olimme yhdessä 11vuotta,kaiken tämän jälkeen olen katkera, kaikki ne petetyt lupaukset ja luottamuksen pettämiset ja toinen nainen! luulin voivani luottaa teitin, olithan sinä kumppanini ja toinen paras ystäväni, mitä olen tehnyt että joudun kärsimään tämän kaiken?! kaikki ne kielletyt tekstiviestit ( jotka sain myöhemmin selville) mikä sota! kuitenkin sanot rakastavasi minua?! minulla ei ole ketään muuta kuin sinä, sinä olit minulle minun maailmani, olen hukassa ilman sitä tukea, miten ikinä voin luottaa keneenkään! nyt tiedän miltä tuntuu olla yksin, petetty, katkera, avuton..
tarina
jokuvaan75
61015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole hyvä heittäytyä toisen varaan milloinkaan. Parisuhteessakin voi jonkinlaisen itsellisyyden säilyttää. Olisit voinut yhtä hyvin menettää puolisosi liikenneonnettomuudessa. Iloitse siis hänen kanssaan jaetuista vuosista!
Pahinta mitä voit itsellesi tehdä, on katkeroitua. Katkeroituminen ei auta sinua yhtään, päin vastoin. Toki on luonnollista, että eron jälkeen tulee mieleen katkeruuden ja vihan tunteita. Mutta yritä sulkea ne pois ja ajattele asiaa valoisalta puolelta. Mitä kaikkea hyvää elämä voi nyt sinulle tuoda.. Voi olla varmaan vaikea uskoa tuota, mutta uskopois, joku päivä sinä itsekin vielä tajuat sen:)
Tiedän että katkera ihminen on rasittava, mutta en voi sille mitään:( joten pitää antaa toisen mennä vaikka se tuottaa suurta tuskaa ja sydänsuruja! elämä jatkuu, mutta siihen menee aikaa..
Voimia paljon sinulle jokuvaan75. Mulla erosta jo kulunut jonkin aikaa, mutta silti käyn yhä läpi koko sitä tunneskaalaa, mikä liittyy eroamiseen, petettynä olemiseen jne..
Välillä on parempia päiviä ja sitten taas välillä rämmin tuskan ja kaipuun suossa. Vaikka tiedän, että parempi näin, niin silti sydän jaksaa valittaa.
Mutta joka päivä me ollaan lähempänä unohdusta. Siis sitä olotilaa, kun muistot eivät enää satu niin paljoa, kun katkeruus ei enää syö sisintä..
Hyvää joulua sinulle kaikesta huolimatta.
Samaa tunne skaalaa käydään läpi sydän itkee kaipuuta ja niitä hyviä aikoja, aivot ovat unohtaneet ne pettämiset ja pahat sanat, haluaisi sen hyvän miehen jossa rakastuin, mutta turhaan, päivä kerrallaan...
Päivä kerrallaan tosiaan vain pystytään tätä elämää elämään. Odottavan aika vaan tuppaa olemaan hyvin pitkää - ja varsinkin silloin, kun odottaa, että sydänsurut ja kaipaus menisivät pois.
Mä käytän itse usein sellaista selviytymiskeinoa, että kun oikein paha hetki tulee - eli tuska ja kaipaus - niin itken kyllä pahaa oloa ja mietin surujani, mutta kun pahin tuska antaa periksi, niin yritän saada mieleeni muistoja niistä huonoista hetkistä. Välillä en onnistu, mutta joskus oikein istun alas ja kirjoitan jostain vääryydestä, minkä exä teki minulle. Joskus tuo helpottaa, tai ainakin saa korvattua tuskan tunteen jollain muulla. Ainakin usein se palauttaa mieleen sen, että en olisi voinut elää onnellisena loppuelämääni sellaisen miehen kanssa, joka jo ensimmäisinä vuosina pettää minua ja valehtelee yms.
Eli parempaan suuntaan menossa... Täytyy vaan muistaa, että ikävöimme haavekuvaa - sitä, millainen ex-mies oli kyllä parhaimpina hetkinä, mutta ei kuitenkaan todellisuudessa, arkipäivän hetkinä.
Hyvää tulevaa uutta vuotta sinullekin "jokuvaan"