja eräisiin kitaramalleihinsa. Nämä olivat tekniseltä toteutukseltaan jopa Fenderin yksikelaisia yksinkertaisempia. Mikrofoni koostui yhdestä AlNiCo-magneettiseoksesta valmistetun tangon ympärille ohuesta kuparilangasta käämitystä kelasta. Siinä oli kuitenkin useita heikkouksia; (1) Se oli huteran rakenteensa vuoksi mikrofoninen, ja kärsi hallitsemattomasta kierrosta voimakkaalla särösoundilla soitettaessa (hi-gain feedback). (2) Mikrofoneissa ei ollut mahdollisuutta kielikohtaisten ulostulotasojen säätämiseksi. Tämä ongelma koski erityisesti eräitä Gibsonin edullisimpia malleja.
Toinen yksikelaisten tyyppi on Gibson guitar companyn suunnittelema mikrofonimalli P-90. Mallista tuli välittömästi suosittu, soundin poiketessa Fenderin yksikelaisista mikrofoneista. Näissä mikrofoneissa on isokokoinen litteä kuparisesta käämilangasta käämitty kela, napapaloina säädettävät teräksiset ruuvit, ja pari käämin alle sijoitettua litteää AlNiCo-tankomagneettia. Säädettävät naparuuvit poimivat ja myös johtavat magneettisuutta kielille. Soundiltaan kyseinen mikrofonimalli sijoittuu rinnakkaiskelaisen Gibson-humbuckerin ja yksikelaisen Fender-mikrofonin välimaastoon. Koska P-90 on tyypiltään myös yksikelainen, 50Hz hurinaongelma kuuluu mikrofonin ominaisuuksiin. Korkeammasta induktanssista johtuen hurinan on luonnehdittu olevan voimakkaampaa kuin Fenderin yksikelaisissa. Tästä huolimatta se on saanut lukemattomattomien kitaristien suosion. Jäljellä olevaan hurinaongelmaan toivotaan ratkaisua ominaissoundin (tonen) siitä kuitenkaan kärsimättä.Klassista Fenderin yksikelaista soundia voisi luonnehtia murean rapeaksi, kuulaan kirkkaaksi ja dynamiikaltaan varsin herkäksi, olematta kuitenkaan humbuckermaisen tumma tai paksu. Hyviä esimerkkejä tyypillisestä fendermäisestä yksikelaisesta "twang" soundista löytyy Rolling Stonesin kappaleesta "Brown Sugar". Toinen esimerkki löytyy Bob Dylanin kappaleesta "All Along the Watchtower" Jimi Hendrixin versioimana ja esittämänä.
Yksikeltaiset tuottavat 50Hz hurinaa humbuckereita enemmän. Ne ovat myös herkkiä ja dynaamisia, ja huomattavan kovalla soitettaessa tuottavat upeaksi luonnehditun feedback-soundin. Tätä nimenomaista ominaisuutta ovat käyttäneet soitossaan ja ilmaisussaan efektinä monet sähkökitaran suuret nimet kuten Jimi Hendrix ja Stevie Ray Vaughan.
Tempaisin tämän jostain:
"Yksikelainen mikrofoni koostuu yleensä kuudesta magneettisesta napapalasta ja niiden ympärille on käämitty kela, joka on tehty monesta tuhannesta kuparilankakierroksesta.
Kaksikelaisessa mikrofonissa eli humbuckerissa on kaksi erisuuntaan käämittyä kelaa sarjassa ja magneeteissa on eri polarisuus. Indusoituva häiriösignaali on kummassakin kelassa eri vaiheessa jolloin ne kumoavat toisensa, kun taasen käämin vastakkaisesta suunnasta ja magneettien polaarisuuserosta johtuen varsinainen, haluttu signaali on samassa vaiheessa. Näin kaksikelaiset mikit eivät hurise niin paljoa kuin yksikelaiset. Soundiltaan kaksikelaiset ovat yleensä yksikelaisia mikkejä paksummat.
Humbuckereita löytyy myös yksikelaisen kokoisina. Näissä on usein haettu yksikelaisen soundia, mutta ilman hurinaa tai vaihtoehtoisesti rakennettu yksikelaisen kokoinen versio jostain valmistajan kaksikelaisesta mallista. Osassa näistä mikeissä kelat ovat päällekkäin, muodostaen ns. stacked humbuckerin, osassa taasen kelat on vain ahdettu yksikelaisen mikin kokoiseen tilaan."
Toivottavasti ymmärsit (paremmin kuin minä).
Tää on niille jotka ei älyy et kaikki ei oo välttämättäniitä älykkäimpiä , en älyy kuitenkaan esim. ku joku sano jotain yksinkertaisesta.... TEHÄN TÄSSÄ TYHMII OOTTE! eiköhän tää palsta oo sitäki varten jos ei tajuu esim. jostai vikipedioista yhtään mitään... Hyvät uudet vuodet niille jotka ei rupee VITTUI*EEN heti ku joku ei älyä jotai.... T: ERNUERNU